Yosemite - Lake Tahoe 16.-19.6

San Francisco jätettiin taakse ja lähdimme suuntaamaan kohti vihreämpää seutua itään päin Yosemiten puistoon. Yosemite jenkkien lausumana "Jousemmidi" yksi Amerikan mahtavimpia ja kauniimpia kansallispuistoja. Friscosta itään päin oli suhteellisen kuivaa ja karua seutua. Seutu näytti vähän siltä että kuin olisimme ajaneet The Hills Have Eyes -leffan tyyliin piikkimattoon ja päätyneet paikallisten hillbillyjen lihakoukkuihin ja suupaloiksi, mutta kohtalonamme oli kuitenkin vielä selvitä ehjin nahoin.

Lopulta maisemat alkoivat vaihtua vehreämmäksi ja olimme edellisenä päivänä varanneet majoituksen 2 yöksi Koa Camp alueelta 20 mailin päästä "Jousemmidi" puistosta. Leirintäalue oli edellisistä paljon poikkeava keskellä metsää ja erittäin siisti alue. Tähän asti camping elämä oli ollut erittäin hiljaista ja olimme saaneet vain satunnaista juttuseuraa lähinnä eurooppalaisista reissaajista. Tämäkään leiripaikka ei ollut poikkeus ja ihmiset lähinnä olivat omissa oloissaan rillaamassa oman purkkinsa edessä. Aikaisemmin olimme aina menossa myöhässä pesemään pyykkiä, mutta tällä kertaa pyykkitupa oli auki kellon ympäri, joten pääsimme vihdoin vaihtamaan likapyykin puhtaaksi. Pyykkituvassa törmäsimme kahteen ruotsalaisneitokaiseen, jotka olivat perheineen liikkeellä. He kiersivät suhteellisen samaa reittiä kuin me mutta vastakkaisesta suunnasta. Saimme muutamat vinkit ja jaoimme myös omia kokemuksiamme. Allekirjoittanut kokeili myös vääntää muutaman sanan ruotsiksi, mutta kieli vaihtui nopeasti kansainväliseksi. Ehkä tuo ruotsinkieli toimii omalla kohdalla paremmin vain noilla itämeren risteilyillä.

Heräsimme heti tiistaiaamuna hyvissä ajoin, jotta pääsisimme puistoon nopeasti aloittamaan päivän vaelluksen. Puistoon oli sen verran matkaa, että otimme paskahuussimme eli matkailuauton ja lähdimme matkaan. Puisto alkoi lähestymään ja maisemat alkoivat olla sen verran henkeä salpaavia, joten mielissämme vain viuhui ajatus siitä kuinka magee päivä olisi edessä. Kirkas virtaava joki ja korkeat jyrkät vuoret vain vilisivät ikkunoidemme edessä, joten otimme myös matkan varrella pienen kodakhetken. Olemme tottuneet ottamaan yhteiskuvan aina hienoissa maisemissa ja olemme muodostaneet ihmispyramidin. Nyt kuitenkin otimme nykypäivän trendin mukaisen "slaavikyykky" asennon ja toteutimme tämän joella 5 hengen voimin niin että jokainen oli eri kivellä slaavikyykyssä. Saimme ikuistettua siis hienon kuvan koko reissuporukasta.

Saavuimme Yosemite valleyhin ja valittavanamme oli useita erilaisia reittejä, jotka vaihtelivat helposta tasosta aina vaikeaan ja raskaaseen. Otimme tehtäväksemme suorittaa haastavin reitti koko puistossa ja kiipesimme 6000 jalkaa (n.2km) korkean Yosemite Falls vuoren huipulle. Itse en ole hirveästi luonnossa harrastanut vaeltamista ja vuorille kiipeämistä, joten reitti alkoi heti alkuunsa tuntumaan todella raskaalta. Onneksi ei tullut juotua kovaa känniä edellisenä iltana, muuten olisi nimittäin ollut rankan sydärin vaara. Reitti oli todella jyrkkää nousua melkein alusta loppuun ja jalat olivat kovilla koko ajan. Pidimme nousun aikana useita taukoja aivan mielettömissä maisemissa, joita ei pysty sanoin kuvailemaan. Yosemite Falls nimi tulee vuoren huipulla virtaavasta vesiputouksesta, joka oli aivan mielettömän upean näköinen virratessaan alas huipulta seinämää vasten alas. Pääsimme lopulta noin 4 tunnin kiipeämisen jälkeen huipulle asti ja nautimme itse tehdyt eväät maisemissa joita en tule ikinä unohtamaan. Huipulla oli todella utelias pulska orava meitä viihdyttämässä ja jaoimme sille muutaman murusen eväistämme, koska kaveri uskaltautui ne hakemaan kosketusetäisyydeltä. Vaikka reitti oli haastava niin silti emme kadu että valitsimme sen, koska huipulle pääseminen oli reissun kohokohta tähän mennessä. Kuvasimme paljon maisemia ja viimeisenä ikuistimme maisemat myös ihmispyramidin taakse. Nousua kesti siis noin 4 tuntia ja alas tulimme sutjakammin alle 2 tunnissa. Jalat huusivat hoosiannaa pari seuraavaa päivää.

