Profile
Blog
Photos
Videos
Päivä Kochin Ernakulamissa alkoi päivän lehden (The Hindu) selailulla, joka kätevästi ujutettiin oven alta huoneeseen. Ystävällistä mielestäni. Käytiin alakerran ravintolassa aamiaisella. Perus-settiä, kananmunaa, mehua, teetä, muroja. Tuli ikävä Varkalan aamiaisia, vaikka ne samantyylisiä olikin, mutta laadukkaampia. Kochinissa oli taas hinnoittelu mielenkiintoista, suurin osa ilmoitetaan ilman veroja, mutta laskuun tietenkin lisätään ne päälle. Sitä systeemiä en voi ymmärtää, koska se ei ole mikään valinta kysymys maksaako veroja vai ei. Jos on kovin tiukka budjetti, niin siinä on ravintolassa kiva laskea, että mikäköhän tämän ruoan lopullinen hinta on vaikka listassa lukee tämä. Kaikissa paikoissa Intiassa ei tätä systeemiä ole ollut. Hotelli oli siitä kiva, että antoi meidän pitää huonetta iltapäivään saakka veloituksetta (kai se oli heidän "veroissaan" jo huomioitu). Mulla oli aikaa nukkua ja Leevi katteli telkkarista elokuvaa.
Iltapäivällä hypättiin taksiin, joka vei meidät lentokentälle. Samat lähtöselvitys rutiinit ja jotain suolaista syötävää ja odottamaan. Lento oli puoli tuntia myöhässä, kun lopulta ahtauduimme Go Airin koneeseen. Taas oli luvassa välilasku, vaikka kuviteltiin suoran lennon tarkoittavan suoraa lentoa.. no, eipä tarvinnut konetta välillä vaihtaa. Mumbaista tuli lisää väkeä koneeseen ja matka jatkui. Laskeuduttiin New Delhiin yhden aikaa yöllä. Väsyneinä ja mulla korvat lukossa. Paperilapulla hotellin nimi ja osoite ja toive, että sinne vielä päästäisiin. Opittiin taas jotain uutta tämän maan tavoista. Jos haluaa taksin lentokentän edestä, se pitää ensin ostaa kopista, josta saa kuitin. Eli pre-paid taksi. Ehdittiin jo sopimaan yhden kuskin kanssa hinta, oltiin kyydissä tavaroitten kanssa, kun meille ilmoitettiin että meidän täytyy nousta autosta. Kuski olisi meidät mielellään vienyt ja saanut vähän extraa, mutta kentällä oli vartijat pitämässä järjestystä. Lunastettiin pre-paid kuitti ja sittenkään ei saatu itse valita mihin autoon mennään. Vartija ohjasi meidät yhteen autoon, jota voisi sanoa hieman epämääräiseksi. Musta auto, missä ei lukenut mitään taksiiin viittaavaa. Kuskina aika nuori mies ja etupenkille tuli hänen kaverinsa myös. Auto oli ihan romu, väpätti joka suuntaan ja kuskin kaasujalka herkässä. Tuli sellainen olo, että nyt ollaan taas Delhissä! Yllättävän hyvin matka sujui, pari kertaa kyselivät, että ollaanko hotelli jo buukattu ja vastattiin, että ollaan (älä koskaan myönnä, ettei ole varausta). Tunnistettiin, että ollaan Main Bazaarilla, samalla kadulla kuin viimeksi Delhissä majailtiin. Vastaan käveli kaksi ranskalaista tyttöä ja he osasivat neuvoa missä meidän hotelli on. Tosi luotettavia nämä paikalliset kuskit, kun turistitkin tietää paremmin sijainnit. Ranskalaiset katsoi meitä vähän ihmeissään, kuten mekin heitä siihen aikaan yöstä Delhin pimeällä kujalla.
Hotelli oli ihan lähellä, rinkat selkään ja kuskit jäi ilman tippiä. Respassa alkoi taas oma show, kun selvitettiin onko huonetta, millaista on, kauanko ollaan, maksetaanko nyt vai heti jne. Olisi pitänyt heti lähteä automaatille, mikä ei tullut kuuloonkaan siinä kohtaa yötä. Onneksi toinen respan tyyppi on ihan ok, ja osaa paremmin englantia. Yksi huone vapaana koko hotellissa, luxury room. Otettiin se. Passien pläräämistä, esittelyä turvakameralle, jossa näkyy meidän passit, saapumisaika ja naamat. Hieman erikoista toimintaa. Lopulta päästiin huoneeseen asti. Huone itsessään oli ihan siisti, ilmastointi ja telkkari. Loput hotellista onkin parhaat päivänsä jo nähnyt. Käytävät on puoliksi keskeneräisiä, hissi lakkasi toimimasta (mä en olisi siihen mennytkään), portaat levenee ja kapenee mielensä mukaan. Ja tämän pitäisi olla nettisivujen perusteella ihan siisti hotelli. Täytyy muistaa, että tämä on Delhi, kaikki on vähän sinnepäin. Ainakin meitä yritettiin palvella hyvin, rinkat kannettiin huoneeseen ja vettä tuotiin jääkaappiin. Mä en jaksanut vastata enää yhteenkään kysymykseen, vaan halusin nukkumaan
- comments