Profile
Blog
Photos
Videos
"A journey is like marriage. The certain way to be wrong is to think you control it."
- John Steinbeck
Phnom Penhissä bussi jätti meidät jonnekin ihan muualle kuin asemalle. Kukaan ei luonnollisestikaan vaivautunut kertomaan missäpäin kaupunkia olimme, jotta varmasti joutuisimme turvautumaan jatkokuljetukseen. Aluksi emme edes tienneet saapuneemme määränpäähän. Tuktuk-kuskit piirittivät meidät välittömästi ja ymmärsimme, ettemme taida olla ihan ydinkeskustassa, jossa voisimme vain kävellä etsimään majoitusta. Aloin jutella ranskalaisen nuorenparin kanssa karttaa tiedustellakseni. Kun he kuulivat minun matkustavan yksin, he pyysivät minut mukaansa, koska he tiesivät mihin GH:n olivat menossa. Otimme tuktukin GH:en. Olimme todellakin aika kaukana keskustasta, koska reissu GH:n kesti ainakin 20 minsaa. On aina hämmentävää saapua kaupunkiin pimeän laskeuduttua, koska kaupunkia on silloin huomattavasti vaikeampi hahmottaa. Kannattaa siis saapua päivänvalossa mikäli mahdollista.
GH, johon pariskunta oli menossa, oli täynnä, mutta he ohjasivat meidät viereiseen GH:n. Siellä oli tilaa ja pariskunta ilmoitti, että voin majoittua samaan huoneeseen heidän kanssaan, koska se olisi edullisempaa. Aamupäivällä päätin lähteä kiertämään kaupunkia. GH:n edessä joukko tuktuk-kuskeja tuli tarjomaan kyytiä ja kysyivät minne olin menossa. Kun kerroin, että olin menossa joen rantaan, he sanoivat, että sinne on 8 kilsaa. En koskaan luota tuktuk-kuskeihin, joten ilmoitin heille vain, että ihan sama, minä kävelen. Oikeasti halusin myös kävellä, jotta saisin paremman tuntuman kaupunkiin. En edes tiennyt missä päin kaupunkia GH:mme sijaitsi. GH:n surkean kartan avulla onnistuin löytämään joen varteen ja matkalla tuli vastaan kiinnostavia kohteita, kuten Itsenäisyysmonumentti sekä kuninkaallinen palatsi. Sattuman oikusta satuin kävelemään juuri turisti-informaation kohdalle ja menin pyytämään parempaa karttaa. Kaikki olivat todella ystävällisiä, kyselivät mistä tulen ja kauanko aion viipyä Phnom Penhissä. Kartan sijaan sain ilmaiseksi kokonaisen kaupunkioppaan, joka sisälsi kartan. Kartasta huomasin, että Phnom Penhin kadut on järjestetty lähes yhtä loogisesti kuin Manhattanin kadut. On vain nimellisiä avenueita ja numerollisia katuja. Numerot eivät kuitenkaan yleensä mene loogisessa järjestyksessä, vaikka ne kuulemma aikoinaan ovat menneet.
Joen rannassa oli kivoja ravintoloita, joista yhdessä kävin lounaalla. Sieltä suuntasin kaupungin ainoalle "kukkulalle", jossa sijaitsi Wat Phnomin temppeli. Kaikki temppelit alkavat näyttää minusta suhteellinen samalta, joten odotan vain näkeväni Angkor watin. Seuraava kohteeni oli kuninkaallinen palatsi, jonka sisällä sijaitsi Silver Pagoda. Nimi tulee siitä, että pagodan lattia on päällystetty yli 5000 hopeatiilellä, joista jokainen painaa kilon. Lattia on kuitenkin peitetty sen suojelemiseksi, mutta heti sisääntulossa voi nähdä vilauksen lattiaa. Pagoda oli muutenkin täynnä mittaamattoman arvokkaita esineitä, lähinnä erikokoisia kullattuja patsaita timanttikoristeineen. Täällä voi nähdä kuinka Khmerit olivat aikoinaan todella vauras kansa, ennen sisällissotaa ja Pol Potin hirmuhallintoa.
