"Traveling is a brutality. It forces you to trust strangers and to lose sight of all that familiar comfort of home and friends. You are constantly off balance. Nothing is yours except the essential things - air, sleep, dreams, the sea, the sky - all things tending towards the eternal or what we imagine of it."

- Cesare Pavese

Tätä kirjoittaessani makasin riippukeinussa bungalowini terassilla, joka sijaitsi ihan joen rannassa Don Dhetillä eli 4000 islandsilla. Yritän muistella kauas menneisyyteen, kahden viikon päähän kun saavuin Laosiin. Aika on pysähtynyt täällä ja olen kokenut niin paljon asioita, että tuntuu kuin siitä olisi iäisyys kun saavuin Laosiin.

UNESCOn maailmanperintökohde-kierrokseni jatkui Luang Prabangiin. Saavuin 29.12. Luang Prabangin minikokoiselle lentokentälle. Maisemanvaihto oli loistava ratkaisu, koska Laosissa oli heti 10 astetta lämpimämpää vaikka pohjoisessa oltiinkin. Lentokentällä oli taksipalvelu joka oli ainoa tapa päästä 4 kilsan päähän keskustaan. Taksi vei suoraan GH:n ovelle. Kun sain kamppeeni 16 hengen dormiin, lähdin kaupungille kävelylle ja etsimään karttaa. Luang Prabang oli todella pieni kaupunki ja löysin tieni suoraan turisti-infoon, joka sijaitsi pääkadulla. Luang Prapang on täynnä temppeleitä ja siksi kaduilla näkee huomattavan paljon munkkeja. Yksi pieni temppeli sijaitsi Phosi Hillillä, keskellä kaupunkia. Sinne piti kiivetä 325 porrasta. Saavuin huipulle auringonlaskun aikaan. Maisemat huipulta olivat huikeat. Temppelin pystyy kiertämään ympäri ja sieltä näkee joka puolelle Luang Prabangia.

Luang Prabang sijaitsee kahden joen, Mekongin ja Nam Khanin risteyksessä. Kaupungissa on ainutlaatuinen atmosfääri, jota on vaikea sanoin selittää. Luang Prabang pitää vain kokea. Ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä, heidän englanti on parempaa kuin Vietnamissa ja kaikki on todella halpaa. Maisemat ovat uskomattoman kauniit. Kaupunkia ympäröivät vuoret, metsät ja joet. Iltaisin pääkadun täytti Night Market, jossa myytiin kaikkea mahdollista klo 17-22. Tein todella hyviä löytöjä. Ennen ajattelin, että kaikki Aasian torit ovat samanlaisia, mutta Luang Prabangin Night Market sekä Hong Kongin Temple Street market ovat olleet tähän mennessä parhaat.

Yhden päivän vietin pyöräilemällä läpi kaupungin lukuisia temppeleitä. Etäisyydet eivät ole tavattoman pitkiä ja kävellenkin pääsee joka paikkaan helposti. Itse onnistuin pyöräilemään ulos kartalta. Niin pieni on Luang Prabang. Luulen, että temppelikiintiöni alkaa tältä reissulta olemaan täynnä. Kaikki alkaa näyttää samanlaisilta kun käy tarpeeksi monessa. Aion käydä enää Angkor Watissa ja se on sitten siinä tältä reissulta. Luang Prabangin temppeleissä vieraillessani pääsi todistamaan munkkien illan rukousseremoniaa, tai siltä se kuulosti. Menin yhdelle temppelialueelle kävelemään ja kuulin kuinka temppelistä kuului laulua. Kun pääsin temppelin ovelle, kaikki munkit istuivat rivissä buddhaan päin, selin minuun ja toistivat yhteen ääneen jonkinlaista mantraa. He jatkoivat mantraa taukoamatta. Juuri kun olin ottamassa kuvaa, kamerani hajosi.

Luang Prabangin kaupungista itsestään ei löydy paljoakaan tekemistä, mutta kaupunki on täynnä matkatoimistoja, jotka tarjoavat puolen ja koko päivän reissuja kalliokiipeilemään, laskemaan jokea kajakille, ratsastamaan elefanteilla tms. Heti ensimmäisenä päivänäni menin varaamaan koko päivän retken kajakkireissulle. Menisimme ensin alas Nam Khan jokea ja loppumatkasta laskisimme Mekong-jokea alas. Reissuun sisältyi kuljetus lähtöpaikalle, lounas, uinti joessa sekä käynti Pak Ou Cavessa, joka on luola täynnä buddhapatsaita. Guesthousessani tutustuin yksin matkustaneeseen hollantilaispoikaan, Daniin, joka oli myös kiinnostunut kajakkiretkestä. Menimme varaamaan hänelle paikan samalle reissulle minne itsekin olin lähdössä. Oli paljon kätevämpää mennä kaksin, koska kajakit olivat kaksipaikkaisia. Reissun varaus oli erikoinen kokemus, koska toimistovirkailija oli aivan ihme epeli.

