Profile
Blog
Photos
Videos
14 tunnin lentojen, 14 tunnin lentokentillä odottelujen ja 6 tunnin bussimatkojen jälkeen vihdoin perillä Mbabanessa, Swazimaan pääkaupungissa, Fairlady Mountain Cottagessa jossa tultaisiin asumaan seuraavat kolme kuukautta. Ekana tsekkaamaan uima-allas ja muut tilat, valittiin Katrin kanssa suihkullinen kahden hengen huone. Eipä siinä paljon sit enää jaksanukkaan muuta kun moikata muut opiskelijat ja suihkun kautta pehkuihin.
Ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kotikaupungissa ja porukalla keskustaan käyttämään nettiä, hankkimaan Swazimaalaiset puhelinliittymät ja muuta tarpeellista. Iltaa vietettiin yhden paikallisen DJ nimisen hepun luona, johon muut oli tutustunu aikasemmin. Käsittämättömät turvajärjestelmät sen talossa..sähköaita josta saa 10 000 voltin mäjäyksen, vartija ja kaks isoa koiraa. Oli kuulemma tullu tarpeeseenkin joskus. Muutenkin täällä on kaikissa vähänkin paremmissa ja isommissa taloissa jäätävät muurit ympärillä ja vähintään piikkilanka päällä. Sinänsä harmi koska talot on tosi kauniita. Mutta siis hyvät oli kemut ja ilta jatku Manzinissa Tinker`s nimisessä baarissa.
Lauantai aamupäivällä tilattiin pizzat kaikille ja saatiin jopa melkein kaikki sitä mitä oltiin tilattu! Täydellä vatsalla olikin sit hyvä lähteä Mantenga fallseille, aivan mielettömän hienolle vesiputoukselle. Tarkotus oli mennä hyppimään ylhäältä kallioilta (ite en ollu kyl menos näytti sen verran korkeelta) mut ei päästy edes ylös asti ku nähtiin käärme vedessä. Siin kohtaa kun DJ, joka oli kans mukana, alko peloissaan käyttäytyä ku mikäkin pikkutyttö, alko meikäläisiäkin vähän ressata tilanne..Käärme oli ilmeisesti aika myrkyllistä sorttia ja mikä pahinta se ui meitä kohti. Luultavasti se oli viel poikanen joten kohta saattais sen emokin ryykätä perässä. Oli päästävä pois ja nopeesti. Virta oli edellisten päivien sateiden takia tosi voimakas, mikä oli hyvä meille. Päästiin nopeesti takas lähtörantaan (adrenaliinillakin saatto olla osuutta asiaan..;)) Rannalla olikin sit jo helppo naureskella koko jutulle. Kun oli selvitty ”järkytyksestä”, käytiin läheisessä Suomen konsulaatin ravintolassa tankkaamassa ittemme taas täyteen energiaa. Sieltä saatiin kutsu lähiaikoina järjestettäviin Suomibileisiinkin. Sitten mentiin Royal Swazi Sun Hotel & Casinolle saunomaan ja uimaan Spahan. En oo ikinä ollu niin hienossa kylpylässä! Uima-altaalta oli näkymä vuorille ja hintaan kuulu virvokkeita, kuntosali ja pelit ja vehkeet. Ei voi muuta sanoo kun että ihan mahtava päivä.
Seuraavana päivänä oli hyvä jatkaa tätä vesiteemaa ja lähtee Etelä-Afrikan puolelle Forever resort -nimiseen vesipuistoon. Lämpöö oli joku 30 astetta taas ja aurinkorasvapurkeille käyttöä. Vesiliukumäkien ja erilaisten kuumavesi (43 asteinen oli aika hottia) ja muiden altaiden lisäks käytiin laskemassa vaijerilla semmonen slide ylhäältä 10 metrin korkeudesta alas ja muuta kivaa. Siel olis päässy mikroautoilee ja värikuulasotailemaankin mut ei sit jaksettu mennä. Yllättäen taas oltiin vähältä piti tilanteessa käärmeen kanssa..just ku oltiin laskettu yks liukumäki niin käärme oli jotenki päässy veteen ja kietoutunu jonku tytön käsivarteen. Ei menty enää siihen mäkeen vaik käärme lähtikin omille teilleen..wonder why.. Kotiinpäin mennessä saatiin rajalla jotenki viel aikaseks 240 randin (n. 20e) sakkokin, ei vieläkään tiedetä mistä se tuli mutta hauska reissu kumminkin!
