Jätimme Lake Tahoen ja Hansenin suvun taaksepäin ja lähdimme suuntaamaan kohti Carson Cityä, joka olisi pysähdyspaikkana matkalla Renoon. Vehreät maisemat alkoivat taas pikkuhiljaa aavikoitumaan, vaikka matkaa Carson Cityyn ei ollut kuin reilut 20 mailia. Ohitimme myös puolessa välin matkaa osavaltioiden rajan ja kuljimme nyt Nevadan lakien alaisena.

Lähestyimme Carson Cityä, jossa olisi ollut tarkoitus nauttia lounas ja köpötellä hieman kaupungilla, mutta kaupunki näytti sen verran kurjalta, että sinne ei tehnyt yhtään mieli pysähtyä. Ajoimme siis vain osittain kaupungin läpi ja jatkoimme matkaa kohti Renoa. Matkan varrella päätimme pysähtyä yhdellä Amerikan lukuisista ostoskomplekseista, jossa yleensä on ravintoloita ja iso Prisman/Cittarin tyylinen hypermarket. Lounaspaikka vaihtoehtoina olivat sillä silmän hetkellä Taco Bell ja KFC, joista valitsimme nautinnollisen kanaravintolan. Tilasimme jokainen noin 5-10$ herkkukorit itsellemme ja saatuamme annokset eteemme suorastaan järkytyimme kanaraukkojen ulkoisen olemuksen johdosta. Ruokahalut menivät samantien jo maistamatta, mutta tyhjät vatsamme tarvitsivat täytettä, joten pakko oli kokeilla jospa se olisikin maukasta jossain määrin. Lopputuloksena sen enempää erittelemättä yksikään meistä ei suosittele kenellekään KFC ravintolaa edes kokeiltavaksi. Jos jotain hyvää edes tältä stopilta, niin löysimme tämän reissun edullisimman ruokakaupan nimeltä Cost Less. Olutvalikoima oli todella kattava ja hyvin esillä jo heti kauppaan sisälle astuttuamme. Kauppa oli siis kundiporukkamme mieleen ja saimme lisää "keimooo" jääkaapin täytteeksi. Kai sieltä ruokaakin tuli ostettua...

Olimme taas varanneet hyvissä ajoin majoituspaikan nimeltä Shamrock, joka oli reilun muutaman mailin Renon keskustan ulkopuolella. Tähän mennessä jokaisessa RV parkissa oli ollut erittäin avuliasta ja ystävällistä henkilökuntaa, eikä tämäkään paikka tehnyt poikkeusta sen suhteen. Kävimme rekisteröitymässä ja saimme heti hyvät vinkit, miten päästä kätevästi bussilla keskustaan viettämään iltaa. Kello oli about 13-14 välillä kun saavuimme ankkuripaikallemme, joten hyytävän KFC kokemuksen jälkeen otimme nälkäisinä 10$ Walmart grillin esiin ja aloimme tekemään päivällistä jo tässä vaiheessa. Aikaisen päivällisen tarkoituksena oli saada vatsaan hieman oikeaa ruokaa, jotta saisimme myös aloitettua sievän ranskalaisen seitinohuen päiväkännin. Tämä siis pohjustusta sille että Renon kirkkaat kasinot kutsuisivat meitä alkuillasta juhannuksen viettoon...

Ranskalaisen tilan haltuun otettuamme laitoimme parhaat vermeet päällemme mitä rinkasta löytyi ja huojuimme kohti meille neuvottua bussipysäkkiä. Odottelimme hetken bussia, joka onneksemme saapui pian ja kysyimme että suuntaisiko se kohti downtownia. Bussi ajoikin täysin vastakkaiseen suuntaan, jonne olimme aikomassa, joten lähdimme vaeltamaan kuskin neuvomalle oikealle pysäkille. Pysäkillä odotteli myös hieman ränsistyneen näköinen vanha herra, joka sanoi että noin 20 minuutin kuluttua kulkuneuvomme saapuisi. Hyppäsimme herran kanssa samaan kyytiin ja matka keskustaan maksoi henkeä kohti 2$. Bussissa jo aisti hieman jenkkiläistä tunnelmaa, kun takapenkit oli valloittaneet nuorisojengi boomblastereittensa kanssa musaa luukuttaen. Emme vaihtaneet heidän kanssaan sen enempää katseita, joten reissu keskustaan sujui rauhallisesti.

Kaupunki näytti jo heti ensi silmäykseltä erittäin paljon erilaiselta mihin olimme tähän mennessä tottuneet. Metafeta juustoissa olevaa porukkaa huojui pitkin katuja kuin Walking Dead sarjan zombeja. Noooh olimme tätä jo hieman nähneet San Franciscon keskustassa, joten emme järkyttyneet. Jatkoimme matkaa kohti kasinokatua ja kaupungilla oli erittäin upea tunnelma. Kaduilla oli paljon ihmisiä ja meno oli kuin Suomessa erityisenä juhlapäivänä konsanaan. Kaupungin kasinoiden valot näyttivät myös todella mageilta iltahämärässä. Olimme tässä vaiheessa hieman nälkäisiä nautittuamme todella aikaisen päivällisen, joten menimme syömään hieman purtavaa. Päädyimme Suomen räkälöiden tyyliseen kapakkaan syömään, mutta paikka itsessään oli kyllä laadukkaampi kokemuksen puolesta, kuin Kallion räkälät. Masut täytettynä lähdimme etsimään ensimmäistä kasinoa, jossa pelaisimme ja nauttisimme juotavaa myös. Menimme sisään Renon yhteen isoimmista kasinoista, jonka nimi oli Eldorado ja menimme samantien baaritiskille tilaamaan juomaa. Yksi meistä ennen keskutaan lähtiessä mainitsi että kannattaisi ottaa passit mukaan henkilöllisyystodistuksiksi. Jätimme ne kuitenkin paskahuusiimme hyvistä kehotuksista huolimatta. Saimme kokea tämän huolimattomuuden heti Eldoradossa, kun baarimikko ei myynyt meille juomia jätettyämme passit pois. Baarimikko oli erittäin kohtelias ja ystävällinen, eikä suoraan tyrmännyt meitä, vaan sanoi noudattavansa Nevadan osavaltion lakeja kelpuuttamalla ainoastaan passin henkkariksi. Kundi kuitenkin "öhöm" sanoi ohimennen että muut paikat eivät välttämättä olisi niin tiukkoja kuin heidän kasinonsa.

