Profile
Blog
Photos
Videos
Heippa Borneon sykkeesta!
Kunnostaudutaan nyt oikein urakalla ja kirjoitetaan toinen blogi Samarindasta.
Mina eli Anna sain eilen uuden innostuksen matkustamiseen ja olen paattanyt tartuttaa sen Samiinkin, jonka paivat eivat ole yhta jannittavia kuin ensimmaisia haparoivia askelia tutkijana ottavan valkotukan.
Eilisesta tapaamisesta ison kansainvalisen ymparistojarjeston edustajan kanssa ei jaanyt kovin loistava olo, koska huomasin kuinka vahan oikeasti tiedan yhtaan mistaan. Ensinnakin nolasin itseni kysymalla naisen sukunimea. No selvisi sitten sekin etta indonesialaisilla ei ole sukunimia. Parempi myohaan kuin ei milloinkaan.. Tuntui etta haastattelu oli enemmankin luento minulle, mutta opinpahan paljon uutta. Kaikki ihmiset joita olen haastatellut ovat olleet yltiomaisen mukavia ja auttavaisia. Nainen ei tehnyt poikkeusta, vaan heitti minut takaisin keskustaan hienolla maasturillaan ja tarjoitui suosittelemaan minua vaikka keille ja antoi paljon hyvia vinkkeja tutkimuksen suhteen.
Haastiksen jalkeen lahdettiin Samin kanssa syomaan....ROSKARUOKAA! Mentiin siis rohkeasti ostarille syomaan KFCn kopioon. Taalla on KFCeita ja sen kopioita joka kulmassa ja ne ovat aina ihan taynna. Nyt todellakin taas valkeni miksi ihmisilla taalla ei ole ongelmia painon kanssa. Ranskikset oli aivan superminit ja kanasampylat mun kammenen kokoiset. Sami veti siihen paalle viela pari kananrintaa parilla purasulla (kanatkin on taalla kamalan laihoja ruipeloita). Mahat kurnien paatettiin etta mennaan sitten aikasin illalla syomaan. Taalla syomaan meneminen pitaa ajoittaa oikein, koska joka ilta alkaa ukkostaa aina samaan aikaan eli seitsemalta. Silloin nayttaa silta etta taivas olisi tulessa. Salamia tulee sarjoina ja ne ovat todella kirkkaita. Sitten kun sade lopulta alkaa kadut alkavat lainehtia.
Sami kavi hotellin siivoojapoikien (miksi siivoojat on indonesiassa aina miehia?) kanssa lennattamassa leijaa hotellin katolla. Leijaa oli todella vaikea kasitella, koska siina oli vaan yksi naru. Silti pojat kisailivat toisiaan vastaan todella taitavasti. Voittaja kisassa oli se joka onnistui katkaisemaan toisen narun. Illalla mentiin vahan hengaamaan ostarille:) Kaytiin joka pojan ja tyton unelmapaikassa eli lasten peliluolassa. Ostettiin muutamat pelimerkit ja kisattiin toisiamme vastaan koriksessa. Voitettiin vaikka kuinka monta lippua joilla saatiin vahan karkkia:) heh heh. Taman jalkeen valittiin randomilla katu, jonka varrelta valittiin ensimmainen rumah makan eli paikallisten ravintola. Karryissa oli tosi herkun nakoisia perunakakkuja, jotka naytti vahan rostiperunoilta, jotka houkuttelivat meidat sisalle. Tyynesti katsottiin taas pekastaan indonesiaksi olevaa ruokalistaa, jossa oli taas aivan uuden nimisia ruokia, joita ei tunnettu. Ravintoloitsija oli taas 100 prosenttisesti englantia taitamaton mutta saatiin tosi hyvat annokset kanakeittoa riisilla ja perunakakulla seka appelsiinimehut. Riisin ja perunan syominen keiton kanssa ei siis ollut moka, vaan niin sita taalla syodaan. Ruoka oli jo kolmatta iltaa niin hyvaa, etta Samarinda alkaa tuntua jo aika kivalta paikalta. Mahat rajahtamaisillaan maksettiin 32 000 rupian lasku (noin 2 euroa) ja jatkettiin matkaa hotellille, jossa nautiskeltiin meidan tervetuliaisdrinkit eli kahvipirtelot.
