Tänään oli aika aloittaa sopeutuminen paikalliseen elämänrytmiin heräämällä aikaisin: lähtö tapahtui viimeistään klo 7.00, mihin mennessä oli ehdittävä nauttia aamiainen, pakata tavarat, luovuttaa huone yms. Paikallinen vuorokausirytmi kulki auringonnousun ja -laskun mukaan; illalla ei kannattanut valvoa myöhään jo siksi, että auringonlaskun jälkeen niin maaseudulla kuin kaupungeissa oli paljon turvattomampaa kuin päivänvalossa, ja siksikin, ettei auringon laskettua ollut juuri muuta tekemistä kuin kömpiä nukkumaan. Aamulla vastaavasti heräsi kirjaimellisesti kukon laulun aikaan, joskus kalkkunan laulunkin. Aamiaisella olivat varhain myös pihan eläimet. Aamiaisella rakentui luontevasti pohjoismainen yhteisö, kun istahdin pöytään, jossa jo valmiiksi olivat ruotsalaiset Anna ja Evelina sekä tanskalainen Birgitte. Matkalla Krugerin kansallispuistoon näimme niin Johannesburgin kaivosten ympärille syntyneitä slummeja kuin vihreätä ja kumpuilevaa maaseutua viinitiloineen ja metsäteollisuuslaitoksineen. Saavuimme Krugerin kansallispuistoon hyvään aikaan, sillä näimme oman automme ikkunoista melkoisen määrän eläimiä: elefantteja, sarvikuonoja, kirahveja, seeproja, antilooppeja, apinoita jne. Leiriin saavuttuamme oli vuorossa ensimmäinen teltan pystytys, johon saimme perusteellisen koulutuksen Ronelilta ja Tjaartilta, olisi kuulemma ikävien yllätysten varalta hyvä vetää teltan vetoketjut huolellisesti kiinni aina, kun poistui teltalta! Sääntönä oli, että jokaisen tuli olla leirissä viimeistään auringon laskiessa.