Saavuttiin 14.6.2014 aurinkoiseen Friscoon ja oltiin netin kautta bongattu camping-alue San Franciscon pohjoispuolelta, Marin citystä. Paikka oli vielä erityisen hyvä meidän tarpeisiin, sillä camping-alueen vierestä kulkisi lauttalinja suoraan kaupungin keskustaan. Ok, ajeltiin Golden gaten yli ja löydettiin alue helposti. Päästiin myös ekaa kertaa kokeilemaan vaunun säiliöiden tyhjäystä ja muita kytkentöjä, jotka olivatkin tosi helppoja. Lisäksi leirintäalueen pitäjät olivat todella avuliaita ja neuvoivat meille kattavasti ja karttaan piirtäen, missä ainakin pitäisi käydä.

Samalla kun suunniteltiin kaupungissa vierailun reittiä meille alkoi käydä selväksi, että tullaan muuttamaan koko reissun reititystä. 5800 km kolmen viikon aikana olisi liian paljon ja oltiin jo jouduttu skippaamaan Monterey ja Pismo Beach alkuperäisen matkareitin suunnitelmista, koska olimme alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Päätettiin jättää Yellowstone ja sen aiheuttama 1800km lenkki pohjoiseen ja keskittyä enemmän länsirannikon antimiin ja Las Vegasiin.

Kun saatiin leiri pystytettyä meille iski nälkä ja piti päästä syömään. Camping-alueen omistaja opasti meidän läheiselle ostarille, jossa käytiin syömässä paikallisessa panimoravintolasa hyvät burgerit ja oluet. Käytiin myös täydentämässä ruokavarastot paikallisessa Trader Joessa, jonka Tibe nimesi osuvasti Traitor Joeksi, koska siellä ei myyty Coca Colaa. Illalla sitten avattiin reissusta toipumisen avuksi parin litran rommipullo, joka tuhottiin illan aikana. Tibe ja etenkin allekirjoittanut pääsivät kovimpaan vauhtiin ja olin kuulemma yön aikana viihdyttänyt meidän matkailuauton nukkujia naputtamalla asuntoauton seiniä eri paikoista.. Onneksi ei kukaan lepääjistä lyönyt turpiin.

15.6 aamu alkoi rommihuurujen selvittämisellä päästä aamupalalla. Edessä olisi lauttamatka San Franciscoon, joka kulkisi San Quentinin vankilan, Golden Gaten sekä Alcatrazin kautta. Odotukset korkealla lähdettiin lautalle ja siellä meitä odottikin pitkä lippujono. Syy väkimassaan selvisikin nopeasti, sillä paikallisella baseball-jengillä, San Francisco Giantsilla, oli kotimatsi ja suuri fanijoukko tunnusti väriä. Aika nopeasti huomattiin, että lauttalippuja ei tulla saamaan lautan lähtöaikaan mennessä ja alkoi jo vähän huolestuttamaan päästäänkö lähtöön mukaan. Onneksi aikataulu oli joustava ja saatiin piletit kouraan ja päästiin lautan kyytiin. Lauttareissulla kamerat kävivät kovalla tahdilla ja ainakin minä ihmettelin, kuinka pieneltä Alcatrazin vankilasaari näytti.

Lautta saapui Friscon Ferry Plazalle ja lähdettiin hommaamaan leirintäalueen tätien ohjeiden mukaisesti julkisten kulkuvälineiden turistilippuja. Ne ostettuamme reitti oli avoin kaupungille. Ensimmäisenä kohteena olisi Union Square, paikallinen ostoshelvetti. Lähdettiin kävelemään ja nopeasti huomasi, että päivästä tulee krapulaisille rankka. Kaupunki on täynnä jyrkkiä mäkiä ja pohkeet olisivat kovilla. Matkalla Union squarelle, meille tuli nälkä ja päätettiin poiketa brunssilla keskustassa All-American Dinerissä. Syöjästä riippuen tilattiin omenapiirakasta pirtelöihin, jotka olivat erinomaisia. Dinerin avulias täti opasti meidät suoraan Union Squarelle, josta oli tarkoitus etsiä vaatteita. Ostoshelvetissä silmään pisti paikallisten kulkureiden huumesekoilut. Kaupungissa ei viina näy kaduilla, mutta aineita käyttäviä kulkureita on sitäkin enemmän.

