Profile
Blog
Photos
Videos
Maanantai 17.11.2008 Salvador
Ryöväreitä, veitsiä ja kauhun kiljahduksia
Tämä afrobrasilialaisen kulttuurin helmi vei kuin veikin sydämemme tänään. Sää oli mitä otollisin kaupunkiin tutustumiselle: lämpöä riitti yllin kyllin, eivätkä pilvet koristaneet sinitaivasta lainkaan. Pienen kiertelyn jälkeen löysimme Fundacão do Mestre Bimba -academialle. Visiitti siellä oli merkittävä, sillä Mestre Bimbaa pidetään capoeira regionalin isänä. Tällä pienellä academialla tapasimme Mestre Bimban tyttären, jonka kanssa juttelimme hetken. Hän oli onnellinen kuullessaan meidän olevan Suomesta ja harrastavan capoeiraa siellä: "Isä sanoi, että hän kehitti capoeiran maailmalle. On hienoa kuulla, että hänen toiveensa on toteutunut", tytär sanoi. Hän kutsui meidät loppuviikon workshoppiin ja sunnuntaina pidettävään rodaan, jossa juhlistetaan Mestre Bimban syntymäpäivää. Ostimme academialta T-paidat ja katselimme hetken lasten treenejä.
Niin ja muuten hei, toi otsikko on vaan läppä - kunhan yritettiin kaapata teidän mielenkiintonne; pelkäämme lukijamäärän romahdusta, sillä runosuonemme ovat suoltaneet melkoisen kehnoa tekstiä viimepäivinä. Eli siis ryöväreitä ei ole näkynyt, mutta sen sijaan Päivikki sai yöpissaseuraa torakoiden vilistessä pitkin huoneemme lattiaa.
Academialta suuntasimme matkamme Mercado Modelolle. Jotta pääsimme tänne kaupungin toiseen osaan, piti meidän laskeutua 72 metriä hissillä (Elevador Lacerda). Hintaa tälle matkalle kertyi kokonaiset 5 senttiä. Päästyämme alas suuntasimme suoraa päätä hypistelemään kojujen antimia. Muutamat korut ja soittimet tarttuivat mukaamme, jonka lopuksi söimme bahian herkut: acarajet. Näistä lauletaan eräässä capoeira laulussa (No Mercado Modelo tem acaraje) ja myös Mestre Veinho suositteli niitä meille ollessamme acailla Brasiliassa, joten oli pakko testata moinen, kun vielä paikan päällä olemme. Makuelämys oli mielenkiintoinen. Päivikin mielestä tämä oli kuivaa, Tiinan mielestä limaista.
Noustuamme hissillä ylös, laiha, musta ja likainen tyttö tuli kerjäämään rahaa. Hän oli pukeutunut muutamaan paidan riepuun ja oli sekavan oloinen. Hän valitteli nälkää ja pyysi rahaa. Esitimme aluksi, ettemme ymmärtäneet, mitä tyttö puhuu. Täällä huumeiden käyttö on erittäin yleistä ja kaikki maitotölkistä ja voileivästä lähtien voidaan vaihtaa huumeisiin. Koska tyttö ei lähtenyt meidän suomenkielisestä höpötyksestä huolimatta, vaan yritti ymmärtää meidän puhettamme, päätti Päivikki vaihtaa portugaliksi. Hän kysyi, onko tytöllä oikeasti nälkä ja ottako hän ruokaa, jos Päivikki ostaa hänelle. Tyttö valitsi läheisestä kioskista mieleisen leivän ja mehun, ja suostui Päivikin ehtoihin eli syömään sen meidän vieressämme.
Huomenna pakkaamme kamamme, jotka olemme yhdessä vuorokaudessa saaneet levitettyä kiitettävän laajalle alueelle, ja suuntaamme nokkamme Aracajuun. Toivottavasti tämä pieni rantakaupunki antaa meille sitä mitä odotamme: aurinkoa, hiekkaa ja lämmintä merivettä sekä capoeiraa, ratsastusta ja forroa.
- comments