Profile
Blog
Photos
Videos
Kohti Krabia ja Ao Nangia
Lähdettiin aikaisin aamulla taas reissuun. Saatiin taksikyyti satasella satamaan, joka oli pakollinen, vaikka resortti ei kaukana olekaan. Sen verran tavaraa kuitenkin on, että sitä ei kovin mielellään kovin pitkiä matkoja roudaile ilman renkaita. Laiva oli tällä kertaa sellainen nopeampi katamaraani, joka pysähtyi Ko Samuilla nappaamassa lisää porukkaa kyytiin. Jokusen tunnin reissu kuitenkin, mutta ihan eri nopeus kun silloin aiemmin isolla autolautalla. Ei pahemmin aallokkoa ja reissu meni kohtuu huomaamatta ja kohta jo hypättiinkin bussiin. Bussin oli tarkoitus olla aikas nopea ja katottiin navilla, että reitti ei olisi mikään pitkä, mutta reitti, jota sitten ajettiin menikin Surat Thanin kautta, joka ei siis ole suorin reitti. Osuttiin vielä sellaiseen ihan hyvään ruuhkaan, joten alkuperäiseen aikaan saatiin heittää taas joku tunti päälle. Eipä siinä, harvoin nuo paikkansa pitävät, vaikka aina kai sekin mahdollisuus on olemassa. Oli hauskaa, kun aiemmin Heini oli tyytyväisenä sanonut, että "onpa kiva kun tietää, että ollaan kerrankin perillä hyvissä ajoin". Matias pessimistisesti - ehkä tosin aiheestakin - tokaisi siihen silloin, että "älä vielä sano..." Sitten vielä jossain Surat Thanin kupeessa vaihdettiin bussia ja syötiin lounasta, ja taas tunti lisää. Ei oltu tietoisia tästä etukäteen, vaikka eihän tuo ruokatauko koskaan pahitteeksi ole. Sticky rice ja fried rice ja Matias kävi läheiseltä kojulta hakemassa vielä paistettua possua, joka Thain kielellä on suomalaiselle epäloogisesti "moo" (lausutaan "muu"). Ehkä noin tunnin odottelun jälkeen hypättiin uuteen bussiin ja matka kohti Krabia pääsi jatkumaan. Pikkuhiljaa seudut alko näyttää tutummalta ja perillepääseminen alkoi tuntua hieman läheisemmältä ajatukselta. Matkan aikana sato jonkin verran, vaikka kokonaisuutena ollaan kyllä vältytty pahimmilta sateilta aika hyvin. Hauskaa oli tavallaan sateessa se, että bussin ikkunat tai katot tai mitkä lie vuoti vettä sisälle niin, että porukka vaihteli paikkoja, koska istuimet kastu märiksi ja lattialla lillu hieman vettä =). Bussi ei yllättäen mennytkään Krabi Townin bussiasemalle, mistä oltiin ajateltu ottaa paikallisbussi Ao Nangiin, vaan jäi hieman eri paikkaan ja meidät passitettiin ulos ja sitten ohjattiin johonkin matkailukauppaan. Hetken ajateltiin, että kävellään kaupunkiin ja napataan paikallisbussi sieltä, mutta päädyttiin ottamaan kuitenkin minibussi suoraan hotellille. Matias vahingossa tinkas lipun hinnan puoleen yrittäessään varmistaa hintaa, joten halvaks tuli sekin sitten. Lopulta päästiin Ao Nangiin ja Green View Village-resorttiin, joka oli siis meidän koti silloin viime reissulla joitakin kuukausia.
Jälleennäkemisen ilo ja kotiutumista...