Maanantaina piti olla eka harjottelupäivä mut kun kävin siellä, ne sano että tuu huomenna uudestaan, ei olla valmistauduttu sun tuloon..Ne ei tienny mitä mä opiskelen tai ylipäänsä että mä opiskelen. Kun yritin selittää ne luuli ensin että olen opettaja. Noh, teacher Saanaksi ne mua jokatapauksessa siellä sitte kutsuikin, opettajat ja lapset. Mut laitettiin luokkaan jossa on koulun nuorimmat ja ”vaikeimmat” erityislapset. Useimmilla on keskittymis- ja oppimishäiriöitä, muutamilla kehitys- tai cp-vamma. Luokassa on yhdistettynä kaks ryhmää,joten myös kaks opettajaa. Toisen nimen jopa ymmärsin, teacher Lindiwe. Lapsia on yhteensä 20, (tosi sulosia) tosin kertaakaan kaikki ei ole ollu paikalla. Yritin kysellä opettajilta minkä ikäisiä lapset on mutta ne ei tienny! Rehtori kuulemma hoitaa kaikki paperihommat, joten opettajilla ei ole edes tietoa kaikkien sairauksista tai erityiskoulun tarpeen syistä... Yhtenä päivänä joku toinen opettaja tuli kysymään kuka se tältä luokalta on jolla on epilepsia ja pitäis viedä lääkäriin ni opettajat käski mennä kysymään rehtorilta.. että sellasta meinikiä. Koulussa on 10 opettajaa ja noin 120 oppilasta (ne ei tienny tarkkaa määrää, yllättäen:)). Moni oppilas on orpo tai hylätty ja sairastaa HIVtä. Swazimaassa jo pelkkä HIV on tabu ja sit viel siihen päälle kehitysvamma tai mikä tahansa häiriö ni lapsi ei oo kovinkaan haluttu. Monet pitää kehitysvammasia hulluina tai paholaisen riivaamina. Yhdenkin tytön äiti asuu toisella paikkakunnalla uuden miehen kanssa ja on palkannu hoitajan tyttöä varten. Hoitaja ei vaan hoida oikeen hommiaan ku kukaan ei oo sitä valvomassa ja tyttö elää siis käytännössä yksikseen syöden pilaantunutta ruokaa maasta. Munkin eväsleipien muruset se halus kaivaa muovipussin pohjalta. Käy kyl sääliks ku tyttö on niin hellyyttävä ja fiksukin. Jotkut oppilaista asuu sairaalassa, vaikka varsinaista tarvetta sairaalahoitoon ei oo mutta niillä ei ole muutakaan paikkaa.