Mies alkoi heti kyselemään Danilta oliko hän sinkku ja minkä ikäinen. Mies lupasi hankkia Danille tyttöystävän, koska hänellä itsellään oli kuulemma useita. Kun miehen kyselyn perusteella kävi ilmi, että minäkin oli sinkku, ongelma oli toimistovirkailijan mielestä ratkennut. Meidän pitäisi mennä naimisiin ja hän tulisi kuulemma laulamaan häihimme. Me vain naureskeltiin, että ei tarvita tämänkaltaista apua kun tapasimme muutama tunti sitten. Sama kuvio toistui aamulla kun saavuimme joelle kohtaan, josta kajakkireissu alkaisi. Meillä oli eri opas kuin varatessamme reissua. Opas ojensi Danille pelastusliivit ja sanoi: " This is for you wife." Me vain naurettiin ja Dan totesi oppaalle: " We just met yesterday." Aloin kutsua Dania hollantilaiseksi aviomiehekseni. Matkalla opas tarjoutui laulamaan meille. Sanoimme, ettei tarvitse, mutta opas alkoi laulamaan siitä huolimatta. Kaikista mahdollisista biiseistä hän alkoi laulamaan meille kappaletta My heart will go on. Se oli aika kamalaa :D

Kajakkireissu oli mahtava ja maisemat mielettömät. Ryhmässämme ei ollut kuin yksi pariskunta, joten meitä oli yhteensä vain neljä, mikä oli oikein sopiva koko. Pysähdyimme matkalla lounaalle ja ne, jotka halusivat, saivat käydä uimassa. Vesi oli mielestäni yllättävän kylmää ja vain yksi seurueestamme sekä oppaamme kävivät uimassa. Joki virtsi matalana eikä koskia ollut lainkaan, joten melominen oli aika helppoa näin vasta-alkajallekin. Pak Ou Cave oli mielestäni yliarvostettu nähtävyys. Vuoressa oli kaksi pientä luolaa, minimaalista, jotka olivat täynnä isoja ja pieniä buddhapatsaita. Osa patsaista oli tuhansia vuosia vanhoja. Itsestäni se ei ollut mikään ihmeellinen näky. Osa turisteista tuli veneillä katsomaan pelkästään luolaa, mutta jos luola ei olisi ollut kajakkireissun ohessa, olisin ollut tosi pettynyt.

Luang Prabangissa tapasin taas Vietnamin ryhmäni uuden vuoden aattona. Menimme syömään ja sen jälkeen baariin yhdessä. Jos Laosissa etsii bilepaikkoja, niin Luang Prabangissa on hyvät vaihtoehdot. Tosin laki määrää baarit suljettavaksi tosin jo yhdeltätoista. Uuden vuoden aattona baarit saivat olla auki aamuyöhön. Suosituin paikka on varmasti Utopia. Se on ihan joen varressa oleva baari, jonka terassi avautuu suoraan joelle.

Uuden vuoden päiväksi olimme Jurgenin kanssa varanneet puolen päivän retken elefanteilla ratsastamiseen. Halusin ehdottomasti kokeilla elefanttiratsastusta, mutta olin lukenut, että osallistujia pitää olla vähintään kaksi. Olin vihjannut asiasta aiemmin Jurgenille ja herrasmiehenä, hän lupautui seurakseni. Olin valinnut retken järjestävän tahon huolella, koska en halunnut mennä paikkaan, jossa elefantteja kohdeltaisiin huonosti. Guesthousessani ollut kanadalainen tyttö osasi suositella yhtä paikkaa. 25$ kustansi päivä, johon sisältyi elefanteilla ratsastusta, niiden syöttämistä ja kylvettämistä sekä meidän lounas.

Seurueessamme oli n. 9 henkilöä. Matkalla farmille tutustuimme autossa australialaiseen vanhempaan rouvaan Megiin. Meg oli eläkeikäinen opettaja, joka oli tullut Luang Prabangiin mentoroimaan paikallisia opettajia kolmeksi kuukaudeksi. Meg oli aiemmin ollut kaksi vuotta opettajana Pakistanissa ja kaksi Malawissa. Meg sai minut miettimään kuinka koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä tutkimaan maailmaa.