Mietittiin, että muistaakohan Green Viewn väki meitä, vaikka ajateltiin toki, että oltiin me sen verran tekemisissä lastenkin kautta niiden kanssa, että luultavasti muistavat. Kun minibussi tuli respan kupeeseen ja hypittiin siitä ulos, kertoi vastaanotto aika selkeän vastauksen tuohon kysymykseen. Välittömästi hymyilevät ja "Meya" nimeä toistelevat tutut naamat tuli tervehtimään meitä ja Aka tuotiin heti Stitchin luo. Aka oli siis Stitchin kaveri kun asuttiin täällä sillon aiemmin. Ne aina leikki sillon yhdessä ja hauskaa oli, että Aka muisti välittömästi Stitchin nimen =). Hetken päästä Aka toi Stitchille myös meiltä saamansa Stitchin vanhan oravalelun, mikä oli aika hauskaa. Vielä oli tallella ja näköjään hyvässä muistissa keltä se oli saatu. Lapset pääsi välittömästi leikkimään, vaikka pientä starttihidastelua olikin ilmoilla. Oli vaan jotenkin kiva, kun kaikki tuntuivat olevan innoissaan ja iloissaan, että tultiin. Hymyjähän täällä saa joka paikassa, eritoten lapsen kanssa, mutta tässä oli jotain erilaista ja erityistä kuitenkin.
Saatiin aikas halvalla huone, joka ei ole kovinkaan kaukana altaalta, mutta mukavasti perällä rauhassa. Melkein samoilla huudeilla kun meidän entinen asuntokin, joka oli näköjään tyhjillään vielä, eli ilmeisesti se saksalaispariskunta, jotka meille sen vuokrasi ei ole vuokrannut sitä täksi low seasoniksi muille. Liekkö huonoja kokemuksia kämpän vuokraamisesta, mene ja tiedä ;). Meidän bungalowi oli iso ja erittäin siisti ja positiivisena yllärinä siellä oli myös jääkaappi. Se on ihan älytön plussa täällä. Voi ostella juomia ja jotain ruokiakin säilöön, eikä tarvitse ravata koko ajan kaupassa tai maksaa liikaa ravintolassa kaikesta. Esimerkiksi pikku maitojen sijaan voi ostaa sellasen ison tonkan, eli kaikkea on enemmän sitten koko ajan tarjolla. Saatiin myös sellanen iso vesitonkka, mikä maksaa jonkun 15 bahtia, eli alle 50 senttiä, ja jossa on arviolta noin 20 litraa juomavettä. Siitä voi sit täytellä pienempiä pulloja. Vertailuna 1,5 litran vesi maksaa 7-elevenissä suunnilleen saman verran.
Töitä oli kuitenkin vielä paljon tekemättä, joten ihan vapautuneesti ei voinu olla, mutta oli sentään allas, jonka äärellä tehdä käännöksiä ja toinen voi aina uida Stitchin kanssa samaan aikaan. Joskus annettiin Stitchin uida ihan vaan itekseen ja itse hengailtiin siinä aurinkotuoleilla käännösten parissa. Se meinaan ui melkeinpä just niin kauan kun sen antaa siellä uida. Vanhemmilla ei ihan saman verran ole halua tai energiaa olla vedessä riehumassa, vaikka aika innokkaita ollaankin. Ekana päivänä vesi oli sopivasti "Green View" nimen mukaisesti ihan vihreää. Vieraita ei muita ollu näkyvillä, vaikka niitä tuli aika paljonkin seuraavan viikon aikana, joten ehkä sitä sitten ei ollut tarvinnut putsailla. Eipä tarvinnut kun kysyä ja heti tuli vastaus, että putsaavat huomenna heti ja tällä kertaa joku asia toteutuikin luvatun aikataulun mukaisesti.