Seuraavana päivänä päätin lähteä astetta rankemmalle museokierrokselle. Lähdin 15 kilsaa kaupungin ulkopuolella sijainneeseen Killing Fields of Choeung Ekiin. Nimensä mukaisesti kyseessä on Pol Potin hirmuhallinnon aikainen keskitysleiri, josta on löydetty lähes 9000 ihmisen jäänteet. Menin paikalle skootteritaksilla, koska se on nopeampi kuin tuktuk ja maksaa vähemmän. Olen myös alkanut tykkäämään niistä, koska skootterin päällä istuessa voin nauttia sekä vauhdista että maisemista. Matkalla sain nähdä paljon paikallista asutusta. Ihmiset ovat täällä rutiköyhiä. Sen näkee heti kaupungin ulkopuolelle mennessä. Kambodzalaiset asuvat hyvin tiiviisti, pienissä ikkunattomissa majoissa, jotka on kyhätty aaltopellistä ja laudasta.
Maailmassa riittää hulluja ja julmia diktaattoreita mutta Kambodzan Pol Pot on jäänyt historiaan yhtenä julmimmista. Pol Potin johtaman Punaisten Khmerien vallankumous ajoi Kambodzan kehitysmaan tasolle, josta se yrittää edelleen nousta. Punaisten Khmerien ideologian mukaan koko Kambodza tuli muuttaa maatalousyhteiskunnaksi, jossa uskonto oli kielletty ja valuutta julistettiin arvottomaksi. Kaikki koulutus kiellettiin ja kaikki sivistyslaitokset (koulut, yliopistot yms.) muutettiin vankiloiksi ja punaisten khmerien hallintorakennuksiksi. Kansa pakotettiin orjatyöhön pelloille, jossa useimmat kuolivat nälkään ja tauteihin. Punaisten Khmerin ydinhallinto oli erittäin korkeasti koulutettua ja useimmat heistä olivat opiskelleet ulkomailla. Pol Pot itse oli opiskellut stipendin turvin Pariisissa, jossa hänen uskotaan kehittäneen radikaalin marksismin aatteensa. Kambodzan kansa on tällä hetkellä hyvin nuorta, koska Pol Potin hallinnon aikana 2-3 miljoonan kansalaista kuoli. Heidät tapettiin tai he kuolivat pakkotyöhön. Pol Potin aikakaudesta on historiallisesti kulunut vasta vähän aikaa, Pol Potin hallinto syrjäytettiin vasta 1979.
Killing Fieldsin muutaman dollarin hintaan sisältyi erittäin kattava audiokierros, jossa sai kuulla myös vankien järkyttäviä tositarinoita. Kierros on hyvin informatiivinen ja kattaa koko alueen. Alue sinänsä on hämmentävän kaunis, koska paikalla oli aikoinaan iso puutarha. Alueella on paljon kauniita kukkia, lampi ja kirsikkapuita. Hämmentävä kontrasti aluetta ympäröiville massahaudoille. Ihmiset vaeltavat alueella hiljaa, kuulokkeet korvilla, epäuskoiset ilmeet kasvoillaan.
Vierailu alueella vetää hiljaiseksi. Leirillä tehdyt hirmuteot on kuvattu yksityiskohtaisen tarkkaan. Esim. tässä näette puun (killing tree), jota vasten sotilaat hakkasivat vauvoja, pidellen niitä jaloista, kunnes he kuolivat, usein heidän avuttomien äitiensä edessä. Lopulta kaikki, tapetut lapset ja äidit heitettiin alasti joukkohautaan kuin eläimet. Tappamiseen ei yleensä käytetty aseita, koska luodit olivat kalliita. Killing Fieldsin keskellä sijaitsee muistotemppeli, jonka sisälle, korkeaan lasihyllyyn on pinottu yli 8000 leirillä tapetun kambodzalaisen pääkallot. Olin niin surullinen kun pääsin pois alueelta, että halusin halata taksikuskiani. Länsimaalaisen huono omatunto soimasi, meidän olisi pitänyt puuttua tähän aikaisemmin. Kaiken lisäksi Pol Potia ei koskaan saatu tuomiolle vaan hän eleli leppoisasti jossain päin Thaimaata korkeaan 82 ikään saakka. Oikeudenkäynti muita punaisten khmerien hallinnon virkamiehiä vastaan aloitettiin vasta 2000-luvulla, mutta virkamiehet ovat niin iäkkäitä, että osa heistä varmaan kuolee ennen tuomiota. Killing Fildsillä sjaitsevasta museosta löytyy tarkkaa tietoa oikeidenkäynnistä ja siitä, ketkä kaikki on saatu syytettyjen penkille.