Union Squarelta poistuttiin China Towniin päin. Tarkoituksena oli mennä ratikalla, mutta sadan metrin jono ratikkaan, johon mahtui 20 ihmistä kerralla sisälle viidentoista minuutin vuorovälillä vei motivaation aika nopeasti. Kävellen olisimme nopeammin perillä. China Town oli mieletön paikka! Kieli ja kaikki tekstit vaihtuivat yhtäkkiä kiinaksi ja kaduilta alkoi löytyä Pekingistä tuttuja kalakauppoja ja väkimäärä kasvoi tungokseksi. Elävien kalojen lihatiskejä lukuunottamatta paikassa ei ollut juurikaan erityisiä nähtävyyksiä, mutta täydellinen tunnelmanmuutos teki paikasta erityisen.

Chinatownista tiemme kulki Fisherman's Warfille, turistien suosikkipaikkaan, joka oli tunnettu hyvistä kalaravintoloistaan ja Pier 39:n merileijonista. Merileijonat olivat saapuneet 70-luvulla ja vallanneet satamasta puolet laitureista omaan käyttöönsä läheisten hyvien kalastusvesien takia. Paikalliset satamavirkailijat haistoivat mahdollisuuden rahantekoon turisteilla ja sallivat merileijonien asettua satamaan pysyvästi. Ihan fiksu veto, sillä väkeä näytti riittävän ja olihan niitä ja niiden mähöilyä hauska katsella. Etsittiin Warfilta ruokailupaikka ja kun ei päästy BubbaGump & Co:hon syömään tungoksen takia, päädyttiin italialaiseen kalaravintolaan. Safkattiin tähän mennessä reissun parhaat safkat ja lähdettiin tyytyväisenä tutustumaan kiemuraiseen Lombard Streettiin. Kiivettiin ylös mäelle ja huomattiin, että oikea tarkastelupaikka kadulle on alapuolelta mäkeä eikä se silloinkaan olisi mikään erinomainen.

Käveltiin Lombard Streetiltä raitiovaunupysäkkejä täynnä olevalle Columbus Streetille ja onnistuttiin pääsemään ratikan kyytiin. Ratikka tulisi Union Squarelle ja sieltä otettaisiin bussi leirintäalueelle, jotta saataisiin jotain etua ostetusta turistilipusta yhden raitiovaunumatkan lisäksi. Leirintäalueelle ajava bussi lähtisi parin kilsan päästä, läheltä lauttojen saapumispaikkaa. Kävellessä tajuttiin, että turistilippu on voimassa vain paikallisessa liikenteessä ja ei tulisi toimimaan lainkaan bussissa. Ihmeteltiin myös, että jopas muuttui ympäristö huonommaksi hetkessä, kunnes tajuttiin että mentiin tyylikkäästi väärään suuntaan katua huonommille asuinalueille. Ekat pirinistit nähtyämme päätettiin kääntyä 180 astetta ja hypätä bussiin, joka menisi lauttasatamaan. Päätettiin niellä ylpeytemme ja mentiin takaisin viimeisellä lautalla. Matkan aikana selvisi, että San Francisco Giants oli hävinnyt pelinsä ja muiden ihmisten olotila oli tosi alakuloinen. Urheilu näemmä merkitsee paljon Jenkeissä.

Suomessa tulee kuulemma juhannuksena lunta! Täällä on koko ajan ollut keltainen pallo kirkkaana säätiedotuksisissa. Antoisaa kesän alkua sinne.. ;)

Sincerely,
Travelhunk Tike