Farmilla oli kolme norsua, joista kaksi oli äiti ja tytär. Pääsin ratsastamaan äiti-norsun kaulalla, osa seurueestamme istui elefantin selkään asetetussa satulassa. Kävelimme pitkän matkan metsässä norsujen kanssa. Kouluttajat eivät käyttäneet elefantteihin keppejä tai mitään, vain pelkkiä komentoja. Elefantit saivat myös aika vapaasti tallustella menemään ja pysähtyä syömään puiden oksia matkalla. Patikan jälkeen saimme syöttää niille banaaneja ja bambun oksia. Fantit olivat siitä kovin innoissaan.

Osa seurueesta lähti puolen tunnin patikan jälkeen vieraileman whisky-kylään, jossa olin itse käynyt jo kajakkireissulla. Se oli minimaalinen kylä, jossa valmistettiin viskiä. Me kolme, minä, Jurgen ja Meg, pääsimme sillä aikaa kylvettämään norsuja jokeen. Jokainen sai oman fantin. Olin edelleen äiti-norsun selässä. Norsut olivat silmin nähden iloisia päästessään jokeen. Kouluttajien komennossa he ottivat vettä kärsäänsä ja suihkuttivat sen meidän selässä istuneiden päälle. Takanani istunut kouluttaja, noin 12-vuotias poika, vielä innosti norsua roiskuttamalla vettä päälleni. Olin totaalisen jäässä, koska jokivesi ei ollut mitenkään lämmintä ja me vain istuimme norsujen selässä tunnin ajan.

Jurgen oli saanut itselleen tytär-norsun. Se oli kahta muuta norsua huomattavasti suurempi, mikä todennäköisesti johtui siitä, että aina kun se sai mahdollisuuden, se pysähtyi syömään. Kun ratsastimme fanteilla joesta metsään, Jurgenin fantti pysähtyi syömään puiden oksia ihan joka välissä. Se oli myös käsittämättömän ahne. Fantin suu oli täynnä risuja ja silti se hamstrasi koko ajan lisää. Emme voineet muuta kuin nauraa. Se oli kerrassaan persoonallinen tapaus. Joessa se heitti Jurgen-paran selästään kouluttajan käskystä. Se alkoi heiluttamaan päätään puolelta toiselle. Jurgen pysyi selässä viiden kierroksen ajan, mutta kuuden oli liikaa. Vedessä äiti ja tytär-norsu seisoivat koko ajan vierekkäin ja vaikuttivat keskustelevan keskenään. Kovasti ne ainakin ääntelivät toisilleen. Lopulta ne laittoivat kärsänsä yhteen kuin olisivat pussanneet. Se oli ehkä koko elefanttireissun kohokohta, se oli niin suloista!!

Iltapäiväksi lähdimme koko Vietnamin porukka ihastelemaan Kuang Si-vesiputousta, joka sijaitsi 30 kilsaa kaupungin ulkopuolella. Paikassa on jättimäisen vesiputouksen lisäksi patikkareitti, mahdollisuus uimiseen ja se on myös suosittu piknikkohde. Vesiputous oli todella vaikuttava ja se virtasi kolmessa eri tasossa. Ainoastaan Dave uskalsi mennä uimaan, me muut seurasimme vierestä, koska ilma ei ollut enää kovin lämmin. Auringon laskettua ilma oli lähes jäätävä, ja jälleen syystakilleni oli käyttöä.

2.1.2013 olikin taas aika siirtyä seuraavaan paikkaan, VangViengiin, astetta etelämmäksi. Ostin bussilipun GH:stani ja kuljetusmuotona oli minivan. Jos olisin tiennyt kuinka huonokuntoinen tie oli kyseessä, olisin valinnut toisenlaisen kulkuvälineen. Kuusi tuntia pomppivaa etenemistä vuoristotiellä, joka oli täynnä kuoppia. Perille päästyäni oli aika heikottava olo enkä tuntenut enää takapuoltani….

Luang Prabang on ollut toistaiseksi matkani kohokohta. Kaupungissa riittää karismaa ja tunnelmaa vaikka muille jakaa, samalla tavoin kuin Hoi Anissa. Se on myös suuressa reppureissaajien suosiossa, eli sieltä löytyy samanhenkistä seuraa. Paikka on täynnä erilaisia ja -tasoisia hostelleja ja hotelleja. Kaikille löytyy Luang Prabangista jotakin.