Profile
Blog
Photos
Videos
Tervehdys monsuunisateesta!
Aamuyöstä saavuttiin tänne New Delhiin. Finnairin kyyti oli varsin miellyttävää, ruoka maistui ja ehdin yhden hääleffankin katsomaan. Positiivinen yllätys oli juomatarjoilu, ei tarvinnut kaivaa kuvettaan kertaakaan, mehua, viiniä ja olutta sai nautiskella lentolipun hintaan. Me pakettimatkoilla aiemmin lentäneet turistit oltiin onnesta soikeana tälläisestä ylellisyydestä. Olisihan siinä istunut maailman ääriin saakka, mutta Delhi tuli vastaan jo kuuden tunnin lennon jälkeen. Täällä kello on kaksi ja puoli tuntia suomen aikaa edellä, joten paikallista aikaa laskeuduimme 03:30.
Lentokentällä saimme heti esimakua intialaisesta tavasta täytellä lappusia joihin sitten keräillään leimoja hyväksymisen merkiksi. Onneksi aika joutuisasti muodollisuudet hoidettiin, eikä meistä todettu olevan haittaa tälle maalle.
Olimme järjestäneet etukäteen ensimmäisen majapaikan ja lisämaksusta meidän luvattiin noutaa kentältä. Hotellien edustajat roikottivat paperilappujaan, joihin oli raapustettu matkailijan nimi tikkukirjaimilla. Hyvä idea, jos siinä olisi oikea nimi! Leevin nimeä ei näkynyt missään ja muutaman muun turistin tavoin ihmeteltiin, että mitäs nyt. Lopulta selvisi, että noutajallamme oli väärä lappu mukana. Muutama puhelu ja no problem ja päästiin auton kyytiin. Aamuyöstä Delhi oli aika hiljainen ja hämärä. En tiedä miltä Intian pitäisi ensi kertaa näyttää, mutta sellaiselta se näytti kuin muutkin suurkaupungit. Isoja valtateitä, ajettuja nurmikoita ja hotellien valoja. Eikä mitään käsitystä missä ollaan ja minne mennään. Pikkuhiljaa päästiin itse kaupunkiin ja kadut tiivistyi ja nukkuvien ihmisten määrä lisääntyi. Lähellä hostellia nukkuin ryhmittäin ihmisiä, muutama lehmä odotti aamua ja koirat tappeli keskenään. Pian kyytimme pysähtyi ja noustiin nukkuvalle bazaarikadulle, Gambiasta tuttu virtsan haju lemahti ja tajuttiin olevamme perillä. Pieni kävelymatka kapeaa katusokkeloa pitkin (en haluaisi kulkea yksin näillä kaduilla keskellä yötä) ja oltiin hostellin ovella.
Tässä vaiheessa yötä alkoi uni sen verran painamaan, että ei liiemmin ihmetelty mihin oli tultu.Leevi oli päättänyt säästää ilmastoinnissa, joten käytössä oleva kattotuuletin pyöri täysillä.Olen yöni paremminkin nukkunut, pulut kolistelivat ja raakkuivat ikkunan takana, tuuletin humisi ja iho oli hiestä nihkeä.
- comments