Seuraavana päivänä kävin vielä Tuol Sleungin museossa, joka tunnettiin myös nimellä Security Prison 21 ( S-21). Museo oli ennen koulu, mutta punaiset khmerit muuttivat rakennuksen vankilaksi, jossa yli 17, 000 ihmistä kidutettiin ennen kuin heidät vietiin tapettavaksi Killing Fieldsiin. Vangitsemisen syyksi riitti mikä tahansa, mutta punaiset khmerit väittivät kidutettavien työskentelevän KGB:lle tai CIA:lle. Jokainen vanki kuvattiin ja Tuol Sleungin seiniä peittääkin tuhannet vangittujen kuvat, miehiä, naisia, lapsia. Joillain kuvatuilla naisilla on vauva sylissään. Tuol Slengissä voi nähdä kuinka pienissä selleissä ihmisiä pidettiin ja millaisia kidutusvälineitä heihin käytettiin. Vankilasta selvisi elävänä 7 ihmistä ja heidän uskomattomat tarinansa ovat luettavissa museon seinällä. Jos haluaa tietää Kambodzan verisestä lähihistoriasta, kannattaa käydä sekä Killing Fielsissä että Tuol Sleungissa.
Oli viettänyt kolme päivää paahteisessa Phnom Penhissä. Minulle kaupunki oli liian kuuma, ilma käytännössä seisoi paikallaan. Odotin kovasti pääseväni siirtymään rannikkokaupunki Sihanoukvilleen, jossa pääsisin hetkeksi viilentymään mereen. Edessä oli jälleen yksi bussimatka. Tällä kertaa onneksi vain 5-6 tuntia…
- comments
Marika Hiljaiseksi veti killing fields ja S-21, olimme Kambodzassa kuukausi sitten :) pitikö 5-6 tuntia paikkaansa ;) ?
Lady Marianne Kuinka vähän me piittaamme, kuinka harvoin millekään ryhdymme! Tuli myös osoitettua, ettei hyvästä koulutuksesta ilman muuta seuraa hyvää. Muistelen, että Pohjois-Korean kimit on käyneet koulunsa Sveitsissä. Vaan sinähän olet siellä vapaaehtoistyössä - hieman lyhentämässä meidän velkaamme.
Lady Marianne Junila of Glencoe Terveisiä Aune-tädiltä, joka totesi vapaaehtoistyöstä ja munkkiluostarista kuullessaan: "Maria on nyt sitten ihan pulmunen!"
Lord Juhani Sulla oli tietenkin kypärä päässä, kun olit mopotaksin kyydissä, olihan ? Karmeaa luettavaa nuo Pol Potin tekojen seuraukset.
Lady Marianne Tiedoksi, että muuan merkkiteos, Teemu Junilan "Markkinointiviestinnän kehittäminen: Case Ynni", on juuri ilmestynyt Oulun seudun ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa.
Marjatta Junila Voin kuvitella tuntemukset siellä "hirmumuseossa". Olen käynyt pari kertaa Saksassa keskitysleireillä, jotka myös ovat museoina. Ei voi uskoa, mihin ihminen pahimmillaan pystyy , mutta niin se vain on.
Maria Ei taalla ole kyparia muita kuin kuskeilla. Paitsi silloin jos vuokraa itse niin saa kyparat kaupan paallisena :D Aikataulut eivat koskaan pida mutta siihen on jo tottunut. Kun ei varsinaisesti ole kiire minnekaan, niin ei tarvitse stressata aikatauluista :)