Phuketiin, vain yhdestä syystä...

Me ei kauheasti odotettu Phuketilta aiempien kokemusten perusteella, mutta oltiin siis menossa sinne käymään Katen takia. Ei oltu nähty Katea about kahteen vuoteen, viimeksi Perhentialla 2010… Katen muistikuvat Stitchistä oli sellanen kävelemään opetellut vauveli. Saavuttiin Phuketiin illalla auringonlaskun aikaan ja hotellille tullessa oli jo ihan pimeetä. Sitä taas jotenkin hämmästyi kuinka iso tuo Phuketin saari onkaan. Siinä mielessä se ei olekaan kovin ihanteellinen lomakohde kun etäisyydet on niin pitkiä ja liikenne aika kreisiä. Ei paljoa huvita ottaa mopoa alle... Kyllähän sieltä sitten toisaalta kaikkea löytää kunhan jaksaa istua ensin tarpeeksi kauan kulkuneuvossa. Mutta mutta, Kate oli tosiaan suositellut Shanti Lodge-nimistä hotellia. Se oli Chalongissa eli jossain keskipaikkeilla ja melkeinpä itäpuolella, ei rannalla siis. Shanti oli sellanen vähän kommuunihenkinen paikka, tavallaan myös joogahenkinenkin vaikka ei siellä joogaa ohjattu tai mitään, mutta joogaankin liittyviä om-merkkejä lattioissa ja itse nimi tarkoittaa rauhaa, niin ymmärtänette mitä tarkoitetaan...

Me oltiin varattu "perinteinen bambuhuone" joka näytti ainakin netissä tosi kivalta. Hinta oli netissä 850 bathia, mutta kun ekan kerran oltiin soitettu sinne niin hinta olikin tonnin. Seuraava puhelinsoitto antoikin hinnaksi taas 850, mutta lopullinen hinta paikan päällä olikin 750 bathia...

Huone oli tosi nätti, kaikki tehty bambusta ja huone oli iso. Niin ja stitch sai oman sängyn ekaa kertaa taas vähään aikaan :) Ainoa yllätys oli ettei ollutkaan omaa vessaa, mutta se ja suihkut löytyi ihan vierestä käytävältä eikä ollu mitenkään paljon muita käyttäjiä. Siellä tuskin koskaan näki ketään. Kate oli meidän tuloiltana edelleen poikaystävänsä, Tanin opastamalla pyöräilyretkellä (45 kilsaa! Ja Tan tekee noita työkseen harvase päivä... ) Mutta siis Katen reippailun takia nähtiin vasta seuraavana aamuna tai siis aamupäivällä koska meidän aamu vähän venyi (tai siis se venyi joka päivä.. :D)

Aktiviteetteja privakuski-Katen avustuksella

Kate tuli tonne Shantiin lounaalle meidän kanssa ja olipa kiva nähdä sitä. Super-Kate jopa tarjoutui hakemaan Tanin auton lainaan ja lupautui meidän kuskiksin. Ja se siis tosiaan kuskasi meitä lopulta joka päivä kaikkialle ja teki kaikkia kivoja juttuja meidän kanssa, koska sillä sattui olemaan vielä viikko lomaa jäljellä. Mikä ihana (ja täysin) sattuma.

Kate oli kertonut jo aiemmin, että samaan aikaan kun oltais Phuketissa niin siellä olis vege- tai siis vegaaniruokafestivaali. Toinen hyvä sattuma. Kate kyseli halutaanko kokeilla sen uutta lempiharrastusta, SUPia eli Stand Up Paddle boardingia. Siinä seistään sellasen surffilaudan päällä ja melotaan menemään. Kyllähän tuota vielä kokeiltaisiin..

