Profile
Blog
Photos
Videos
Enää ei olla Euroopassa. Paraguay jaksaa hämmästyttää joka päivä. Nyt ollaan oltu Concepcionissa pari päivää sohvasurffaamassa.
Pääkaupungissa olemme oppineet esimerkiksi, miten poliisi lahjotaan. Kun ajelee isolla nelivetomaasturillaan pitkin Asuncionin kuoppaisia katuja, kannattaa rahapussissa pitää vain noin 30 000 guarania (euroissa reilut 4). Jos sattuu möhlimään jotenkin liikenteessä ja poliisi pysäyttää, virallista sakkolappua ei kannata missään nimessä maksaa. Sakot ovat korkeita, mutta menevät valtiolle, joten jokainen kunnon paragualainen poliisi on valmis sujauttamaan autoilijan ojentamat rahat omaan taskuunsa.
Jos 30 000 ei riitä, kannattaa auton hansikaslokerossa pitää aina 50 000 guaranin seteliä. Jos lahjominen ei ensimmäisellä yrityksellä onnistu, voi sitten "muistaa", että hei, täällähän on lisää rahaa!
Jos esimerkiksi ajokortin kanssa on jokin ongelma, se on esimerkiksi vanhentunut, voi ajokortin ojentaa niin, että mukaan on sujahtanut seteli. Kun poliisi palaa ajokortin kanssa sakkolapunkirjoitusmatkaltaan, voi olla, ettei vanhentunut ajokortti enää olekaan niin kovin suuri ongelma.
Paragualainen joutuu liikenteessä hyvin helposti ongelmiin, siksi onkin hyvin tarpeellista osata lahjoa poliisi. Ongelmiin joudutaan, koska ajokoulutusta ei ole. Ajokortti ostetaan. Joissain paikoissa on ajokoe, mutta luulenpa, että jos nyt ei satu muutamaa punaista valoa huomaamaan, eiköhän senkin valon voi maksaa vihreäksi.
Tänään hurautettiin postiin parilla moottoripyörällä. Paikalliseen tyyliin kaksi per pyörä, neljä päätä ilman kypärää. Täällä kukaan ei käytä kypärää, ei edes kyydissä usein istuvat pikkulapset. Yleensä skoottereilla istuu kaksi teiniä tai koko perhe. Neljä näyttää mahtuvan ihan hyvin: Isä, äiti ja kaksi lasta. Liikenteessä kuulemma kuoleekin skootterikuski per päivä. Mistäköhän johtuu?
Toisaalta taas näin köyhässä maassa skootteri on ainut liikenneväline monelle perheelle. Autoihin ei ole varaa muilla kuin pääkaupungin jupeilla.
Liikenteen lisäksi täällä on kummastuttanut machokulttuuri. Isännällämme Josella on tyttöystävä, häntä lähes kymmenen vuotta vanhempi sairaanhoitaja nainen, jolla on kaksi lasta.
Jose näyttää maksavan naiselleen kaiken. Paraguayssa tyhjätaskut eivät naista kuulemani mukaan saakaan. Jos naisen tehtävänä on olla kotona, laittaa ruokaa ja tehdä lapsia, on miehen tehtävänä kustantaa kaikki.
Jose itse on lääketieteen opiskelija. Hänen vanhempansa kustantavat Josen elämisen. Kuitenkin, vaikka hänen vanhempansa maksavatkin kaiken, on Josen hyvin hankala ottaa rahaa vastaan meiltä, kun yritämme osallistua ruokaostoksiin.
Toisaalta taas, naisystävällä tässä ei ole mitään ongelmia.
Kustansimme grilli-illallisen hänen perheelleen ja meille ensimmäisenä iltana kun tulimme. Nainen ensin keräili kaupoista asiat, mitä tarvitsemme, ja kun maksun aika tuli (jolloin eurooppalainen olettaa, että hetken setvimme, että kuka maksaa mitäkin, ja että jokainen luonnollisesti maksaa jotain, koska kaikki myös aioimme syödä) nainen vain käveli pois ja jätti maksamisen meille.
Useinhan me tarjoammekin sohvaisännillemme ruuat, eikä se täällä ole kovin kallista, mutta se, että joku olettaa meidän automaattisesti maksavan ruuat koko porukalle, tuntui uskomattoman epäkohteliaalta ja röyhkeältä.
Yleisesti ottaen ihmiset ovat täällä aika symppiksiä. Jotkut todennäköisesti kusettavat vähän enemmän rahaa esim. hedelmätorilla meiltä, koska ollaan jenkkejä. (Jos olet täällä vaalea, olet jenkki. Jos kerrot, että eiku Suomesta ollaan, aikaan saa harvoin mitään reaktiota. Olenkin tottunut lisäämään, että Pohjois-Euroopasta, Suomesta. Eivätpä sitten ainakaan nolostu, kun eivät tiedäkään, että missä se on. Tänään postissa meille ystävällisesti kerrottiin, että kyllä paketti aika nopeasti perille Suomeen menee, Eurooppaan postin lähettäminen on paljon hitaampaa...)
Mutta siis, suurin osa tyypeistä vaikuttaa olevan aidosti kiinnostuneita, että mitä ihmettä me täällä tehdään. Ja kyllä moni tietää meidän formula- ja rallikuskit.
Eilen kun tultiin kansallispuistosta vaeltamasta, koko bussi tuijotti meitä kuin eivät olisi ennen valkoista miestä ja naista nähneet. Äidit ensin hyssyttelivät lapsiaan ja sitten kolmen hengen porukka kääntyi tuijottamaan meitä. Kun lipunmyyjä oli kiertänyt myymässä kaikille liput, perheen äiti pyysi myyjää ottamaan meistä kuvan.
Satu
- comments