Matias otti yhteyksiä täälläpäin asuviin kavereihinsa ja Heinikin pisti viestiä Marinalle, sen joogapaikan omistajalle, missä oli siis töissä viimeksi. Kävi ilmi, että muutamat tutut, Hannu, Rayan sukelluskouluttaja ja Matiaksen kaveri, sekä Tuomas, sama homma, oli tulossa lähipäivinä ja loput olikin sitten aika lailla jossain muualla huitelehtimassa. Marina heti kyseli Heiniä joogaamaan ja sovittiin niin, että lähipäivinä, kunhan ollaan asetuttu. Marina tuli kuitenkin tuomaan jotain kavereitaan meidän resorttiin vieraiksi, joten samalla tuli kuulumisia vaihdeltua jo ekoina päivinä. Huoneessa ei ollut nettiä, joten kännykkä otti taas jonkun pointsin sen puolesta, että se kannatti hankkia. Eli vieläkin vähän mietityttää, mutta nyt siitä on jo ollu hyötyä kuitenkin.
Jännä tunne, kun tulee paikkaan, missä on joskus asunut kuitenkin merkittävän ajan. Ja ehkä merkittävää aikaa ajallisessa mielessä merkittävämmin nimenomaan merkittäviä aikoja. Haha, mikä lause =). Mutta siis niin. Heti ensi päivistä tuli sellainen kotoisa olo. Tuli sellainen olo, että täällä olis kiva asua ja, että tämä on edelleen jollain tasolla meidän koti. Siis yksi niistä monista. Mutta niitä vahvimpia kuitenkin. Kaikki on tuttua, ihmiset tunnistaa meidät tosi monissa paikoissa ja me tiedetään, että tekemistä riittää ja mistä sitä löytää. Ehkä sitä on aika vaikea kuvailla, että mitä se on, mutta luultavasti muillakin on samoja fiiliksiä eri paikoista toisaalla. Kodiksi asettuminen, vaikka sitten vaan lyhyeksi aikaa, oli helppoa.
Kavereita, houkutteleva työtarjous ja töistä vapautuminen... melkein.
Hannu tuli jo parin päivän päästä ja Matias kävi sitä moikkaamassa sen omalla baarilla. Siis Hannun omistamalla baarilla, ei Matiaksen. Hauska jauhaa tuttuja juttuja ja jotain uusiakin ja pelailla vähän bilistä. Jotain suunnitelmia sukeltamisesta ja jostain muusta tekemisestäkin saatiin tehtyä. Muitakin kavereita käytiin yleensä iltasin moikkaamassa, esim. Jonas, pitkän linjan Ao Nang golffari joka puhuu omituista suomea, koska on niitä puoliruottalaisia, oli myös pistäny baarin pystyyn. Tuttuja ihmisiä siinä pyöri kuvioissa, iso osa sukelluksen piiristä tuttuja. Oli hauskaa törmätä myös yhteen vanhaan työkaveriin Green Viewn altaalla, kun kaveri tuli pitämään sukelluskurssia meidän uima-altaalle. Bilis oli isossa osassa aktiviteetteja, kun Matias kävi myös muutaman kerran Ao Nang Snooker-kerholla pelailemassa snookeria Hannun kanssa. Joku reissu tehtiin myös sellaiselle valtavalle rinkulanmuotoiselle kalliomuodostelmalle, joka sijaitsee Ao Nangista hieman Krabi Towniin päin keskellä viidakkoa, tai oikeastaan kumipuuviljelmiä. Heini kävi joogaamassa ja se oli varsin kivaa. Tuttu paikka, uusi ohjaaja. Joogaaminen oli superkivaa, mutta vanhat muistot Marinan hieman nahkeasta asenteesta ja keljuista toimintatavoista putkahti pinnalle siitäkin huolimatta. Mutta ehdottomasti mahtavaa päästä taas joogaamaan ihan kunnolla!
