Road trip to Sodwana bay 14.2.09

Ystävänpäivän aamuna heratys kello 5.00 ja suunta kohti Etelä-Afrikkaa, Sodwana bayta. Ranta sijaitsee n. 300-400 kilsan paassa Mbabanesta. Sen verran faktoja tähän alkuun, että Sodwana bay on ainoa ranta E-A:ssa missä voi nähdä koralleja ja se on myös maailman 10 parhaan sukelluspaikan joukossa. Kaikilla oli vähän vaikeuksia saada silmät auki pitkäksi venyneen illan jäljiltä, mutta päästiin sentään jo klo 6.30 lähtemään 10 hengen voimin. Oltiin vuokrattu pari autoa reissua varten, jotka osottautu jossain kohtaa vähän heikoks valinnaksi maasto-ominaisuuksiltaan huonoimmalla 30 kilsan pitusella tien pätkällä (reissun jälkeen tajuttiin et toisest autosta oli etupuskuri haljennu, sumuvalo irti jne.=)) Onneks kuskit, Sari ja Lauri oli ehtiny jo edellisena paivana saada tuntumaa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen joten siita ei koitunu ongelmaa. Osa tiestä kulki vuoren päällä ja perille päästiin rullaten hienojen kalliomaisemien läpi viidessä tunnissa. Aika hyva saavutus kun karttana toimi lahinna suomalaiselta yhteyshenkiloltamme, Jormalta saatu kauppakuittiin piirretty reitti! Ja keneltäkään ei tosiaan matkalla voi kysyy neuvoo, koska voi tulla ryöstetyksi.

Sodwana bayhin saavuttiin sopivasti kuumimpaan aikaan päivästä ja koska kaikki oli hikoillu monta tuntia autoissa ilmastoinnista huolimatta, oli kova kiire päästä uimaan. Ensin piti kuitenki käydä ilmoittautumassa yöpymispaikkaamme. Oltiin varattu viis kahen hengen mökkiä camping-alueelta joka oli paikallisen Coral Divers -nimisen sukelluskerhon ylläpitämä. Otettiin sieltä halvimmat mökit mitä sai, joten niistä löyty ainoastaan ne kaikkein tärkeimmät eli kaksi sänkyä. Maksettiin ittemme niista kipeiks (paikallisessa mittakaavassa) eli n. 25euroo yö kahden hengen bambumajoista. Ne oli kyl tosi kivat pikku mökkeröt joiden katoilla ja pihoilla juoksenteli apinoita ja jotain oudonnäkösiä magnustimaisia pikkuveijareita. Alueella oli myös telttapaikkoja, varakkaammille isompia mökkejä, uima-allas sekä kiva ravintola. Ilmoittautumisen jälkeen jätettiin ylimääräset tavarat mökkeihin ja lähettiin autoilla kohti rantaa joka sijaitsi muutaman kilsan päässä camping-alueelta.

Ei rantaa turhaan ollu kehuttu. Valkosia hiekkadyynejä silmänkantamattomiin kera isoimpien aaltojen mitä oon koskaan nähny. Kaikki oli ihan fiiliksissä rannasta ja oltiinki saman tien menossa uimaan, kunnes ruvettiin katsomaan ympärillemme ja huomattiin ettei kukaan muu oo uimassa. Etittiinki sitten aikamme kylttejä, jotka kieltäis uimisen, mutta koska ei sellasia löytyny, päätettiin juosta aaltoihin. Vasta vedessä tajuttiin miks ranta ei ollu uimista varten kovin ihanteellinen, sillä isojen aaltojen lisäks vedenalainen virtaus oli pelottavan kova. Moni meistä ei uskaltanukaan mennä kovin kauas rannasta. Hetken aikaa uituamme nälkä alkoi olla jo sen verran kova kaikilla että päätettiin yhteistuumin mennä syömään rannalla olevaan take away -paikkaan. Sitä ennen pelattiin kuitenki erä rantafutista sparin pallolla, jonka pedanttimme Sari oli huomannu pakata mukaan.

Syötyämme tukevasti osa porukasta kavi kysymässä olisko mahdollista snorklata, koska siihen tällä rannalla oli erityisen hyvät mahdollisuudet. Vastaus oli kuitenki tyly, aallot oli liian korkeat siihen ja pyydettiinki tulemaan seuraavana päivänä uudestaan kysymään. Ei annettu kieltävän vastauksen kuitenkaan lannistaa, vaan lahdettiin Katrin, Marjon, Ollin ja Emilian kans kattelemaan mita camping alueen ulkopuolelta loytyy, kun loput porukasta taas jai kavelemaan rannalle.
Vähän matkan päässä rannasta oli rivissä valkosia tuoleja, joiden välistä meni käytävä ja päässä oli kukkasin koristeltu valkonen kaari. Kaari toimi ns. alttarin korvikkeena eli tässä tultiin saattamaan joku pari kohta avioliiton onnelliseen satamaan! Näky oli oikesti ku suoraan jostain saippuaoopperasta, puuttu enää vain se että morsian saapuisi hääpaikalle valkosen ratsun selässä. Kohta porukkaa alkoiki valua paikalle ja viimeisenä saapui morsian, ratsuna toimi kuitenki tällä kertaa jeeppi.