Opetus on tosi sattumanvaraista ja ainakin suomalaisen koulun käyneen näkökulmasta tehotonta. Lukujärjestykset on ja suunnitelmat, mutta niitä noudatetaan jos noudatetaan. Suurimman osan päivästä lapset riehuu ja leikkii keskenään samalla kun opettajat kirjottelee muistiinpanojaan. Aika rajua leikkiä saa olla ennenku opettajat kieltää tai rauhottaa lapsia. Lapset lyö ja potkii toisiaan koko ajan, mitä en kyllä ihmettele kun opettajatkin käyttää vanhaa rumpukapulaa kurinpitovälineenä. Jos vastaus menee väärin liian monta kertaa tai ei keskity opetukseen ni kohta tuntuu kapula otsassa. Sillon kun opetusta on (viiden tunnin koulupäivästä yhteensä maksimissaan joku kaks tuntia), se tapahtuu niin että jokainen yrittää ensin sanoa esim numerot yhdestä viiteen englanniksi, sitten jokainen yksitellen tulee kirjoittamaan omaan vihkoon numeroita opettajan kanssa ja muut oppilaat odottaa pitkästymiseen asti. Sillä aikaa toinen opettaja puuhailee omiaan. Mulla on sinänsä huonot asetelmat että lapset ei osaa yhtään enkkua..ne on oppinu toistelemaan mitä opettaja sanoo mut ei ne tiedä et niillä sanoilla on joku merkityskin. Tosi jees. Oon siis lähinnä yrittäny leikkiä niiden kanssa ja tehdä jotain mis ei tarvi puhua. Kurinpito onki sit jo aika haastavaa ilman yhteistä kieltä..Opettajat lähti heti tokana harjottelupäivänä opettajienkokoukseen ja mä jäin pariks tunniks yksin luokan kanssa. Heti kun ne tajus et opettajat on poissa ja en pysty kunnolla kieltämään niitä (en edes osannu lausua niiden nimiä oikein, siswatissa on kaikkia ihme naksautusäänteitä), ne otti kaiken ilon irti. Siinä meni sitten kaks tuntia lasten perässä kulkiessa ja kattoessa et kukaan ei satuta itteään. Lopussa kävi kyllä mielessä et nyt melkeen ymmärrän miks opettajat käyttää sitä keppiä..;) No joo mutta hyvin siitä sit selvittiin.
Viikko saapumisen jälkeen käytin ekaa kertaa kombia (minibussin tapanen, 12 paikkanen Toyota Hiace). Paikalliset kulkee niillä koko ajan, ne on tosi halpoja, 5 kilsan matka kaupungilta Fair Ladyyn maksaa 4 emalangenia (alle 0,40 euroo). Kombeilla kulkeminen on omanlaisensa juttu..niissä ei oo turvavöitä (paitsi uudemmissa versioissa) eikä niillä oo mitään aikatauluja, ne lähtee sitte kun yhtään ihmistä ei saa enää tungettua ovesta sisään. Aluks vähän hirvitti koska tiet on tosi mutkaisia ja Fair ladykin on vuorella 1280km korkeudessa joten ylämäet ja alamäet on ihan eri luokkaa ku Suomessa. Kombit ei edes kulje jos sataa koska se on varmasti menoa sitten jos tiet on liukkaita. Taxeilla on aika paljon kuljettu, koska lähin kombipysäkki on 20 minuutin kävelymatkan päässä Fair Ladystä. Taxi on paikallisten mielestä tosi kallis, 30-40 emalangenia eli alle 4 euroa.
Jorma (meidän suomalainen yhteyshenkilö joka asuu täällä Mbabanessa) järkkäs Katrille mahdollisuuden mennä mukaan paikallisen koulun koripallotreeneihin ku kuuli että se on pelannu korista. Mä, Jaana ja Heidi mentiin mukaan mielenkiinnosta. Meidät otti vastaan Swazimaalainen liikunnanopettajanainen joka on asunu aikoinaan 20 vuotta Ruotsissa ja puhu sitä sit meillekin. Vähän oli hassua kuulla Swazimaalaisen suusta ruotsia! Se järjestää iltasin koristreenejä alueen nuorille vapaaehtoistyönä, koska haluaa tarjota nuorille jotain järkevää tekemistä. Oli ollu naisen ansiota et koko liikuntahallia oli ylipäänsä rakennettu. Mahtava tyyppi. Ja takaisin. Treeneihin ei ilmaantunu ku pari poikaa, mutta hauska oli vähän heitellä koreja ja pelata pingistä. Katri alkaa käymään treeneissä joka perjantai, valmentamassa ja pelaamassa nuorten kanssa. Kun opettaja kuuli että oon harrastanu tanssia se sano että voisin tulla joskus avuks kun tytöt harjottelee siellä välillä hiphoppia. Mutta siitä ei sovittu mitään sen enempää.