Olimme hämmentyneitä, kun mietimme että olisiko ilta tässä, koska jätimme passit vaunulle. Päätimme kuitenkin ottaa baarimikon vinkistä vaarin ja lähteä kokeilemaan onneamme. Päädyimmekin yhteen kapakkaan, jossa saimme välittömästi juomisia eikä henkkareista ollut niin väliä. Tästä saimme positiivista energiaa ja yhdet juotuamme lähdimme seuraavaan paikkaan. Päädyimme paikkaan jossa oli jo hieman yksikätisiä rosvoja ja saimme myös sieltä juotavaa. Pelasimme siellä hieman ja joimme drinksut, joiden jälkeen päätimme lähteä kokeilemaan isompaa kasinoa. Menimme sisään kasinolle, jonka nimeä kukaan ei nyt suoralta kädeltä muista ja päätimme vaihtaa myös taktiikkaa juomien suhteen. Allekirjoittanut nimittäin meni itse tiskille tilaamaan, emmekä menneet 5 hengen häröpallona tiskin viereen. Tämän virheen teimme siis ensimmäisessä paikassa. Tilasin juoman itselleni ja mitään henkkareita ei kysytty, vaan juoma käteen ja menoksi. Muut tekivät samoin ja pääsimme vihdoin täyteen vauhtiin. Juomien koko oli tosin mitäänsanomaton, mutta jostain kumman syystä humala kyllä laskeutui samettisena usvana yllemme. Minä ja Tike otimme haltuumme yksikätisen rosvon ja laitoimme molemmat ruhtinaalliset 2$ per naama ineen. Onni suosi meitä rankalla kädellä ja voitimme yhteensä 0,10$, jota ei voinut pelata, koska minimipanos oli isompi. Saimme siis tästä isosta summasta lipukkeen, jonka kävimme hymyissä suin lunastamassa tiskiltä. Tiskin neitokainen oli vielä niin mukava että jakoi voittorahat ja näin saimme 5 senttiset kumpikin.

Yksi asia mikä meitä suorastaan järkytti ja masensi, oli miten ihmiset pukeutuivat illan rientoja varten. Me olimme laittaneet kauluspaitaa ym. hienompaa vaatetta päälle, kun taas paikalliset kuljeksivat joka paikassa kusiluistimissa, shortseissa ja paidan rytkyissään. Noh me olimme ainakin tyylikkäinä! Päätimme tämän voitokkaan kasinokäynnin jälkeen suunnata vielä yhteen paikkaan. Valitsimme taas yhden isomman paikan, jonka nimi ei jäänyt illan aikana mieleen. Paikka oli muista poikkeava ja tunnelma mieletön jo heti sisään astuessamme. Kävimme kaikki hakemassa tiskiltä 2$ arvoiset oluet ja menimme niitä nauttimaan karaokelavan viereen. Karaoken asetelma oli todella huikea. Jokainen joka kävi laulamassa, esiintyi isohkolla lavalla ja edessä iso yleisö. Jengi vielä veti todella hyvin ja yleisö hyvin messissä. Siinä fiilistelimme tovin ja saimme uuden kaverin erittäin kovassa kalaverkkojen paksuisessa kännissä olevasta miehestä. Kaveri puhui erittäin vahvaa jenkkilää ja höpötti mitä sylki suuhun toi. Kaikesta ei saanut selvää, mutta ainakin hän oli todella pirtsakka tapaus ja loi paljon viihdettä meille. Kai se Ouzo on nykyään suomalaista juomaa, ainakin Renon paikallisten ajatuksissa...

Kasinossa oli myös toinen kerros, jonne suuntasimme seuraavaksi ihmettelemään. Yläkerta oli kuin toinen maailma. Pelipöytien jakajina toimivat erittäin niukoissa vaatteissa olevat nuoret naiset, jotka saattoivat olla nauttineet myös jotain vettä vahvempaa. Yläkerran perällä oli menossa Beer pong turnaus, joka oli yhdistelmä kaikille tutusta pöytätenniksestä ja kaljatuopeista. Emme ihan tarkkaan päässeet sisälle sääntöihin, mutta ilmeisesti tarkoitus oli heittää pingispalloja kaljatuoppeihin. Saimme myös illan aikana seuraa paikallisesta nuorisoseurueesta, jonka kanssa höpöttelimme loppuillan. Seurue oli vähän sekalaista sakkia ja aika paljon rankempaa elämää nähneitä tyyppejä. Varsinkin seurueen naisille tuntui valkoinen nenäpulveri olevan erittäin tärkeä asia...

Loppujen lopuksi Renon meno oli aika niukkaa, toisin kuin oletimme sen olevan. Saimmepahan kokea vaihteeksi hieman erilaisen juhannuksen ja saimme myös vähän lämmittelyä Vegasia varten!

Pysykäähän taajuuksilla! Seuraavaksi suuntaamme Lassenin tulivuorimaisemiin, joten luvassa taas luonnonraikasta tekstiä! :)

-Travelhunk Timzii