Profile
Blog
Photos
Videos
Keskiviikko 30.12.2009: Selviytyjät, osa 3: Ratsailla
Matka Nelsonista Westportiin kulki laajojen metsäteollisuus- ja maatalousalueiden halki. Huvitusta herätti etenkin kirahvin ja laaman sekoitusta muistuttava lammaslaji. Q järjesti erään vuoristojärven rantaan piknikin, jota varten kävimme aamulla ostoksilla Nelsonin liepeillä. Kiwilintu ei näyttäytynyt, vaikka siitä tien varressa varoiteltiin. Tie myötäili mutkittelevaa joenuomaa, ja näkymät olivat hienot. Pysähdyimme paikkaan, jossa oli mahdollisuus harrastaa ulkoilma-aktiviteetteja, ja valitsimme lajiksi ratsastuksen: sain ratsukseni Luke-nimisen orin, joka oli mukava hevonen, vaikka alkumatkasta ei tahtonut tulla mitään, kun Luke oli selvästi nälkäinen ja pysähtyi syömään vähän väliä. Loppumatka olikin sitten helppo. Helenillä oli allaan säyseä musta tamma, joka käyttäytyi muuten nätisti mutta asetti välipalalla kavionsa ratsastajansa jalan päälle ja aiheutti näin jalan kipeytymisen, mistä oli harmia seuraavina päivinä. Etenkin joessa kahlaaminen hevosen selässä oli hieno kokemus.
Ilta Westportissa, jonne saimme kyydin ja jonne Q oli kuljettanut bussin, oli hieman murheellinen, kun Helenin jalka ei kestänyt juurikaan liikkumista, ilta oli kolea ja sateinen ja tunnelmaa häiritsivät Luottokunnan laskun maksamiseen liittyvät ongelmat, joita jouduin yötä myöten selvittelemään puhelimitse Suomeen. Westport muistutti villin lännen kullankaivajien kaupunkia, ja tunnelma kaupungissa oli lähinnä raukea. Kävimme uusien ystäviemme, ranskalaisäidin ja hänen brittityttärensä (Sallyn ja Clairen) sekä Uudessa-Seelannissa asuvan kolmikon (Michael, Calvin ja brasilialaistyttö), kanssa syömässä paikallisessa pubissa ja päivittelemässä seurueessamme matkustavien brittiteinien omituista käyttäytymistä: seurueemme oli selvästi jakautunut tylsiin valittajiin ja yöt juhliviin bilettäjiin. Britit eivät kyllä olleet kunniaksi maallensa: erehdyin jopa kuvittelemaan, että he ovat amerikkalaisia.
- comments