Odotettuani jonkin aikaa Johannesburgin lentokentällä, jonne oli pystytetty valtava, ei kylläkään aito, joulukuusi, minut noudettiin Airport Game Lodgeen, lyhyen matkan päässä kentältä sijaitsevaan miellyttävään majapaikkaan, jossa pulahdin lähes heti saavuttuani uima-altaaseen. Minulla oli hyvää aikaa tutustua ympäristöön ennen kuin tapaisin muut retkeläiset. Ensimmäiset eläimet, jotka matkallani kohtasin, olivat naapuripihalla käyskentelevät kaksi strutsia. Sää oli lämmin, mutta pieni tuulenvire piti huolen siitä, ettei ilma ollut liian kuuma. Hotellin henkilökunta oli hyvin ystävällistä, ja paikalliset ihmiset osoittautuivat heti alusta asti iloisiksi ja avuliaiksi. Kysyttyäni isäntäväen mielipidettä siitä, kannattaisiko päivä viettää Pretoriassa, sain vastaukseksi suosituksen käydä Johannesburgissa Apartheid-museossa. Museo teki suuren vaikutuksen, ja siellä olisi viihtynyt pitempäänkin. Erityisen vakuuttuneeksi tuli apartheidin järjettömyydestä. Mietin, aavistivatko järjestelmän toimeenpanijat aikanaan sen, minkälaisiin vaikeuksiin ja kärsimyksiin järjestelmä aikanaan johtaisi. Yksityiskuljettajanani toiminut Anthony näytti minulle mm. Johannesburgin jalkapallostadionin. Teiden varsilla oli lukuisia merkkejä jalkapallon MM-kisoista, jotka olivat olleet maassa ja koko maanosassa suurtapahtuma.

Johannesburg itsessään ei ole erityisen viihtyisä kaupunki, ja ruuhkat sen teillä olivat massiiviset. Kiinalaisten pystyttämät ostoskeskukset moottoritien varrella olivat huolestuttava merkki Kiinan kasvavasta vaikutusvallasta Afrikassa: oppaamme oli myöhemmin jopa sitä mieltä, että kiinalaiset raiskaavat Afrikan omalla itsekkäällä riistopolitiikallaan, joka on verrattavissa länsimaiseen kolonialismiin mutta myytävissä helpommin afrikkalaisille hallituksille, jotka eivät ymmärrä kansansa ja maanosansa parasta ennen kuin on liian myöhäistä. Illalla koimme matkan ensimmäisen ukkosmyrskyn kokoontuessamme katsomaan, minkälainen joukko selviytyjiä matkaan oli lähdössä: 6 kanadalaista, 6 australialaista, 2 ruotsalaista, 1 tanskalainen, 1 amerikkalainen, 1 irlantilainen, 1 saksalainen, 1 hollantilainen, 1 belgialainen ja 1 suomalainen. Oma telttakaverini oli Oulussakin opiskellut belgialainen, Gentin yliopistossa väitöskirjaa tekevä biokemisti Brecht, joka ilmaantui huoneeseeni vasta nukkumaan mennessäni. Oppaamme Ronel ja autonkuljettajamme Tjaart esittelivät meille konsortiota, joka muistutti erehdyttävästi kesäistä kirkkovenekiertueorganisaatiotamme Wene-WiOLia keittiö- ja pakkaustiimeineen jne. Automme takaosassa oli tallelokero, jota kutsuttiin salanimellä George; yllätimme eräänä aamuna oppaamme jopa nukkumasta Georgen vierestä.