Bali 6.3.2010

Aivan uskomatonta, etta kaikki tentit on nyt viimein ohi ja koko vaihto on paketissa! Ei varmaan tarvitsisi edes mainita, etta nama nelja kuukautta ovat kuluneet nopeammin kuin mitkaan elamani aikana, mutta sanonpa sen nyt kuitenkin. Elama Aasiassa on ollut hyvin erilaista, kuin mihin Suomessa on totuttu, mutta kuitenkin mutkatonta ja helppoa. Valilla paikallisten suurpiirteinen tapa hoitaa asioita on arsyttanyt melko paljon, mutta toisaalta taas ehka juuri se on luonut stressittoman ja rennon ilmapiirin, josta olen taalla ollessani nauttinut kovasti.

Pari viimeista viikkoa Bangkokissa kuluivat Petran ja Pirkon kanssa Bangkokia kierrellessa ja tentteja tehdessa ja tulipa se kuvakin hoidettua selkaan, vaikka aikataulujen sopiminen Jimmyn kanssa olikin valilla tuskallisen hankalaa. Bankokissa kiertelimme temppeleissa, katsastimme tietysti Chatuchakin viikonloppumarkkinat, seka poikkesimme Ayutthajassa entisen paakaupungin raunioilla. Pirkko, Petra, Jussi ja Kosti poikkesivat myos Sametin rannoilla lohoilemassa ja, no, voitte varmaan kuvitella kumman olisin valinnut mielummin, muutaman paivan aurinkorannalla vai tentteihin luvun, mutta jain siis Bangkokiin. Tentit tuli luullakseni taas ihan kunnialla hoidettua, vaikka niita olikin angetty kolmeen paivaan viisi kappaletta.

Nyt on ollut reilu viikko aikaa palautua viimeisesta rutistuksesta ja kylla loma on taas tehnyt hyvaa:)! Lahdimme Bangkokista maanantaina ja suuntasimme ensiksi Singaporeen. Yllatykseksemme samassa hostellissa kanssamme majoittui pariskunta, jonka olimme aiemmin nahneet Bangkokissa Jimmy Wongin tatuointiliikkeessa... Maailma tuntui taas kerran niin pienelta. Kaupungissa tutustuimme saaren keskella luonnonpuistoon, kavimme kieppumassa maailman suurimmassa (ja kalleimmassa) maailmanpyorassa ja harhailimme vain ympari kaupunkia ihmettelemassa korkeita taloja ja ei niin Aasialaisen (lue: siistin) suurkaupungin meininkia. Tosin eras suomalainen pitkaan Aasiassa asunut mies totesi, etta Singapore on Aasian Pori, joten ehkei se niin suurkaupunkikaan ole sitten..

Keskiviikkona matkamme jatkui Balille, jossa ensimmaiset kokemukset olivat melko huonoja, kuten taallapain aina tuntuu olevan, kun saapuu uuteen paikkaan valmistautumattomana. Ensimmaiset kompastuskivemme olivat: 1)huono majoitus 2)hirvealla alueella seka 3)pari taksikuskia, jotka veloittivat kyydista aivan liikaa. majoituimme ensimmaisen yon Kutalla, joka on tietysti se hirvein turistiranta koko saarella. Yksi kavely paakadulla riitti ahdistumiseen. Myyjat pysayttelivat jatkuvasti ja pari kertaa jotkut poliisin nakoiset ihmiset koittivat pysayttaa: "madam, your passport! Where are you going?". Lisasin vain vauhtia askeliin, silla en halunnut tietaa, mita nama "poliisit" olisivat passillani mahdollisesti tehneet...

Toiseksi yoksi paasimme kuitenkin onneksi majoitukseen, jonka olimme netista jo etukateen varanneet ja tama paikka olikin huippu hyva. Majoituksemme (Bali BnB) sijaitsee hyvin rauhallisella paikalla pikku kylassa, hieman Kutalta saaren keskustaa kohti, lahella surffareiden suosikki rantaa Canggu beachia. Majoituksessamme on vain kaksi uutta ja tyylikkaasti sisustettua yksiota ja ,yllatys yllatys, kun saavuimme paikalle viereiseen huoneistoon olivat majoittuneet Niko ja Susanna, tuttuja Sivalailta, seka Siam Universitylta!

Bali on Kutaa lukuun ottamatta tosi kaunis. Nain sadekauden loppupuolella taalla on todella vihreaa ja rakennukset koristeellisine kattoineen ja pelottavine patsaineen ovat upeita. Thaimaasta tuttuja hokkelikylia emme ole nahneet viela ollenkaan ja roskaakin on ollut kaduilla melko vahan. Olemme viettaneet aikaa vain laiskotellen, nukkuen pitkia paivaunia, seka nauttien majoituksemme mahtavista ja runsaista aamupaloista. Tanaan kavimme ensimmaista kertaa tutustumassa rantaan ja vaikka se ei mikaan varsinainen uimaranta ollutkaan, se oli kuitenkin varsin hieno. Hiekka oli tummaa, paikoin melkein mustaa ja vaahtopaiset aallot (Kostin mukaan Pomo-aallot) kohoilivat peittaen valilla horisontin tyystin. Kaiken huipuksi taustalla tumma taivas salamoi ja jyrisi. Onneksi ukkonen oli varmasti useamman kilometrin paassa.

Seuraavan kerran kun kirjoittelen, olen jo varmaan palannut Suomeen! Tunnelmat vaihtelevat koti-ikavasta lahdon lahestymisen aiheuttamaan haikeuteen. Yhta kaikki, paalimmaisena on kuitenkin mahtava tunne siita, kuinka erikoisen ja hienon kokemuksen meidan perhe on paassyt yhdessa kokemaan ja kuinka hyvaa pieni pohdiskelutauko on itselleni tehnytkaan. Nyt toivon ja uskonkin olevani valmiimpi kaikkiin Suomessa odottaviin haasteisiin kuin koskaan ennen!