Profile
Blog
Photos
Videos
Paluu arkeen, huh. Loma on nyt sitten takanapäin ja arki alkoi taas tänään (eilen oli joku kansallinen buddhaan liittyvä pyhäpäivä, joten sai yhden ekstra vapaan :)). Hiukan tuntui yhdellä jos toisellakin olevan arkeen orientoitumisongelmia: suurin osa oli hurvitellut lomallaan Laosissa (niinkuin allekirjoittanutkin) ja viikko aloitettiin kevyesti International Financen merkeissä!
Niin loma tosiaan... Aivan mahtavia kokemuksia ja ainakin näin jälkikäteen ajatellen reissu oli onnistunut, vaikka Laosissa koettiinkin muutamia vastoinkäymisiä.
Oltiin kämppiksen kanssa varattu lennot Pohjois-Thaimaahan Chiang Maihin, mutta muuten suunnitelmat olivat lähtövaiheessa vielä avoinna. Tarkoituksena oli kuitenkin jossain vaiheessa mennä rajan yli Laosin puolelle ja edetä pohjoisesta kohti etelää ja visiteerata Luang Prabang, Vang Vieng ja Vientiane matkalla.
Pohjoisen Chiang Mai osoittautua joka tavalla loistavaksi paikaksi ja loppu reissua ajatellen viihdyttiin siellä ehkä muutama päivä liikakin. Chiang Maissa meillä ei tosissaankaan vielä ollut hajua siitä, kuinka hidasta ja raskasta Laosissa kaupunkien välillä on liikkua.
Chiang Mai tarjosi kaikkea sitä, mitä Bangkokin hässäkkään uuvahtanut voi toivoa. Rauhaa. Kaupungissa oli erittäin paljon turisteja, mutta ilmapiiri oli silti melko levollinen ja jotenkin...voisiko sanoa sivistyneempi kuin monessa muussa Thaimaan turistikohteessa. Parasta mitä kaupunki tarjosi, ja mitä todella on täällä suurkaupungin melskeessä kaivannut, oli luonto. Yksi päivä viettiin kokonaan vaellellen vuoristossa vesiputouksia ja paikallista luontoa ihastellessa :) pelkästään hyviä muistoja siitä kaupungista.
Laosin raja ylitettiin vielä pohjoisemmasta Chiang Khongista. Tarkoitus oli mennä rajalta Mekongjokea pitkin Luang Prabangiin (liputkin laivaan oli jo ostettu), mutta kuinkas ollakaan... Olimme varautuneet 10 tunnin laivamatkaan, mutta vasta Laosin puolella meille selvisi, että matka kestäisi todellisuudessa 19 tuntia! Ja että 60 henkilölle tarkoitettuun laivaan änkeytyisin samaan aikaan 120 rinkkamatkailijaa (ja tietysti myös 120 rinkkaa)... Kun laivamatkaa organisoinut henkilö kuudennen kerran esitti huolestuneita kysymyksiä meidän uimataidosta, päätettiin kahdeksan muun seikkailijan kanssa unohtaa koko risteily ja lähdettiin minivanin kyytiin kohti Luang Prabangia. Siinä vaiheessa idea tuntui vielä loistavalta. Meille oli kerrottu, että edessä olisi noin 6 tunnin ajomatka ja että tiekin olisi vasta vähän aikaa sitten tehty ja erinomaisessa kunnossa. No totuus tiestä selvisi hyvin pian... ei ollut aivan uusinta asfalttia pinnassa, mutta rytyytykseen ja mutkitteluun tottui melko pian (onneksi kellekään ei tullut pahoja matkapahoinvointi oireita). Matkan todellinen pituus selvisi meille kuitenkin vasta perillä. Englantia taitamaton kuskimme ei osannut sinnikkäistä kysymyksistämme huolimatta selventää matkan kestoa (tai sitten me matkalaiset ei vain haluttu ymmärtää) mutta rajalta Luang Prabangiin siirtymiseen vierähti 6 tunnin sijaan 15, eikä aina niin rattoisasti ahtaassa minivanissa, vieläpä ilman ilmastointia.
Uuteen aamuun Luang Prabangissa herätessä ei kuitenkaan pitkä matka enää harmittanut, sillä kaupungissa oli uskomattoman rento ja lupsakka tunnelma. Kaupungin tunnelma oli kuin hidatetussa filmissä; tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Kukaan ei kiirehtynyt mihinkään ja kaikki toiminnot tapahtui ihmeellisen hitaasti, ei juuri autoja missään, ainostaan fillareita, mopoja ja muutama tuk-tuk. Itsekin vuokrasimme yhdeksi päiväksi fillarit ja lähdimme tutkimaan lähiseutuja. Oli todellakin kaiken sen vaivan arvoista. Suosittelen.
Minivanin kyydityksestä viisastuneina päätettiin jättää suosilla Vang Vieng väliin ja lähteä suoraan Luang Prabangista kohti Vientianea. Matkustaminen ei todellakaan ole mitään helppoa ja on yllättävän aikaa vievää. Vientianee matkattiin Expressbussin kyydissä (huom! Laosissa express ei tarkoita nopeaa) mutkitellen taas pitkin vuoristoteitä kengurubensaa tankissa. Vientiane ei tarjonnut meille juuri mitään nähtävää, eikä todellakaan vedä vertoja Luang Prabangille tai Chiang maille. Ensivaikutelmaa voi kuvata parhaiten sanoilla kerjäläiset ja kärpäset.
Välin Vientiane-Bangkok voi taittaa joko bussilla tai junalla. Ja arvaatte varmaan minkä vaihtoehdon meidän seurue valitsi kotimatkalle. Kyllä, matka taittui junan vainussa yläpedillä untenmailla... melko kivutonta.
Mutta kaikesta huolimatta mukaan tarttui miljoonasti enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia, joten suosittelen vastaava muillekin.
Nyt tämä neiti menee nukkumaan niin jaksaa taas huomenna ahertaa. Ai niin, yliopistolla alkoi tänään Thainyrkkeilykurssi, ja arvatkaa kuka on mukana?! Minä!! jihaa uusi harrastus. Kerron siitä lisää vielä tämän viikon aikana. Pyrin tällä viikolla lisäämään joitain kuviakin tänne blogiin, jotka vähän valottavat tätä elämää täällä.
- comments