Profile
Blog
Photos
Videos
Rantaresortti ja merinäköalabungalowi…
Matiaksen kaveri Aksel, joka asuu saarella, oli varannu meille möksän Coco Gardenista. Meidän bungalowi oli ihan niin rannalla kuin voi rannalla olla, jotta että kun aamulla heräsi niin näki lasiovista suoraan vaan merta ja palmuja ja lisää merta… Ihanaa! Kuistilla oma riippumatto, jossa oli mukava makoilla samalla kun meren äänet aaltoilee muutaman metrin päästä. Aksel oli pyytänyt Matiaksen sukeltamaan heti seuraavaksi päiväksi, joten Matiaksella oli herätys seuraavana aamuna kuuden jälkeen. Aikas väsynyt ukkeli, kun oli edellisen vuorokauden valvonut melkein kokonaan… Mutta sukeltamaan pääseminen olisi kyllä täysin pienen väsymyksen arvoista, etenkin kun Aksel oli edellisenä iltana sanonut, että se voi luvata 100-prosenttisen varmasti, että Matias näkee bull sharkeja. Ne on sellasia oikeesti ihan kohtuu isoja ja läskejä haita, joita ei näe ihan joka paikassa ja Matias ei ollu niiden kanssa aiemmin sukeltanu.
Tuo bungalowipaikka oli tosi mukava paikka olla. Möksä tosiaan ihan rannalla ja kiva hengailuravintola ja tosi mukavaa henkilökuntaa. Ja paljon henkilökuntaa, kuten Thaimaassa aina, lähinnä makoilemassa ja nukkumassa ja surffaamassa netissä ravintolassa, mutta sitten kun jotain pyyti niin joku näistä pomppasi pystyyn. Täällä ehkä henkilökunta otti vielä hitusen tavallista rennommin. Ja ylläripylläri, Stitchillä oli taas kavereita. Omistajilla oli vajaa parivuotias poika Mojo ja yhdellä resortin raksatyöntekijällä oli 4-vuotias poikansa mukana työpäivinä, niin sehän oli kivaa. Ei tarvinnu kehittää lapselle tekemistä, kun oli ranta ja kaveri ja tilaa vaan juosta ja riehua koko päivä ulkona. Ei tarvinnut enää varoa autoja tai muita kaupunkilaisia asioita. Kaveri oli Stitchille ykkösjuttu täällä, se oli eka asia mitä se kyseli aamulla ja ylipäätään koko ajan… "Missä mun kaveri on?" "Missä mun kaveri on?" "Haluun kaverin luo." "Tuolla on mun kaveri." ja tätä rataa…
Vähän sukellusta, paljon töitä ja hitusen muutakin…
Matiaksen sukelluspäivä oli suksee, eli härkähait oli huudeilla. Aksel tuli aamulla hakemaan toisen kaverinsa kanssa, saksalainen superäänekäs ja juttuherkkä Patri(c?)k. Ihan hauskaa seuraa ja kokenu sukeltaja, joten tuli siinä mukana ihan kivasti. Sukelluspaatti oli sellanen keskikokoinen tai pienehkö, ja paatilla tarjoiltiin aamiaiset ja sitten massaman curryt lounaaks jne. Kivaa porukkaa ja oli jotenkin hauska olla noissa ympyröissä taas. Eka sukellus oli vähän kökömpi, näkyvyys aika huono, kameran vedenalaiskotelo mukana tiiviystestiä varten, maskin huurtumista, eli sen jatkuvaa täyttämistä ja tyhjentämistä sen putsaamiseksi ja ei haita. Eli sellanen vähän säätösukellus ja silti oli huikee fiilis päästä takasin veteen. Toinen sukellus oli sitten se "jes!" sukellus. Sillon tuli sellainen olo, että hommat klikkas takasin kohilleen ja kaikki oli täydellistä. Sitten kun vielä useempi 2,5 metrinen läski härkähai tulee, uteliaita kun ovat, parin metrin päähän uiskentelemaan, se on aika huikee kokemus ja näky. Ne on niin hienoja eläimiä ja ihmisen mielenvikasen pelon ja järjestelmällisen vainoamisen takia vaarassa hävitä maapallolta jopa 450 miljoonan vuoden olemassaolon jälkeen. Haiden hyökkäyksistä kuolee vuosittain noin 5 ihmistä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Ihminen puolestaan tappaa vuosittain arviolta noin 65-100 miljoonaa haita, suurimmaksi osaksi mautonta haineväkeittoa varten. Vertailun vuoksi, noin 70 ihmistä tukehtuu vuosittain kuoliaaksi hodareihinsa (siis makkaroihin). Eli hodarit tappaa 14 kertaa enemmän ihmisiä vuosittain, kuin hait. Ehkä ne pitäisi siis hävittää maapallolta kokonaan ja niitä tulisi pelätä niin kuin viimeistä päivää? Enemmän kuolemia aiheuttaa myös sellaiset asiat kuin muurahaiset, lemmikkikoirat, karkki-/myyntiautomaatit, salamaniskut, mehiläiset ja niittokoneet. No joo, se siitä paatoksellisuudesta näiden juttujen suhteen, mutta ihan vaan pientä sivuinfoa, kun sukellus liittyi aiheeseen vahvasti. Onhan sitä paljon muutakin järjetöntä tässä maailmassa mistä vois kirjotella. Joka tapauksessa, sukellus oli hienoa ja vaikka vähäisen unimäärän takia tuli hullu päänsärky se oli kyllä todellakin sen arvoista!