Treenien jälkeen kekkeröitiin vähän aikaa Fair Ladyssä ja lähdettiin Esulwiniin House on fire baariin. Siellä oli paikallinen esiintyjä soittamassa ja laulamassa reggaebiisejä, harmi vaan et mentiin niin myöhään et ei kuultu ku pari biisiä. Oli meinaan hyvää settiä. Sen jälkeen alkoki sit armoton jumputus niitä samoja house biisejä mitä kombeissa soitetaan kaijuttimet kiehkurallaJ Tosi hieno paikka, kaikki oli tehty puusta tai kivestä ja oli vähän sellanen sademetsätunnelma. Mietittiinki et jos joku sisustais Suomessa jonku baarin tollai ni varmaan olis kävijöitä. ..Jos ei siis sosionomin ura urkene ni tiedän mitä tehdäJ
Lauantaina vallotettiin Sibebe rock. Se on maailman tosiks suurin kivi. Vaellus kesti yhteensä neljä tuntia, nousu vähän kauemmin ku lasku. Meinattiin eksyä jo heti alkumetreillä ja marssittin vahingossa suoraan jonku pihaan. Se osottautukin sit ihan hyväks jutuks koska saatiin kolme nuorta poikaa ja pari koiraa lähtemään meidän mukaan oppaaks ku luvattiin maksaa nille. Tie oli viitotettu muutamilla hassuilla kiviin maalatuilla nuolilla eikä oltais millään kyl osattu keskenään perille niiden varassa ainakaan päivänvalon puitteissa. Aluks tie oli pitkää heinikkoa ja ika leveetä mut pikkuhiljaa se kapeni niin ettei molemmat jalat lopulta edes mahtunu vierekkäin. Matkan varrella tuli vastaan jonkun lehmiä mil oli varmaan puolmeriset sarvet. Koirat ajo ne pois tieltä. Kun oltiin menty aika kauan tosi jyrkkää nousua, alko tasanen maasto. Maisemat oli suoraan ku jostain Lassie leffasta tai Pieni talo preerialla tai Sound of Musicista. Näitä vertauksia sateli kaikilta vähän erilaisia mut kaikki oli kuitenki yhtä mieltä siitä et näkymä oli upea. Pelkkää vihreetä ruohoa ja kukkuloita, muutama kivi tai kallio ja puska siellä täällä. Aurinko paisto ja fiilis oli mahtava. Tuntu melkeen ku oltais oltu ainoot ihmiset koko maailmassa. Ei ketään missään, vaan muutama heinäsirkka ja muu ötökkä poukkoili välillä tuulessa otsaan :) Käytiin kurkkaamassa yhdessä luolassa matkan varrella. Turistit oli raapustellu palaneella puunkappaleella seinään nimiään ja Ollikin sai omansa sinne joukkoon. Maisemat vaan parani ku päästiin huipulle mistä näky alas. Siellä olis voinu istua vaikka kuinka kauan mut puolen tunnin ihastelun jälkeen lähdettiin taapertamaan takasin alaspäin. Pojat osas jonku oikoreitin. Lasku oli itseasiassa ehkä raskaampi kun nousu koska mäki oli niin jyrkkä et ellei olis kokoajan jännittäny reisillä vastaan ni olis kaatunu ja kieriny alas. Alastulomatkalla nähtiin hieno talo mistä tuli ainakin mulle mieleen ihan joku Tarzanin asuinpaikka. Sinne johti sellanen pieni silta ja se oli muutenkin jotenki kiehtovan näkönen puinen rakennus. Alhaalla maksettiin opaspojille 40 emalangenia per nuppi ja pojat lähti ilosina kotiin vertaillen seteleitä keskenään. 40 emalangenia on vamaan paljon heille, kun aattelee et keskiverto summa mitä ihmisillä on Afrikassa käytettävissä per päivä on yks euro.
