Profile
Blog
Photos
Videos
"A journey is best measured in friends, rather than miles."
- Tim Cahill
Phnom Penhin bussiasemalla tapasin muitakin reppureissaajia, jotka olivat menossa Sihanoukvilleen. Taakseni bussissa istui kaksi poikaa, Jamie oli Cambridgesta ja Mike Alaskasta. He olivat tavanneet reissussa. Kukaan meistä ei ollut varannut etukäteen majoitusta, mutta pojilla oli idea mistä päin Sihanoukvillea voisimme löytää majoitusta. Matkalla he antoivat minulle hyviä vinkkejä Angkwor Watin vierailua varten.
Perille päästyämme otimme tuktukin kohti Otres Beachia, joka on vähän kauempana Sihanoukvillen keskustasta. Se ei kuitenkaan ole yhtä ruuhkainen ja täynnä kaupustelijoita kuten Serendipity Beach ja Ochheuteal Beach Sihanoukvillen keskustassa. Ne ovat rantoja, johon menevät reppureissaajat, jotka haluavat bilettää 24/7. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin Sihanoukvillessä huomiota oli sen likaisuus. Kaikkialla Aasiassa on ollut likaista länsimaalaisen mittakaavassa, koska kunnon jätteiden lajittelujärjestelmää ei ole vaan kaikki roskat jätetään kadun varteen.Sihanoukville oli vielä astetta pahempi. Heti kun ajoimme kaupungin ulkopuolelle kohti Otres Beachia, katujen reunat täyttyivät roskista. Niitä oli joka puolella.
Suurin osa Sihanoukvillen rantamajoituksesta on bungaloweja. Ensimmäisessä paikassa, josta kävimme kysymässä, ei ollut vapaita huoneita, mutta viereisestä Done Rightista löytyi yksi sänky dormista, sekä yksi kahden hengen bungalow. Minä majoituin dormiin ja pojat bungalowiin. Sänky maksoi minulle 5$ yöltä ja poikien bungalow oli yhteensä 20$, mutta heillä oli oma kylppäri. Paikka oli tosi tunnelmallinen. Siellä oli iso terassiravintola, joka toimi samalla vieraiden oleskelutilana. Terassilla oli isoja sohvia ja korituoleja, joissa ihmiset istuivat lukemassa tai juttelemassa.Done Rightin omistajat olivat ruotsalaisia ja paikassa majoittui paljon ruotsalaisia. Omistaja Samuel kertoi minulle, että myös muita suomalaisia oli parhaillaan majoittunut heille. Pyysin häntä olemaan paljastamatta kansalaisuuttani. En matkustanut toiselle puolelle maapalloa hengatakseni suomalaisten kanssa :D Jäin kiinni heti seuraavana päivänä Suomen passi kädessäni.
Päätimme seuravana päivänä vuokrata skootterit ja ajaa kaupunkiin. Ppojat ajaisivat ja minä istuisin kyydissä :D Otres beachilta ei voinut vuokrata pyöriä, mutta kaksi skootteria maksoi 10€ (neuvottelutaitoja vaaditaan). Menin Miken kyytiin, koska hän sanoi ajaneensa skootterilla viidessä eri maassa. Jamie ei saanut skootteriaan edes kunnolla käyntiin, joten hän vaikutti hieman epäpätevältä kuskilta. Toimin kartanlukijana. Eksyimme vain kerran, mutta se ei haitannut kun aikaa oli vaikka muille jakaa. Oli mahtavaa istua kyydissä, koska Mike ajoi parhaimmillaan 80km/h. Ajoimme Sihanoukvillen keskellä olevalle vuorelle, Mount Sihanoukvillelle, josta oli hyvät näkymät kaupungin yli.
Sihanoukvillen keskustassa on kultaisten leijonien ympäröimä liikenneympyrä, jossa poliisi päivystää päivittäin. Skootterivuokraamo oli varoittanut meitä ajamasta sen kautta, koska poliisi tykkää pysäyttää turisteja ja antaa heille rikesakkoja ilman syytä. Kerätä lahjuksia, toisin sanoen. Liikenneympyrä oli kuitenkin lyhin reitti Serendipityn rannalle ja totta kai poliisi yritti pysäyttää meidät. Ei minua ja Mikea vaan perässämme ajaneen Jamien. Näin kuinka poliisi vihelsi ja osoitti pampullaan Jamieta. LonelyPlanetissa annetaan ohjeet tällaisen varalla; aja vain eteenpäin kuin et olisi huomannut poliisia. Jamie teki juuri näin ja ei ne laiskimukset jaksaneet perään lähteä. Kierroksemme päättyi Serendipity Beachille, joka oli täynnä kaupustelijoita, ravintoloita ja baareja. Löysin edullisen kirjakaupan Serendipity Beach Roadilta, Mick &Graig'sGH:n vierestä. Siellä myytiin sekä uusia kirjoja (lue: laittomia kopioita) että käytettyjä kirjoja. Faktaa ja fiktiota sekä matkaoppaita.
