Lupailin palata vielä uuden harrastukseni merkeissä tänne blogiin tällä viikolla... ja tosiaan olen aloittanut Thaiboxingiin...eli aika tiukka harrastus tänne yli 30 asteen helteisiin!

Koko tarina lähti siitä kun kämppikseni Mallu on harrastanut potkunyrkkeilyä Suomessa ja halusi vastaava treeniä myös täällä Bangkokissa. Mallu sai puhuttua meille yliopiston puolesta vanhan thainyrkkeilymestarin valmentajaksi, ja touhu on todellakin sen mukaista. Meitä on seitsemän hengen opiskelijoista koostuva treeniryhmä ja treenit on viisi kertaa viikossa ja noin 2- 2.5 tuntia kerralla. Eka viikko takana ja koko porukan lihakset ihan jumissa! Mutta hieno laji todellakin, kunto ainakin kasvaa kohisten. Yliopisto-opiskelijoina selviämme kurssista edullisesti - pienellä tipillä.

Thainyrkkeily on Thaimaan kansallisurheilulaji ja Thaimaalaiset suhtautuvatkin lajiin erityistä kunniotusta osoittaen ja tietyllä vakavuudella. Vaikka meidän treeniläisten ja valmentajan välillä ei olekaan elekielen lisäksi juuri muuta yhteistä kommunikaation välinettä, olemme silti saanet huomata, että heillekin on kunnia asia opettaa lajia meille länsimaalaisille.

Viime viikon treenaussessiot huipentuivat perjantaihin, jolloin valmentajamme vei treeniryhmämme katsomaan thainyrkkeilyä maailmankuululle Lumphinin nyrkkeilystadionille. Saimme ringsidepaikat edullisesti ja pääsimme seuraaman matseja rituaaleineen lähietäisyydeltä. Vaikka nyrkkeilystä ei muuten pitäisikään, kannattaa Lumphini ehdottomasti käydä tsekkaamassa jo pelkän tunnelman takia. Kovimpien matsejen aikana paikalliset ovat todella sekaisin ja desibelit katossa (päässä soi vielä kotimatkallakin!). Paikallisten vedonlyöntiä on viehättävä seurata: raha vaihtoi omistajaa, näin ulkopuolisen silmin katsottuna, vailla minkäänlaista logiikkaa eikä summatkaa olleet mitään kovin pieniä. Vakavaa touhua näille thaimaalaisille siis.