Sunnuntaiaamuna uima-allas kutsuu. Aurinko porotti kuumasti jo 8 aamulla joten eikun rasvat iholle ja menoks. Mietittiin kuumeisesti tekemistä päiväks ja päädyttiin lähtemään Esulwiniin basaareille. DJ heitti meidät avolavalla paikalle. Aikamoista kyytiä mut tulipahan kokeiltua. Swazimaassa on jopa laillista ajaa lava täynnä ihmisiä, eikä muutenkaan sakot oo paljon mitään. Nopeussakot on 60 emalangenia (ihan sama onko lasissa 80 vai 260) eli alle 6 euroo ja rattijuopumuksesta voi pahimmas tapaukses joutua viikonlopuks putkaan. Sen takia aika moni ajaakin tosi kovaa ja kännissä ajaminenkaan ei oo mitään harvinaista. Basaareilla oltiin ainoot asiakkaat ja jokainen olis tietty halunnu et oltais ostettu niiden kojusta. Myyntikikkoja niillä kyllä riittikin, hauskin ja yleisin oli joka myyjällä sama; This is 45 emalangens, but for you my friend, its 30. Only for you! =) Tulihan sieltä sit vähän tuliaisia ostettuakin mut kaikissa kojuissa oli melkeen samat tavarat ni ne oli aika pian nähty. Ostosten jälkeen mentiin syömään läheisen hotellin ravintolaan. DJ ja sen tuttu Fiona tuli mukaan. Fiona on amerikkalainen Californiasta kotosin oleva nuori mukava opettaja joka on tullu Swazimaahan tekemään AIDS-työtä, lähinnä valistusta. Oli mielenkiintosta kuulla sen kokemuksia ja näkemyksiä, se on kuitenki ehtiny olla täällä jo kohta kaks vuotta ja tehdä sitä hommaa. Se tiesi ihmeen paljon Suomestakin. Kiva paiva takana taas.
Maanantaiaamuna taxin piti taas tulla hakemaan klo 7 mut sitä ei kuulunu ni lähdettiin käppäilemään kombipysäkille. Ehdinki jo ihmetellä että taxit on yllättävän hyvin ollu aina ajoissa, kun muuten kaikki on täällä niin hidasta ja suurpiirteistä. No aamu ei menny muutenkaan ihan putkeen ku piti sit kävellä vielä keskustasta koululle ja onnistuin eksymään matkalla. Löysin onneks lopulta perille joten tulin vaan vartin myöhässä töihin eikä kukaan edes yrittäny ryöstää. Yritin haastatella tänään vähän opettajia ja rehtoria työhön liittyvistä asioista mut ei niillä ollu puolistakaan mitään hajua..tosin ei sillä et oisin odottanukaan et olis ollu=) Koko iltapäivän sato kaatamalla ja sama sää jatku melkeen perjantaihin asti. Onneks sentään viikonlopuks saatiin taas hellettä niinku aina tähänkin asti.
Perjantaina käytiin kääntymässä naapurissa Brackenhillissä paikallisten poikamiesten biletysboxissa. Kämppä oli kyl tosiaan just sen näkönen et se on tehty bileitä varten, pöytäfutikset ja kaikki. Pojilla oli joku pinkkiteema menossa..ota niistä sit selvää. Teema jatku toisissa bileissä mis käytiin, ihan hullu talo sekin, niil oli oma portin avaajamieskin. Käytiin viel kuuntelemas Cafe Lingossa liveartisteja jotka soitteli kitaraa ja laulo..ihan törkeen hyvä meiniki, ihmiset tanssi pöytien keskellä, meikäläinen ja muutama muu mukaan luettuna tietenkin.
- comments