Kävellessämme Serendipity Beachilla saimme kuulla, että meidän rannalla järjestettiin suuret rantabileet samaisena iltana. Lippuja sinne sai ostaa hulppeaan 10 dollarin hintaan. Meidän rannalla asiasta ei oltu informoitu. Ajattelimme kuitenkin osallistua ja kysellä enemmän asiasta omalla rannallamme. Matkalla kävimme ostamassa juotavaa illaksi paikallisesta supermarketista ja löysin ihmeekseni kuivaa, ranskalaista valkoviiniä 3 dollarin hintaan. Viinit täällä ovat yleensä kalliita ja pahoja enkä ollut juonut juurikaan viiniä reissuni aikana.
Päästyämme takaisin pääsin pitkästä aikaa sitten Vietnamin uimaan mereen. Vesi oli yllättävän lämmintä, paljon lämpimämpää kuin Vietnamissa. Otres Beach on myös huomattavasti rauhallisempi verrattuna Serendipityyn. Rannalla ei ollut yhtään kaupustelijaa ja huomattavasti vähemmän turisteja. Varasimme seuraavaksi päiväksi venereissun, jossa vieraisilimme kolmella läheisimmällä saarella. Matkaan sisältyi venekuljetus, aamiainen, lounas ja snorklailua koralliriutoilla. Päivän reissu maksoi 10$. Saaret, joilla vierailisimme, olivat Koh Russei (The bamboo island), Koh Ta Kiev ja Koh Tang. Pyysimme mukaamme Nicolan. Nicola oli Liverpoolista ja olimme tutustuneet häneen edellisenä iltana GH:ssamme. Nicolakin matkusti yksin. Hänen aksenttinsa vain oli niin voimakas, etten ymmärtänyt ihan kaikkea mitä hän sanoi.
Kukaan ei osannut informoida meitä rantabileiden lipunmyynnistä, joten ajattelimme vain mennä paikan päälle keskiyön aikaan. Otimme tuktukin bileisiin, koska se ei ollut ihan kävelymatkan päässä. Bileissä ei näyttänyt olevan ihan hirveästi porukkaa ja Jamie käski meidän vain kävellä perässään. Kävelimme tyynen rauhallisesti aluetta ympäröineen langan yli emmekä maksaneet mitään. 10 $ olisi kyllä ollut liikaa pyydetty tapahtumasta, koska alue oli puolityhjä. Alueella oli kaksi pientä lavaa, jossa DJt soittivat sekä kaksi baaria. Rannalla pikkupojat myivät ilotulitteita, joita sai ampua rannassa. Tai ei sitä oikeastaan kukaan valvonut, niitä olisi voinut ampua missä vain.