Ekana päivänä päädyttiin kuitenki menemään yhteen temppeliin Phuket Townissa, jossa oli tohon festivaaliin liittyviä menoja. Festivaalin syvin olemus ei meille ihan auennut, mutta tuohon kymmeneen päivään liittyi mm. tuo kasvisruoka, selibaatti ja alkoholittomuus. Ja jostain syystä myös kasvojen (poskien lähinnä) lävistäminen erilaisilla tikuilla/asioilla (mm. rynnäkkökiväärillä, polkupyrillä jne…) ja myös erilaisten asioiden ripustaminen näihin poskista lävistettyihin tikkuihin. Me ei siis tätä livenä menty seuraamaan, mutta videolta nähtiin kun yksi tyyppi sahasi kasvojaan parin metrin pituisella sahalla ja veri valui vatsaa pitkin. Näitä kulkueessa liikkuvia tyyppejä olisi voinut erityisesti aamuvarhaisella mennä katsomaan, mutta ei tullut lähdettyä katsomaan. Kate oli pari kertaa ollut todistamassa näitä kulkueita, niin elävät tarinat riitti ihan hyvin, vaikka oli tuo sen verran erikoista, että olisi kyllä voinut mennäkin (ehkä kuitenkin ilman Stitchiä) katsomaan… ;)

Temppelivierailuun kuului sitten toki myös tuo valtava festarikojualue. Autoilta suljettuja katuja, joiden reunat oli ihan täynnä noita kasvisruokamyyjiä. Voitteko kuvitella mikä runsauden pula tuossa iskee! Haluaisi ostaa kaikkea, mutta kun kaikkea on niin paljon, niin ei osaakaan ostaa mitään… Mutta vähitellen rupesi kädet täyttymään nyssyköistä ja siinä kävellessä ne ehti jo vähän tyhjetäkin. Makeita bataattipalleroita, kasviskääryleitä, kaikkea uppopaistettua tofu+kasviskamaa, hedelmiä, juomia, vähän lisää uppopaistettua kamaa ja nam nam herkkuja. Tollanen markettialue on niiiiiiin parasta ja tuo oli kyllä isoin missä ollaan ikänä oltu. Ihanaa…

Seuraavana päivänä Kate lähetteli viestiä aamusta, että josko lähdettäisiin snorklaamaan, kun siitä oli ollut puhetta. Meidän aamu taas venähti, joten joskus puolenpäivän jälkeen päästiin lähtemään, Kate jälleen uskollisena kuskina. Kuski vei meidät Phuketin ihan pohjoispäähän Nai Yang-rannalle, joka on sellanen ihan pieni ja rauhallinen ranta, enemmän paikallisten suosima paikka. Sieltä pystyi lähtemään heti rannasta snorklaamaan. Stitch, Kate ja Matias meni ensin, kun Heini jäi kuvailemaan rannalle. Stitchikin jaksoi olla vaikka kuinka kauan snorklaamassa, ja siellähän näkyi vaikka mitä kaloja. Oli siis paljon parempi paikka kuin mitä oltiin odotettu: Oli papukaijakaloja ja muita tuttuja, ja muita oli ainakin Box Fish, Moorish Idol ja ihan mini kokoinen Moray Eel. Kate ja Stitch jäi piirtelemään rannalle, kun me vanhukset mentiin vielä kahdestaan katselemaan kaloja. Löytyi vielä Lion Fish ja Puffereita, batfish ja ja ja...jotain. Oli tosi kivaa. Yllättävän hyvää snorklausta Phuketiksi. Ei nyt mitään maailman ihmeellisintä kuitenkaan, mutta kiva kuitenkin…

Phuketissa on sellanen iso Buddha eli Big Buddha ja se oli siinä ihan meidän hotskun kupeessa (Phuketin mittakaavassa, eli ei niin kupeessa kuitenkaan oikeasti), niin Matias ehdotti että mentäis takastulomatkalla katsomaan auringonlasku sieltä ylhäältä Buddhan luota (se on korkealla kukkulalla). Kuski sai päättää ja tämä päätti, että mennään vaan, vaikka aika oli aika tiukilla siihen, että aurinko laskisi. Urhoollisesti Kate kuitenkin sai autoparan ylös asti just vähän ennen auringonlaskua, mikä tosin ei tuonne Buddhalle kauheasti sitten näkynytkään, kun taivas oli aika pilvinen. Mutta oli hienoa olla tuolla kukkulalla, kun tuuli ja temppelin lukuisat kellot soi tuulessa ja munkit veisasi matroja ja oli sellanen auringonlaskun hämärä ja sitten pimeää ja näki Phuketin valot. Olihan nuo Buddhapatsaatkin hienoja.