Seuraavana aamuna kaytiin ensimmaista kertaa aamupalalla tassa hienossa hotellissa. Indonesialaisen hotellin aamupala on yleensa paistettua riisia tai kanapuuroa ja kahvia tai teeta. Koska kyseessa oli business hotelli, jonka perushuoneisiin meilla ei olis varaa (jonotettiin halpishuoneeseen, joita koko hotellissa on vaan kaksi ja saatiin viela 100 000 rupien alennus), aamupalalla pystyi valitsemaan vaikka mita. Tarjolla oli omeletteja, riisia, lihaa, kasvispataa, paistettuja nuudeleita, kanapuuroa, hedelmia, hyyteloa, donitseja, paahtoleipaa ja appelsiinimehua joka maistui jaffalta seka teeta ja kahvia. Aamupalan suolaisuus, rasvaisuus ja toisaalta yltiomainen makeus ei enaa jaksa jarkyttaa. Ma olen alkanut tykkaamaan kanapuurosta ja meista on alkanut tulla melkoisia sokerihiiria, koska taalla makeilta rasvapommeilta ei oikein voi valttya. Aamupalan jalkeen kaytiin taas vajan netissa ja lahdettiin etsimaan lentolipputoimistoja, jotta saataisiin ostettua lentoliput Balikpapanista Banjarmasiniin. Lentoliput taskussa koukattiin leipomon kautta huoneelle jossa ma vaihdoin vakavasti otettavat vaatteet paalle ja pakkasin haastatteluvarusteet laukkuun. Hotellin ovimies hankki minulle ojekin eli moottoripyorataksin, jotta paasisin jarjeston toimistolle. Survasin kyparan paahan ja hyppasin skootterin penkille keski-ikaisen kuljettajan taakse istumaan. Onneksi olin tajunnut laittaa mekon alle legginssit! Lahdettiin painattamaan pitkin Samarindan katuja ja noin puolen tunnin liikenteessa porraamisen ja parin minuutin eksyksissa pyorimisen ja soittelun jalkeen kuski loysi perille. Selvisi, etta jarjeston hommaama henkilo, jonka piti toimia tulkkina olikin tehnyt oharit ja haastattelusta tuli hyvin mielenkiintoinen. He puhuivat yhta hyvin englantia kuin nelosluokkalaiset Suomessa. Jatin haastattelukysymykset ja nauhurin suosiolla laukkuun ja pyysin heita kertomaan heidan projekteistaan. He sitten yhdessa piirsivat taululle ja kertoivat enemman indonesiaksi kuin engalnniksi projekteista. Minun indonesian kielitaidottomuudeta ja heidan englannin heikkoudesta huolimatta tapaamisesta jai paljon kateen. Paaasiassa se oli kuitenkin hauska kokemus:) Lopuksi juotiin paikalliset pillimehutyyppiset teet, poseerasin valokuvissa heidan kanssaan ja hyppasin yhden pojista skootterin taakse ja han heitti minut takaisin keskustaan "aviomiehen" luokse. "Aviomiehen" paiva olikin sitten mennyt poliisiopistoja katsoessa kun ei taalla oikein ole mitaan tekemista Samille.
Illalla kaytiin syomassa taas uudessa rumah makanissa, jossa tilasin meille ruuat ja juomat indonesiaksi. Aika voittajafiilis kun ruoka oli taas hyvaa, maha tayttyi (joka ei ole tapahtuntu muissa kaupungeissa kovinkaan usein) ja lasku oli 2 euroa. Ruuan jalkeen kaytiin viela aivan minimaalisen kokoisilla pahkinajatskeilla, jonka jalkeen olin aivan ahkyssa. Nyt sitten kirjotellaan teille ja valmistaudutaan nukkumaan menoon. Selamat tidur teillekkin!
Halauksin,
Anna ja Sami
- comments