Puolessa välissä iltaa jouduimme jotenkin ihmeellisesti baaritappelun selvittelijöiksi. Jamie veti perinteiset brittikännit, yritti iskeä jokaista naista ja yhtäkkiä hän olikin keskellä tappelua. Kukaan meistä, Nicola, Mike tai minä, emme nähneet mikä johti ko. tilanteeseen, mutta epäilimme, että hän oli saattanut mennä iskemään jonkun paikallisen naista. Päättelimme siitä, että miesjoukko, joka hänen kimppuun hyökkäsi, oli kaikki paikallisia. Mike näki tilanteen ja meni kaverinsa avuksi. Emme aluksi Nicolan kanssa tajunneet mitä oli meneillään, koska seisoimme kauempana. Kun tajusimme tapahtuman, ryntäsimme molemmat paikalle ja huusimme heitä lopettamaan. Nicola jopa hyppäsi yhden selkään. Kun saimme Jamien pelastettua miesjoukon alta, muutama paikallinen ja länsimaalainen piti joukkoa aloillaan kun juoksimme nopeasti tuktukiin. GH:ssa henkilökunta antoi jäitä pojille laitettavaksi vammoihin. Mikella näytti olevan pahemmat ruhjeet kuin Jamiella, mutta molemmat selvisivät pienillä pintaruhjeilla. Olimme Nicolan kanssa ihan ylikierroksilla kaikesta adrenaliinista ja totesin, että olipa muuten ensimmäinen kerta kun olin osallisena baaritappelussa. Ei tarvitse sitäkään enää kokeilla :D
Herätyksemme seuraavan päivän venereissulle oli kolmen tunnin päästä ja juuri kukaan meistä ei ollut nukkunut sinä aikana. Tavattuamme aamulla Miken ja Jamien, Mike pyöritteli epäuskoisena silmiään. Ymmärsin miksi kun Jamie avasi suunsa. Hän oli edelleen ympäripäissään. Molempien poikien flipflopit olivat jääneet bileisiin, joten he olivat avojaloin. Jamien ja Miken piti palauttaa aamulla meidän skootterit ja Jamie oli kovasti lähdössä ajamaan. Puhuttiin sille vähän järkeä, että Mike palauttaisi molemmat skootterit ja me menisimme odottamaan matkatoimistoon, josta venereissu alkaisi. Jamie oli huomannut, että hänen kameransa oli kadonnut edellisillan tappelussa, ja hän manasi asiaa viiden minsan välein. Sanoin Nicolalle, etten kohta jaksa enää kuunnella, tyyppi saa olla iloinen, ettei hänelle sattunut mitään. Edes hänen kasvoissaan ei ollut mitään jälkiä tappelusta, käsittämätöntä juopontuuria. Istuessamme matkatoimiston edessä odottamassa aamiaistarjoiluamme, Jamie keksi, että hän lähtee tarkastamaan bilepaikan, jos kamera vaikka löytyisi. Yritimme vakuuttaa hänelle, ettei siinä ole mitään järkeä, kamera on kadonnut ja sillä siisti. Jamie lähti kuitenkin JUOKSEMAAN avojaloin kohti bilepaikkaa. Koko matka oli hiekkaista ja soraista tietä. Hän tuli n. 20 minsan päästä takaisin yltä päältä hiekassa ja pienillä ruhjeilla. Oli selkeää, että hän oli kaatunut matkalla. Katsoimme häntä huolestuneina: " Jamie, what happened to you??" "I'm OK", hän vastasi silmääkään räpäyttämättä ja aloimme kaikki nauramaan. Olin varma, että häntä ei päästettäisi venereissulle. Reissulle oli osallistumassa vain me neljä ja matkatoimiston nainen silmäili Jamieta epäilevän näköisenä. Kuin ihmeen kaupalla Jamie pääsi veneeseen ja meidän onneksemme hän sammui heti kannelle.
Saarikierros oli hauska. Saaret olivat pieniä ja suurin osa asumattomia. Emme jalkautuneet kaikille saarille vaan pääsimme snorklaamaan saarten edustalle koralliriutalle. Snorklaus oli hauskaa vaikka huomasin, että veden alla sukeltaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin ajattelin. Se oli yllättävän pelottavaa, koska jostain syystä odotin koko ajan törmääväni haihin. Veden alla oleminen pidemmän aikaa ei tuntunut luontevalta. Olin myös hieman pettynyt korallien väriin. Jostain syystä olin ajatellut, että kaikki koralliriutat ovat yhtä värikkäitä kuin suurella valliriutalla Ausseissa. Nämä korallit olivat väriltään tummankellertäviä ja harmaita. Vesi oli kirkasta, mutta kaloja näkyi vain harvakseltaan.