Oli niin kivaa, kun Katella oli aikaa ja tylsää kun Tan oli joka päivä töissä, niin se hengasi meidän kanssa ja vei meitä kaikkiin noihin paikkoihin, joita ei varmasti oltaisi nähty ilman sitä… No, mutta lisää oli tulossa. Katen kaverit oli pyytäneet sen illalliselle yhteen Isan-ruokapaikkaan (eli koillis-thaimaalaista ruokaa) ja Kate kutsui meidätkin mukaan. Mentiin Buddhalta hotellin kautta suoraan tuonne ravintolalle, joka olikin kiinni, joten päädyttiin viereiseen ravintolaan. Myös Isan-ruokaa… Tämä oli hyvin aito Thaimaalainen ravintola, ja ruokalista aika mielenkiintoinen. Sammakkoa valkosipulin kera, kaikkia mahdollisia sisäelimiä ja muita eläinten osia ja muurahaisten munia muun muassa. Oli toki meillekin tutumpia ruokia, paistettua kanaa ja riisiä ja sellaisia. Heini otti kasviscurryn, joka olikin hiukka erilainen kuin nuo perus kookosmaitopohjaiset curryt, joihin on tottunut. Tää curry olikin kirkaslieminen ja siinä oli paljon jotain mikä muistutti tilliä, ja oli ainakin Heinille ihan tarpeeksi tulisuutta :)

Oli kiva olla syömässä tollasessa paikassa, kun nuo on niitä ravintoloita joihin ei tule ihan niin usein mentyä.

Lisää aktiviteetteja, syömistä, marketteja ja vähän mahapöpöilyä...

Kate on tosiaan tuosta SUPista ollut innostunut ja yksi sen tuttu omistaa Kamala-rannalla sellasen rantabaarin, jossa ne myös vuokraa noita lautoja käyttöön. Mentiin seuraavana päivänä iltapäivällä (yllätys yllätys) tuonne Kamalalle kokeilemaan kyseistä lautailua. Matias lähti ensin urhoollisena kokeilemaan, kun Heini halusi snorklailla ja Kate otti Stitchin hetkeksi istumaan omalle laudalleen kyytiin. Oltiin sanottu Stitchille, että siinä laudalla pitää sitten istua vaan paikallaan, niin ei putoa pois kyydistä, joten kun daddy nousikin ekana seisomaan, niin pikkutyyppi ihmetteli heti Katelle, että tuo nousi seisomaan! Ja sitten nousi Katekin, niin Stitch taisi olla neuvomassa, että tässä pitää istua tai jotain ;) Mutta oli kyllä kiva kokeilla tuollaista ihan uutta juttua. Yksi paikallinen joogaopettaja oli juuri aloittelemassa yhteistyötä tuon lautafirman kanssa ja rupeamassa pitämään joogatunteja tuon laudan päällä vedessä. Mekin nähtiin, kun joogaopettaja ja paikan omistaja olivat joogaamassa laudoillaan siinä rannan tuntumassa. Ihan hauskan näköistä tuokin :) Mama ja Stitch kävi tosiaan vähän snorklaamassakin, mutta ei siinä sameassa rantavedessä näkynyt oikein mitään…

Paluumatkalla oli luvassa taas markettiruokaa!! Oli Phuketin viikonloppumarkkinat ja aika iso paikka tuokin. Keräiltiin taas kojuilta nyssyköitä ja mentiin markkina-alueen reunalle pöydän ääreen niitä mutustamaan. Taas bataattipalleroita ja nuudeleita ja sticky ricea ja hedelmiä ja uppopaistettuja asioita ja maissia ja possua ja ja ja. Ihan parasta :P Ostettiin marketilta myös Stitchille sen ekat boardshortsit eli sellaset pitkät uikkarisortsit niinkuin daddyllä on.