Hannu oli päättänyt, että jättää duuninsa Rayalla ja joku aamu tulikin sitten puhelua Jarilta, Rayan Krabin pomolta, että tuleppa Matias juttelemaan työkuvioista. Sieltä tuli aika mukava tarjous tiskiin. Pohjapalkka plus normaalit (hyvät) proviikat, työlupa ja 6kk soppari lokakuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin saakka. Meni ihan pähkäilyks koko homma. Matias sanoi, että joutuu miettimään asiaa ja palaamaan asiaan muutaman päivän päästä. Sitä sitten pohdittiin oikein kunnolla, että tarjous olisi tosi hyvä ja tarjoaisi vakautta tulevaisuutta ajatellen ja niin edespäin, mutta toisaalta taas suunnitelmat mennä Indonesiaan pitäis heittää romukoppaan ja sitten asua taas Ao Nangissa ja tehdä töitä taas aika hiton paljon. Noi päivät ei ole mitään lyhyitä. Nykyisellä Stitchin päivärytmillä Matias olis Stitchin kanssa sellaset 1-2 tuntia päivässä vähän riippuen tietyistä asioista, jos ottais ton työn vastaan. Töitä olis myös 6 päivää viikossa, vaikka Hannu sanoi tosin, ettei noita vapaapäiviä, eli se yksi per viikko, päästy viime kaudella kyllä käyttämään kun joitain kertoja. Ja vaikka Ao Nang tuntuikin helpolta ja tosi kivalta vaihtoehdolta, päätettiin sitten kuitenkin, että ei. Nyt ei jumahdeta vielä. Nyt on vielä liian aikaista ja vastahan sitä lähdettiin. Ja me halutaan päästä näkemään uusia paikkoja. Tänne tultiin vaan moikkailemaan kavereita ja verestämään muistoja. Matias keskusteli asiat Jarin kanssa kuitenkin niin, että ensi kautta käsitellään sitten ensi kesänä uudestaan, eli tulevaisuutta ajatellen ei ole ollenkaan heikko näkymä Ao Nangissa, jos muualla ei sitten mikään nappaa. Eli suunnitelma pitää ja Gili siintää horisontissa. Tämä päätös tuntui oikealta ja uskotaan vahvasti, että sitä se myös on.
Käännöstyöt saatiin aika lailla hoidettua loppuun. Jotain pienempiä tekstejä on putoillu vielä, mutta ei mitään suurempaa. Ja niitähän nyt putoilee jatkuvasti ja hyvä, että putoileekin. Isot duunit saatiin kuitenkin tehtyä ja nyt voidaan ottaa vähän rennommin. Käytiin Stitchin kanssa snorklaamassa ja katselemassa apinoita Poda-saarella, joka näkyy Ao Nangin rantakadulta, eikä ole kaukana. Jouduttiin maksamaan oma pitkähäntävene, kun ei täällä mitään turisteja ole, ketkä vuo veneet täyttäis. Ei se mitään. Se on sen arvosta ja me tiedettiin se ennestään. Superhauskaa oli. Stitch on ihan superhyvä snorklaamaan ja vedessä muutenkin ja oli ihan mahtavaa, että se pääsi viimein näkemään kaikkia erilaisia kaloja, joista on puhuttu ja joita se tietää jo vaikka kuinka paljon, mutta ei ollu vielä ennen nähnyt ihan oikeasti. Eihän tuo mikään hieno snorklauspaikka ole, siis ei todellakaan, mutta kuitenkin erilaisia kaloja tarpeeksi. Ja siis Stitchillehän olis varmaan yks tai kaks kalaa riittäny koko päivän juhlimiseen. Poda on jotenkin tosi hieno saari. Sellasta valkosta hiekkaa ja turkoosia vettä ja hieno kallio siinä vähän matkan päässä rannalta ja huikeet maisemat ja hienoja kasveja. Niin ja sitten niitä apinoita, joita olis myös varmaan katseltu monta tuntia jos ei vanhukset olis päättäny, että nyt lähdetään. Tosin keli päätti sen osittain meidän puolesta, nimittäin täysin musta taivas tuli kohti ja horisontista katos tasaseen tahtiin saaria näkyvistä, eli oli matkalla meidän suuntaan. Päätettiin siis, että nyt pitää lähteä. Venematkalla takasin alkokin jo sataa, ei onneks vielä kauheasti. Kotiin ei kuitenkaan ehditty, vaan jäätiin syömään yhteen paikalliseen ravintolaan siihen rantakadulle. Valtaosa noista rantakadun ravintoloistahan on jotain Italialais-Intialais-Amerikkalais-Englantilais-Ranskalaisia ravintoloita. Voitte arvailla kuinka hyviä yhtään minkään maalaiset ruoat noissa paikoissa on =).
