Seurasin hotellilla aamu-uutisia Euroopan ja USA:n velkakriisistä. Afrikan uutisissa keskityttiin velkakriisiä enemmän Durbanissa meneillään olevaan ilmastokokoukseen. Säät kotona Suomessa olivat huonot. Etelä-Afrikan tuulet olivat paikallisen lehden mukaan lähennelleet Cape Pointissa 50 solmua mutta olivat nyt laantumassa, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni noustakseni Pöytävuorelle. Ennen sitä päätin kuitenkin vierailla Etelä-Afrikan 400-jäsenisessä parlamentissa, mutta koska parlamenttikierroksen alkuun oli vielä aikaa, istuin jonkin aikaa Hop On / Hop Off -bussissa katselemassa mm. kaupungin aasialaisväestön värikkäitä asumuksia Bokaapissa; Etelä-Afrikan väestöstä puhuttaessa tulisi aina muistaa myös muut kuin valkoiset ja mustat, erityisesti muslimit ja intialaiset, jotka Apartheidin aikana jakoivat pitkälti mustien kohtalon. Paahteisen kaupungin kaduilta oli mukava paeta hetkeksi puistoon.

Parlamentissa näimme parlamentin koollekutsumisnuijan, johon oli yhdistetty myös rumpu: viidakkorummun kumina symbolisoi kansan koolle kutsumista. Tutustumiskierroksella, jolla oli mukana lisäkseni vain paikallisia nuoria, käytiin parlamentin kirjastossa ja istuntosalissa ja esiteltiin parlamentin historiaa ja toimintaa. Parlamentin vanhan ja uuden osan jatkeena oli presidentin valkea Kapkaupungin-virka-asunto, hallintohan istuu varsinaisesti Pretoriassa. Jatkaessani St Georges Cathedralin luota matkaa pöytävuorelle eteeni pysähtyi bussi, josta virtasi ulos valtapuolue ANC:n ja presidentti Jacob Zuman kannattajia, heillä oli ilmeisesti alkamassa jonkinlainen puoluekokous. St Georges Cathedralissa on vaikuttanut mm. Desmond Tutu, ja kirkolla on ollut merkittävä osuus Apartheidin vastaisessa taistelussa.

Pöytävuorelta aukenivat huikaisevat näkymät Leijonanpään ja sen alla lepäävän kaupungin yli Robben Islandille ja Hyväntoivonniemen rannoille. Vuoren päällä oli leppoisaa ja aurinkoista, ja sinne oli kirjoitettu paljon suuria viisauksia, mm. se, että "one of life´s most precious gifts is time", sen kun muistaisi. Vuoren huipulle pystytetyssä valtavassa kompassissa oli mainittu etäisyydet mm. Helsinkiin, Osloon ja Cardiffiin. Hyvän toivon niemi näkyy 150 kilometrin päähän merelle ja antoi jo 1500-luvulla ankarassa merenkäynnissä kamppaileville merenkulkijoille toivoa selviytymisestä ja ruoka- ja juomavarastojen täydentämisestä. Ensimmäiset tänne rantautuneet olivat portugalilaisia (Dias). Vuoren majesteettiseen ylhäisyyteen olisi voinut vaikka nukahtaa, ellei viimeinen bussi keskustaan olisi pakottanut palaamaan vuorelta takaisin maan päälle. Jouduin lopulta taittamaan matkan taksilla.