Seuraava päivä oli aika löysäilyä vaan (kun oltiin niin paljon raadettu edelliset päivät…). Taas uimista altaalla ja syömistä omassa ravintolassa, ja sitten Kate tuli hakemaan kylään luokseen. Kate asuu tuolla Chalongissa, aika ison mäen päällä. Kun ajeltiin ylös mäkeä, niin Kate kehuskeli jaksavansa ajaa polkupyörällä koko mäen ylös asti ilman pysähdyksiä… Ja kun mäki jatkui vaan, niin meidän porukka joutui myöntämään ettei se ehkä pyörällä kyllä taittuisi.. Aika pitkään sai nousta, mutta näkymä Katen ja Tanin kuistilta oli mahtava. Sieltä näki saaren toiselle puolelle ja merelle asti vihreiden puiden välistä. Talo oli kaukana Phuketin hektisyydestä, paitsi että Katen koirat piti kyllä huolta melusta :) Matias autto Katea kantamaan Katen ja Tanin patjan takaisin viereisestä talosta, jossa nuo oli asuneet evakossa muutaman viikon vuotavan katon takia. Muuten koko vierailu oli aika löysäilyä ja jauhettiin vaan ja löhöiltiin sohvalla. Stitch nyt ei toki mitään löhöillyt, vaan kävi tuttuun tapaan läpi Katen tavaroita ja tonki keittiöstä ruoanvalmistustarvikkeet esiin ja alkoi tarjoilemaan meille erilaisia leikkiruokia. Pastasalaatti oli aika kovassa huudossa ja herkkusienet. Käytiin samana iltana etsimässä vielä matkamyymälää, joka möisi meille laivaliput Koh Lantalle, jonne oltiin parin päivän päästä lähdössä. Ei kauheasti jaksettu etsiä, niin ei kauheasti löydettykään, vaan päätettiin kysyä vielä uudestaan tuolta omalta hotellilta. Josko ne voisi sen matkan varata…

Niin pitipä tuossa jo heti mainita, että Stitch oli tosi tykästynyt Kateen ja kyseli Katen perään tuttuun tapaan "Missä mun kaveri on?" Ei siinä mitään niin ihmeellistä, mutta oli vaan hauskaa, kun nyt se kaveri olikin Kate. Oli muuten luultavasti ihan hyvä Stitchille että oli natiivi englanninkielen puhuja siinä ympärillä mukana (Kate on siis kiwi eli Uudesta-Seelannista), koska se tietty heti kehittää sen kielitaitoa. Vaikka Katea kyllä epäilytti hieman, että opettaako se nyt Stitchille jotain ihan tyhmiä omia sanojaan :D Kate on muuten opettajana yhdessä Phuketin thai-kouluista sellasella englanninkielisellä linjalla. Eli ammattiosaaja oli lapsen seurana, hehe. Oltiin jo joskus siellä Perhentialla vitsailtu Katelle, että lähtisikö meidän mukaan Stitchin henk.koht. nannyksi… Ei lähtenyt vieläkään, mutta olisi kyllä täydellinen siihen hommaan, heh heh :)

Vika päivä Phuketissa menikin sitten vaan hotellilla möllien, koska Heini oli edellisenä yönä käynyt pari kertaa yökkäilemässä ruokia ulos :( Joku pöpö oli päässyt vierailemaan masuun… Ei sen suurempaa, mutta Heinin seuraava päivä meni pienessä lämmössä ja väsyneenä, niin ei myöskään tehty paljoa muuta kuin oltu altaalla ja pööpöiltiin. Kate oli käynyt aamulla taas pyöräretkellä ja ajanut sataman ohi, niin oli kysynyt samalla sieltä laivalippuja meitä varten. Sille oli luvattu hinnaksi 800 bahtia ja annettu puhelinnumero, johon voisi soittaa ja varata liput. Myös hotellista oli yksi tyyppi luvannut tarkistaa asian, mutta koska tämä hotellin tyyppi ei ikinä saapunut uudestaan töihin, niin soitettiin tuolle Katen löytämälle myyjälle. Myyjällä oli kovin kiire siinä puhelimessa, mutta lupasi saman hinnan ja sanoi että tulisi seuraavana aamuna kello kahdeksan hakemaan meidät hotellilta. Asia siis hoidettu. Kate tuli vielä illalla syömään meidän kanssa hotellille, niin nähtiin ennen kuin lähdettäisiin.

Eteenpäin

Phuketista jäi tosi hyvä mieli, koska oli kiva hengailla Katen kanssa ja nähdä ihan eri asioita ja paikkoja kuin mitä oltiin aiemmin siellä nähty. Ei kyllä houkuttaisi siellä asua, vaikka kaikkea löytyykin… Mutta siis, hyvällä fiiliksellä jäätiin odottamaan seuraavaa aamua ja laivamatkaa Lantalle.