Sukellusta, kartingia, Stitchin monet kaverit ja lähdön alkua...
Matias kävi Hannun kanssa kyselemässä Aqua Vision-sukelluskeskukselta sukellusreissua, koska Raya Divers ei vielä ollut alottanu toimintaansa tämän kauden osalta. Ilmeisesti ne nykyään sulkee aina low seasoniksi, toisin kuin sillon kun me oltiin täällä viimeks. Matias teki noillekin viime reissulla töitä ja muutenkin sukellustyypit tuntee kaikki toisensa tuolla ja aika lailla puhaltaa yhteen hiileen, joten saatiin henkilökuntahinnalla kahden sukelluksen pikavenereissu. 12€ koko päivä. Kohteena Phi Phin ympäristö, jossa Matias on useamman sadan sukellusta tehny ennestään, eli ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta toisaalta mitä väliä. Kiva päästä veteen ja tolla hinnalla vieläpä. Reissu oli hyvä, vähän päästiin kantelemaan tankkeja ja kasseja jne. eli melkeinpä niin ku ihan töihin. Se oli tosi hauskaa. Sukelluksetkin oli ihan hyviä. Eka oli vähän kehnompi ja entuudestaan kun paikan tuntee, niin on harmi sanoa, että kyseinen kohde on tosi huonossa kunnossa nykyään. Toinen oli sitten taas jännästi ehkä paremmassa kunnossa kun aiemmin. Veden alla nähtiin mm. (ja näitä voi sitten googlailla jos huvittaa ja siksi myös englanniksi nimet) 2x hawksbill turtle, 2x cuttlefish, leopard shark (!), ja ehkä 20x blacktip reef shark. Eli hyvä sukellus melkein millä tahansa mittakaavalla.
Ao Nangin kupeeseen on myös rakennettu kartin rata, joskin se on lähempänä Krabi Townia kun Ao Nangia. Siellä tietysti piti käydä myös! Hauska ja tärkeä lisä kyseiseen huvitukseen oli se, että niillä oli kakspaikkasia karting autoja, joten Matias otti Stitchin mukaan ajelulle. Stitch oli överi-innoissaan. Autossa oli ratti myös Stitchille, joka siis ihan oikeasti toimi, joten välillä ja aika paljonkin Matias vaan kaasutteli ja jarrutteli ja Stitchi sitten ohjas. Oli kyllä hauskaa. Vähän sitä piti aina varmistella, ettei paiskota autoa nurtsille tai rengasvalliin, mutta yllättävän hyvin Stitchi ohjas. Nyt se sitten puhuu, että on ajanu formula autoa. Nooh... mikäs siinä. Eihän tuossa isoa eroa ole. Matias kävi myös ajamassa itekseen sellasella versiolla joka painaa sen 90kmh. Tollasia ei Suomessa löydykään vuokrattavaksi sitten mistään. Oli aika hauskaa. Sai jo melkein tosissaan ajaa. Heini ei suostunu kyytiin. Näihin motoristihommiin pitänee lisätä vielä sellainen juttu, että Krabi Townissa oli joku moottoripyöräkokoontuminen, joten yhden viikonlopun ajan Ao Nangikin oli ihan täynnä motoristeja lähinnä Malesiasta ja Singaporesta. Siellä oli aikamoinen hulabaloo verratunaa siihen, mitä oli ollu päivää aikasemmin. Pyörät paino ympäriinsä välillä jopa ihan poliisisaattueessa. Matias manaili, kun näki jonkun ihan överin Ducatin, tosi valtavan sellasen, ettei sattunut kameraa sille hetkelle mukaan, eikä edes omaa kännykkää, että olis voinu lähettää Juha-Pappa Malmivaaralle kuvan. Sehän kuitenkin tiedetään, että Juha-Pappa Malmivaara olis ollu näissä karkeloissa niin ku kotonaan =).