Jalkauduimme vain suurimmalle saarelle, Koh Russeille, joka sekin oli puoliksi asumaton. Siellä oli vain muutama hassu bungalow ja aurinkotuoleja rannalla. Oppaamme alkoi valmistaa meille lounasta ja menimme kävelylle rannalle. Jamiekin alkoi selviämään eikä enää manannut kameraansa. Lounas oli herkullinen ja söin ensimmäistä kertaa barracudaa. NAM!! Lounaan jälkeen nukahdimme aurinkotuoleille rantaan ja nauroimme vedessä kelluneille japsituristeille pelastusliiveissään. Ne ottaa kaiken niin pirun tosissaan! Paluumatkalla kävimme snorklaamassa vielä KohTangin edustalla puolisen tuntia. Jamie onnistui lyömään jalkansa koralliin, koska vesi oli rannassa alle 2 metriä syvää. Korallit olivat ihan uskomattoman teräviä ja onnistuin itsekin lyömään jalkani niihin. Piti koko ajan yrittää pysyä kelluvassa asennossa, ettei lyönyt jalkaansa. Jossain vaiheessa tunsin inhottavan piston varpaassani ja kun katsoin veden alle, huomasin allani kaksi isoa merisiiliä piikit pystyssä. Ilmeisestikin toinen niistä oli osunut varpaaseeni. Veneessä Mike katsoi varvastani ja totesi, että ihoni alla oli pieni pala merisiilin piikkiä. En voinut astua kunnolla, koska piikki sattui ja nyt puhutaan ihan muutaman millimetrin pituisesta piikin päästä. Pyysin Mikea kaivamaan piikin ulos varpaastani kun pääsimme GHllemme. Neulan ja pinsettien avulla Mike onnistui saamaan piikin pään ulos. Mission completed!
Jamie oli tajunnut sekoilleensa tarpeeksi Sihanoukvillessa ja lähti iltabussilla kohti PhnmPenhia. Minä, Nicola ja Mike jäätiin vielä samaan GH:n. Seuraavana päivänä Nicola lähti kohti Kampotia, minä lähdin illalla Siem Reapiin ja Mike jäi vielä kolmeksi päiväksi harjoittelemaan kitesurfingia ( en osaa selittää suomeksi). Minulla oli kuitenkin vielä päivä aikaa, joten päätin lähteä itsekseni yhdelle isoimmista saarista, Koh Rong Samloemille. Laivamatka maksoi 20$ ja kesti 3 tuntia suuntaansa. Laivalla tarjoiltiin buffet-päivällinen, jonka missasin täysin, koska istuin aurinkokannella lukemassa. Saarella oli muutamia bungaloweja ja se muistutti paljon aiempia saaria. Täällä oli vähän enemmän majoitustarjontaa ja lisää rakennettiin koko ajan. En halunnut jäädä rannalle makoilemaan vaan päätin kävellä rantaa pitkin niin pitkälle kuin pääsisin. Pääsin jonkun paikallisen ranta-asumukselle asti, jossa vihaiset vahtikoirat melkein söivät minut. Oikeasti, ne alkoivat haukkua kun näkivät minut ja lähtivät hampaat irvessä tulemaan kohti. Olin onneksi jonkin matkan päässä ja onnistuin kiipeämään rantapengertä sen verran ylöspäin, etteivät ne jaksaneet vaivautua kiipeämään perässä. Minun piti odotella, että koirat menivät toiselle puolelle rakennusta eivätkä nähneet minua, jotta pystyin tulemaan alas. Saarella ei ollut muuta tekemistä kuin ottaa aurinkoa ja uida. Menin istumaan varjoon ja lukemaan kirjaa loppuajaksi. Olimme saarella vain noin kaksi tuntia ja omasta mielestäni päiväreissu oli hukkaan heitettyä aikaa. Harmittelin, etten ollut lähtenyt Nicolan mukaan Kampotiin yhdeksi päiväksi. Ensi kerralla menen sinne J
Jos haluaa mennä viettämään aikaa valkohiekkaisille rannoille, joissa vesi on kirkasta ja, joissa majailee vain muutama turisti, suosittelen Sihanoukvillen läheisiä saaria. Lisää bungaloweja rakennetaan kuitenkin koko ajan ja kun ihmiset löytävät kauniit Kambodzan rannat, turismi tulee räjähtämään. Kambodzan rannoille kannattaa mennä nyt, parin vuoden päästä on liian myöhäistä!!!
- comments
Lady Marianne Olen pahoillani siitä haijutusta, sillä se on geeneissä. Minä olen varuillani jopa uima-altaassa. Parempi barracuda lautasella kuin hai uimarannalla. (vanha kambodzalainen sananlasku)
Lord Juhani Vaikutti varsin turvalliselta tuo skootterikyyti. Varmaan oli taas kypärä päässä ? Merisiilin piikin tekemää reikää kannattaa tarkkailla, joskus niistä voi saada tosi vaikean infektion.
Marjatta JUnila On sinulla huikeita kokemuksia ja elämyksiä. Onneksi olet vielä "ehjänä".
Maria Kypärä oli päässä, koska ilmeisesti sellaisen saa käyttöönsä vain silloin kun vuokraa skootterin. Mutta ei silloin kun ottaa skootteritaksin :)