Kuten ihmiset jo tietääkin, ollaan tehty käännöshommia jonkin aikaa jo. Noh, kun oltiin oltu päivä Phanganilla, niin noita käännöstöitä tuli sellanen erikoisiso satsi ja aika tiukoilla deadlineilla. Suurin osa meidän ajasta tuolla saarella meni siis tietokoneella istuessa, mutta ei sovi valittaa. Ei ole kovin paha ympäristö tehdä töitäkään, kun tietokoneen voi viedä rantaravintolaan tai istua omalla kuistilla rannalla ;) Sitä työtä oli kuitenkin niin paljon, että meni ihan täyspäiväiseksi hommaksi, ellei jopa vähän enemmänkin, jos nyt niin voi sanoa. Eli työt hieman kontrolloi meidän olemista Pha Nganilla, vaikka muutaman tauon sai aina välillä otettua. Hyvä asia on se, että meitä on onneksi kaksi. Mutta tehtiin me vähän jotain muutakin. Ajeltiin yksi päivä saaren pohjoispäähän sellaseen kalastajakylä-henkiseen kylään ja vitsi oli hienoja maisemia matkalla! Vihreys on niin kaunista ja saari on todella kukkulainen tai vuoristoinen, miten sen nyt sanookaan, eli maisemia riittää ja on hieno ajella mopolla tollasessa ympäristössä. Ja Stitchihän on ollut ihan innoissaan moottoripyöräilystä :) Ja nähtiin norsujakin tuolla matkalla. Löydettiin samalla reissulla tosi hieno ranta saaren luoteisnurkasta, jolle oli tarkoitus tulla sitten vielä myöhemmin paremmalla ajalla takaisin. Tällä kertaa visiitti oli lyhyt, koska matkaa oli kotiin jonkin verran ja aurinko rupes laskemaan. Kivempi ajaa valosalla sitten kuitenkin kun ei ole tutut tiet. Ei kuitenkaan koskaan päästy sinne takaisin, lähinnä työmäärän takia. Matias tietty näki aina ajoittain Akselia, kävi lounaalla tai vähän pelaamassa bilistä sillon tällön.. Välillä käytiin meressä uimassa omalta rannalta. Se oli pitkästä aikaa niin siistiä! Stitch tykkäs tietysti tosi paljon ja pääs jo vähän opettelemaan snorklaustakin, vaikka tuolla rannalla ei kyllä nähnyt yhtään mitään. Kivaa silti ja virkistävää, vaikka vesi onkin jotain +30 noin matalalla rannalla. Sitten takasin koneelle ja näpyttelyä, näpyttelyä… Saatiin kyllä ihan reilut työtunnit joka päivälle.
Vähän säätöä, lisää oleskelua ja sitten pois
Kun oltiin oltu neljä yötä saarella, niin meidän piti lähteä tosta meidän huoneesta, kun siihen oli muilla varaus. Vaihtoehdoiksi tuli joko siirtyä vastaavaan huoneeseen, jossa oli kaksi erillistä sänkyä tai vaihtaa resorttia tai lähteä veks koko saarelta… Melkein buukattiin jo matka pois saarelta ja sitten löydettiinkin jo toinen resortti ja melkein sanottiin sille joo, mutta ajateltiin kuitenkin, että tuon ekan paikan henki oli tosi hyvä ja ehkä tärkeimpänä seikkana oli se, että siellä oli Stitchille ne kaverit. Pienen venkoilun ja pähkäilyn jälkeen päädyttiin kuitenkin jäämään tuohon Coco Gardeniin. Kuusi yötä lisää.
Me oltiin siis saarella yhteensä kymmenen yötä, joten saatiin käännökset siihen pisteeseen, että on helpompi jatkaa matkaa vähän rennommalla mielellä, vaikka töitä riittäisikin vielä pitkäksi aikaa. Phangan on bilesaari, ja se siitä huokuu. Ja näkyy turisteista. Siellä on isoja bileitä koko ajan ja se on suuri syy monille ihmisille mennä sinne. Ton kymmenen päivän aikana oli Jungle Experience Party, Shiva Moon Party, Half Moon Party, Crazy (tai joku, iso kuitenki) Pool Party, Waterfall Party ja just meidän lähdön jälkeen olis ollu Full moon Party. Nuo on kaikki kuukausittain toistuvia juhlia. Kyllä tuolla sinäänsä pääsee noilta julhilta karkuun jos haluaa, mutta saarella olevat muut turistit on aika lailla kaikki sellasta bileporukkaa, joka vähän vaikuttaa kokemukseen. Toki jos juhlia olis halunnu, niin varmaan tää olis niin sanotusti the place to be. Ei siis ihan meidän paikka, mutta oli tosi kiva olla tuo aika ja nähdä saari uudestaan, kun Phangan oli meidän eka kosketus Thaimaahan reilu 4,5 vuotta sitten.
Sitten lopulta ostettiin laiva+bussi-liput Krabille, suuntana Ao Nang, meidän entinen koti…
- comments