Resortilla loikoilu oli myös kivaa ja Stitchille se oli erikoiskivaa tietysti kun sai koko ajan olla altaalla tai leikkiä Akan ja muiden resortissa vierailevien perheiden lasten kanssa. Se oli jotenkin hauskaa, kun aina kun joku uusi perhe tuli paikanpäälle Stitchi oli siellä niiden huoneessa samana päivänä leikkimässä. Hauska meininki. Sellanen Australialaisperheen ehkä viis vuotias poika oli kovassa huudossa ja ehkä vielä enemmän Stitch oli sen loman selkeästi tärkeimpiä juttuja =). Se poika ei suostunu tekemään mitään ilman Stitchiä ja rupes aina itkemään, kun sen piti lähteä johonkin vaikka syömään. Se oli Stitchille hyvää seuraa ja oli aika samanhenkinen jotenkin. Aka vähän kasvaneena leikki jo vähän sellasia isojen poikien leikkejä, jotain power rangers kamaa ja sen sellasta, niin ihan aina ei menny Stitchin kanssa hommat kohilleen. Vaikka tosin Stitch tuntu leikkivän niitä power rangers leikkejä aika innoissaan itsekin, mutta kuitenkin. Varmaan vähän isompi kielimuurikin kuitenkin kun englantia puhuvan aussipojan kanssa. Tosi kivaa niillä oli kuitenkin. Ja tosi kivaa, että sai taas kavereita, vaikkakin sitten vain lyhyeksi aikaa. Aka muuten anto meille takasin myös Stitchin vanhan kypärän mopoilua varten. Sekin oli aika hauska pikku juttu. Tuli hyvään käyttöön ja otetaan se mukaan myös kun jatketaan matkaa...
...ja sitähän nyt sitten siis oltaisiin jatkamassa. Phuketiin piti päästä moikkaamaan Katea, vanhaa työkaveria Perhentialta. Muutenhan sinne ei todellakaan mentäisi. Ei ole meidän paikka ja eipä siellä kauheasti ole mitään, mitä ei olisi jossain muualla vähän paremmin. Ja sitten on paljon sitä, mitä ei kiinnosta nähdä ollenkaan. Mutta siellä on Kate ja sinne siis mennään. Piti siis lähteä laivalippuostoksille. Perinteisesti tehtiin se liian myöhään, eikä otettu huomioon, ettei botskeja mene ihan niin usein kun high seasonilla, joten oltiinpa sitten Ao Nangissa pari pävää pidempään seuraavaa laivaa odotellessa. Laiva ei ole halpa tapa matkustaa, mutta se on tuhattsiljoonaa kertaa mukavampaa ja jopa turvallisempaa, kuin mennä minivanilla tai bussilla. Oli hassua sanoa taas hei hei Green Viewn tyypeille, vähän samalla tavalla kuin viimeksikin. Ne kyseli heti, että missä te menette käymään ja että millon tuutte takasin. Ajattelivat siis kai, että ollaan taas tulossa asumaan Ao Nangiin. Hyvä fiilis jatkaa eteenpäin ja juuri oikea ajoituskin. Kate sanoi, että Phuketissa (tai oikeammin kai koko Thaimaassa) on meneillään sellaiset buddhalaiset vegefestivaalit, eli tarjolla on valtavia määriä erilaisia vegeruokia, tai itseasiassa vegaanisia ruokia. Kate kysyi meidän suunnitelmia Phuketin suhteen ja todettiin sitten tuon tiedon saatuamme, että syömistä ja syömistä ja syömistä. Sehän me osataan. Kate vinkkas meille myös paikan oleilla Phuketissa, joka on myös erikoistunut vegeruokaan, eli aika hyvin sopii meille tuossa mielessä tuo koko Phuketin reissu.
Syömäään siis!!!
- comments