Aamu alkoi safarilla Krugerin kansallispuistossa. Yrittäessäni kuuliaisesti laittaa turvavyötä kiinni kuljettaja tokaisi, että "Sir, tämä on safari, täällä ei käytetä turvavöitä". Alku ei näyttänyt erityisen hyvältä, vaikka odotukset olivat korkealla, mutta päivän mittaan saimme havaintoja paitsi lukuisista linnuista myös norsuista, antiloopeista, pahkasioista, apinoista, puhveleista, krokotiileistä, virtahevoista ja pitkän metsästyksen jälkeen myös leijonasta. Suuresta viisikosta (BIG 5), jonka muodostavat Etelä-Afrikan seteleissäkin esiintyvät sarvikuono, norsu, leijona, puhveli ja leopardi, jäi näkemättä vain leopardi, jonka kanta alueella on selvästi muita pienempi. BIG 5 on ilmeisesti muodostunut lajeista, joiden metsästäminen on ollut erityisen vaikeata. Metsästys on aiheuttanut esimerkiksi sarvikuonokannan voimakkaan vähenemisen, ja etenkin mustien sarvikuonojen, joiden näkemistä BIG 5 joidenkin mukaan nimenomaan edellyttää, näkeminen on leopardien tapaan erityisen vaikeata ja vaatii onnea. Varsinaisia saalistuskohtauksia näimme vain ilmassa, jossa kotkat partioivat pienempiä lintuja. Söimme lounasta Skukuzan leirissä ja saimme lounaan jälkeen pienen katsauksen myös savannin kasveihin, joiden lehtiä ja muita osia voitiin käyttää mm. wc-paperina ja erilaisina lääkkeinä. Joka puolella oli myös muurahaiskekoja. Savannilla koki saman äärettömyyden tunteen kuin autiomaassa tai Lapin erämaissa; hiljaisuutta rikkoivat vain safarijeeppien sekä radiopuhelimilla keskenään kommunikoivien kuljettajien äänet. Poistuimme autosta evästaukojen lisäksi vain kerran, kun kuljettajamme laski meidät ulos näköalakukkulan laella.