Yövyimme vielä yhden yön Koa Campissa ja lähdimme keskiviikkoaamuna ajamaan kohti Lake Tahoen järvimaisemia. Olimme taas varaneet hyvissä ajoin leiripaikan autollemme ja vietimme nyt 2 yötä Tahoe Valley nimisellä campingalueella. Tämän järvikaupungin ja leirintäalueen piti olla erittäin suosittu varsinkin nuorison keskuudessa ja odotimmekin innolla että pääsisimme vihdoin harrastamaan sosiaalista meninkiä ryhmänuotion merkeissä. Saavuimme paikalle ja paikka näytti totuttuun tyyliin taas keski-ikäisten ihmisten valloittamalta hiljaiselta paikalta. Sitä se myös oli ja saniteettitilat olivat ensikosketukselta aivan järkyttävässä kunnossa. Leirintäalue oli muutenkin tähän astisista kaikista epäsiistein, mikä näkyi myös hinnassa koska maksoimme yöltä alle 40$. Halusimme vielä check-in iltana käydä järvellä uimassa ja katsastamassa lähialuetta. Järvelle oli matkaa noin 4 mailia ja paikka oli aika hiljainen ja suhteellisen karu koko matkalta. Lopulta pääsimme järvelle asti ja kaiken tarpomisen jälkeen rannalla asuvat rikkaat porsimot olivat laittaneet kieltokyltin eteen. Oli jo valmiiksi väsy, iso lerssi otsassa ja rakot jalassa, eikä päästy iltauinnille, joten avasimme kaljat ja jäimme porsimotalojen eteen nauttimaan pussikaljaa. Kaiken kukkuraksi koko loppuilta oli totuttuun tyyliin kuolemanhiljainen ja nuorten juhlinnasta ei tietoakaan. Tosin nyt ei ollut high season tai koulujen spring break, joten voimme tietysti osittain syyttää itseämme. Onneksi edes Wili pääsi pelaamaan vanhaa kunnon klassikko Terminator 2 -arcadepeliä pyykkituvassa ja tähtitaivas oli sanoin kuvailemattoman upea. Loppujen lopuksi ehkä olisi pitänyt houkutella eväiden avulla pari mustakarhua aiheuttamaan menoa ja meininkiä alueelle.

Se siitä päivästä ja torstaiaamuksi olimme onneksi päättäneet viettää täysin lungia päivää. Nyt emme lähteneet enää kävellen sokkona tarpomaan kohti "julkisia" rantoja, vaan otimme koko asumuksemme mukaan ja lähdimme V8:n voimin etsimään uintipaikkaa. Sellainen löytyikin nopeasti ja pääsimme pulahtamaan järveen. Pulahtamiseksi se tosin jäi, koska ranta oli erittäin matala. Kassit alkoivat kastumaan vasta n.100 metrin jälkeen, joten olisi todennäköisesti joutunut kahlaamaan järven toiseen päähän päästäkseen tosissaan uimaan. Samana päivänä kävimme nauttimassa lounaan paikallisessa pizzeriassa, joka oli aivan mielettömän hyvä. Amerikkalaisten kaikkia tapoja ja asioita ei kyllä millään pysty ylistämään, mutta pizzaa he osaavat tehdä. Ainakin allekirjoittaneen makunystyrät ovat täyttyneet kaikilla pizzakerroilla nautinnosta.

Päivä oli siis Lake Tahoella erittäin kiva ja rento edellisillan ketutuksen jälkeen ja nautimmekin iltaa campingalueella miesten voimin taas kerran. Huomasimme torstain aikana että purkkimme viereen oli päivän mittaan alkanut kertymään runsaasti porukkaa, joka tuntui olevan yhtä ja samaa sakkia kaikki. Näimme campingalueen päätalolla ilmoituksen, jossa mainittiin että Hansenin suku oli varannut ison kaistaleen itselleen viikonlopuksi. Porukan meno vaikutti ainakin muutaman meistä silmään sellaselta kuin olisivat olleet jotain perinteistä uskovaissorttista porukkaa. Kukaan meistä ei ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä jenkkihuuhaa "praise the lord" menoa, joten ainakin minä ja Wili saimme runsaasti iloa tästä porukasta. Saimme hupia illalle värittäen tarinaa, mitä porukka olisi oikeasti voinut olla. Kaikki väritys ei ole turhaa ja Herra oli kuitenkin varmasti jotenkin läsnä heidän viikonloppunsa aikana, joten olisi ollut mielenkiintoista jäädä katsomaan millainen juhannus heillä olisi ollut. Kastejuhlaa, rovioita, ristejä jne...

Travelhunks kuitenkin kuittaa tähän asti ja juhannuksen vietämme Renon pikku vegasissa..

Pysykää taajuuksilla!
-Travelhunk Timzi