A-PU-VA! Tänään oli viimeinen päivä thaikieltä ja suullinen tentti ja sähköpostiin tulvii viestejä päätösseremoniasta, loppu siis häämöttää! Jäljellä olevat koulupäivät voi laskea yhden käden sormilla. Paluu Suomeen herättää ristiriitaisia fiiliksiä: toisaalta odottaa innolla ns. normaaliin arkeen palaamista ja kaikkien ihanien, ikävöityjen ihmisten tapaamista ja toisaalta tuntuu haikealta jättää varmasti elämän ikimuistoisin ja kokemuksiltaan rikkain ajanjakso taakse.

Viimeiseen neljään kuukauteen mahtuu niiiin paljon kaikkia hyviä hetkiä: unohtumattomia reissuja, uusien, ehkä elämänpituisten, ystävyyssuhteiden solmimista, hassuja tilanteita arjessa (johtuen suurimmaksi osaksi kulttuuri eroista) ja paljon sellaisia kokemuksia ja tilanteita joiden arvon ymmärtää ehkä vasta myöhemmin. Unohtamatta tietenkään niitä tietoja ja taitoja, joita olemme koulussa oppineet.

Itse voin sanoa, että olen saanut tältä vaihtoajalta paljon enemmän kuin lähtiessä edes uskalsin odottaa. Muistan kyllä, että matkalla on ollut muutamia turhautumisen hetkiä, silloin kun asiat eivät ole sujuneet ihan niin mallikkaasti kuin on tottunut tai kun koti-ikävä on yllättänyt, mutta kaikki on kuitenkin aina kääntynyt parhain päin. Tällä hetkellä mielessä pyörii kamalasti asioita ja paikkoja, joita ei ole tehnyt tai joissa ei ole käynyt, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että tänne tullaan uudestaankin :).

Nyt täytyy vain ottaa ilo irti jäljellä olevasta ajasta täällä. Vielä on luvassa viimeisen kurssin yritysvierailuja ja onneksi myös muutamat yhteiset illanvietot upean vaihtoporukan kanssa!