Papin aamenen jälkeen todettiin että nyt on hyvä aika lähtee takaisin majapaikalle. Siellä osa kavi testaamassa paikan oman uima-altaan, mikä ei tosin vetäny vertoja Fairladyn altaalle, ja sen jälkeen suihkuun pesemään merisuolat iholta pois. Sitten oliki taas nälkä! Päädyttiin tyydyttämään kyseinen perustarve camping-alueen omassa ravintolassa. Siinä ruokalautasten ääressä joku sai loistoidean, että lähetään käymään rannalla vielä pimeään aikaan. Otetaan vaan kitara sekä vähän juotavaa mukaan ja hypätään autoihin. Sodwana bay illalla oliki sitten taas sellanen kokemus mitä ei voi sanoiksi pukea! Istuttiin hiekalla, rantakaistale jolla istuttiin oli valaistu, mutta ympärillä oli pilkkopimeää. Kuultiin vain ku aallot löi rantaan. Katseltiin tähtiä, ei ollu muuten kukaan koskaan ennen nähny niin hienoa tähtitaivasta ku sillon, ja lauleltiin lauluja Ollin säestäessä kitaralla. Taivaalla naky koko linnunrata upeena kaarena...Siinä ois voinu istuskella vaikka koko illan.

Väsymys alko kuitenki painaa ja kello oli sentään jo yli 9 eli siis kohta nukkumaanmenoaika! Siispä takaisin mökeille. Sillä välin kuitenki ku oltiin oltu pois, oli camping-alueen ravintolassa alotettu bilettämään ystävänpäivän kunniaksi. Oli oikeen dj:t ja kaikki ja todettiinki et ei 10 suomalaista opiskelijaa voi olla niin tylsiä et menis samantien nukkumaan jos on kerran bileet käynnissä omalla etupihalla! Mentiin siis hetkeks kattomaan mikä on meininki. Vähän aikaa ku oltiin istuttu terassilla ja ihmetelty, alkoi naapuripöydän porukka juttelemaan meille ja pyysi pelaamaan heidän kanssaan yhtä hauskaa peliä. Siinä vasta oliki kirjavaa sakkia, heidän joukostaan löyty mm. ausseja, brittejä ja paikallisia. Oli kiva tutustuu taas uusiin tyyppeihin ja ilta venyiki vähän pidemmäksi ku ois alunperin kuvitellu.

(kirjottanut M(ari)anna feat Saana)

Toisena paivana oli ratsastuksen vuoro. Matkustettiin 30 kilsaa campingalueelta "talleille" tai siis paikkaan jossa hevoset asustelivat ja kirmailivat vapaana luonnossa sillon kun kukaan ei niilla ratsastanu. Saatiin hepat ja matka alkoi. Meidan oli maara kayda hepojen selassa jollain jarvella mut ei ehditty sinne asti, vaikka tunnin maastoratsastus tuntu kokemattomalle ratsastajalle silti pitkalta. Siina ei paljon ehtiny tekniikoita opetella ku lahdettiin jo ravaamaan, ellei muuten ni oma hepo lahti muiden perassa, niinkuin kunnon laumaelaimen kuuluu:) Vahan kylla alussa jannitti, varsinki ku ilman kenkia yritti pysya siella selassa mut loppua kohden alko jo paasta jyvalle hommasta ja nauttia hienosta lankkaritunnelmasta.

Kun oltiin saatu reidet kipeiksi rastastuksesta ja paasty takas camping alueelle, oli aika lahtee pikku uintireissun kautta kotimatkalle. Katri ja Lauri ei ollu ratsastamassa vaan monkija-ajelulla, ja niillakin oli ollu kivaa vaikka yltapaalta hiekassa ja liassa reissulta saapuivatkin:) Aallot oli viela isommat ku eilen ja otettiin niista kaikki ilo irti. Sitte kiireella kotiinpain, kyllaki pidempaa mut parempaa reittia ku toiseen suuntaan. Ei oltu varmoja mihin aikaan raja menee kiinni ku kaikki sano eri aikoja. Ehdittiin onneks paremmin ku hyvin, raja meni vast 10 illalla kiinni. Ja ei muuta ku tyytyvaisena pehkuihin.