Profile
Blog
Photos
Videos
Päivän biisi: -Nightwatchman- "Stray Bullets"
http://www.youtube.com/watch?v=w0ZQ8ygWFsY
Nyt se on myönnettävä, mulla on kylmä! Eihän tässä näin pitänyt käydä. Toiselle puolelle palloa tulin sitä karkuun ja niin se vaan mut täältäkin löysi. Minä se en toisaalta näköjää ikinä opi. Viime vuoden tammikuussa pamahdin yöllä -2 asteiseen Kathmanduun shortseissa ja t-paidassa ja vannoin, ettei enää ikinä samaa. Täällä ei sentää niin kylmä ole, mutta vaatetta iltaisin tarvii ja niin vaan mä tännekin kekkaloin paikalle ilman minkäänlaista lämmintä vaatetta. Ainoa huppari ja pitkät housut unohtu nekin Brasiliassa bussin hattuhyllylle, joten tällästä Turhapuroilua tällä kertaa. Sijainti on Etelä-Peru ja kaupungin nimi Arequipa, jolla korkeutta rapiat 2300m Suomenlahdesta. Ennen Arequipaa mulla oli kuitenkin yksi äärimmäisen mielenkiintoinen stoppi, joka ansaitsee oman tarinansa.
Limasta selvittyäni suuntasin Huacachinan kylään, joka on niin erikoinen paikka, että se on saanut kuvansa maan 50 solen seteliin. Kuten vierellä seisovasta kuvasta näkyy, on tämä 200 asukkaan kylä hervottomien hiekkadyynien ympäröimä. Keskellä olla jöröttää palmujen piirittämä laguuni, jota kaikki siirappipurkissa uineet lemmenkyyhkyset polkee ympäri polkuveneillään. Mä Brasseissa kirjottelin, kuinka Jericoacoarasta mieleen tuli leffoista tuttu aavikon keskeltä löytyvä keidas. Huacachinan suhteen tunne oli sama joskin kaksin verroin vahvempi. Kylä sijaitsee ainoastaan 5 km päässä viereisestä Ican kaupungista, mutta saa kyllä reissuroopen tuntemaan itsensä keskelle Saharaa. Legendan mukaan paikka on syntynyt erään muinaisen prinsessan peseytyessä pienessä lähteessä, kunnes karmaisevassa puutteessa elänyt pervo metsämies oli tullut dyynin taakse kurkkimaan neitokaisen hekumallista povea. Tämän iljettävän tirkistelijän huomattuaan, prinsessa pakeni paikalta, jättäen lähteen pulppuamaan, muodostaen paikalle nykyisen mallisen laguunin. Jotta tavallisesta tarinasta tulee legenda, vaatii se aina arvoisensa lopun. Uskomusten mukaan kyseinen prinsessa elää nykyisin laguunissa merenneitona, vaanien himokkaana jokaista lampeen pulahtavaa poikamiestä. Maailman kovinta naistenmiestä Barney Stinsonia lainatakseni: "That's LEGEN... wait for it... DARY!"
Huacachinassa on ainoastaan yksi aktiviteetti, sandboarding. Suomeksi tämä tarkoittaa lumilautailua hiekkadyyneillä, joten jos oikein kova Lapin kaipuu iskee voi kärrätä itsensä dyynin päälle ja turruttaa ikävää. 10 dollarilla pääsee messiin tourille, jossa ajellaan eräänlaisilla hiekkamönkijöillä ympäriinsä miljoonaa ja pysähdytään aika ajoin dyynille laskemaan. Laudalla normaaliin tapaan seisten laskeminen ei itse asiassa ole mitään erikoista. Sen sijaan 100 metriä korkean dyynin päältä mahallaan lumilaudalla laskeminen oli hauskinta puuhaa pitkään aikaan. Tähän kun lisää huumaavan buggy-ajelun ympäri aavikkoa ja auringonlaskun tsekkaamisen paikasta, jossa joka puolella silmissä näkyy ainoastaan hiekkaa, on pakko sanoa, että kyseessä oli ehdottomasti paras Perussa käyttämäni 10 dollaria. Muutoin mestassa ei paljoa tekemistä ole, joten jos sisäinen supermies tarvii adrenaliinitäytteistä äksöniä, riittää 2-3 päivää paikassa loistavasti. Huacachina on yksi kauneimmista ja ennen kaikkea erikoisimmista paikoista, missä mä oon ikinä käyny. Jos siis sattuu kulmille, kannattaa käydä tsekkaamassa.
Huacachinasta elämäntarinani jatkui tänne Arequipaan, josta ei paljoa tulevalle suurperheelleni jäänyt kerrottavaa. Kyseessä Perun toiseksi suurin kaupunki, joka sijaitsee aivan 5825 metriä korkean El Misti -tulivuoren vieressä. Kaupunki on kyllä kaunis, mutta melkosen tylsä, jos ei lähde läheisille kanjoneille vaeltamaan. Mulla ei tähän harrastukseen varaa ollut, joten oli parempi jatkaa matkaa.
Nyt koska mulla ei tällä kertaa oo tän enempää annettavaa reissutapahtumien osalta, ajattelin loppuun puhua hieman paskaa ja avautua. Seuraava tarina on malliesimerkki siitä, kuinka Euroopan Unionilla on nykyään ihan liikaa valtaa. Monet teistä ei ehkä tiedä tätä, mutta myös Euroopasta löytyy mahtava, lähes viikon kestävä festivaali, josta edes pystyy puhumaan samassa lauseessa Brasilian karnevaalin, Thaimaan songkranin tai kiinalaisen uuden vuoden kanssa. Valenciassa joka maaliskuussa järjestettävä viisi päivää kestävä Los Fallas on festivaali, jossa kaikki juhlii kaduilla lapsista isovanhempiin. Juhlia varten rakennetaan valtavia, omakotitalon korkuisia paperimassahahmoja, joita kuljetetaan ympäri kaupunkia massiivisten kulkueiden saattelemana. Fallakseen kuuluu oleellisesti myös ilotulitteet, räjähdykset ja kaiken maailman piripääpyromaanien tulishowt. Juhlan kliimaksiksi kaikki paperiset muotokuvat lopulta poltetaan, muodostaen näin ympäri kaupunkia fantastisen tulikulkueen. Koko tämä juttu juolahti mieleeni tavatessani Arequipassa espanjalaisia reissaajia, jotka kyseisestä erikoisesta fiestasta kertoi. Nyt ongelmaksi Valenciassa uhkaa muodostua muuan EU, joka Jumalaa leikkien yrittää kieltää Euroopasta kaiken vaarallisen ja vaarattoman. Fallas ollaan kieltämässä paloturvallisuuteen vedoten, koska joka vuosi useita kymmeniä ihmisiä saa palovammoja. Siis että mitä helvettiä? Festivaalille tulee joka vuosi miljoona ihmistä ja USEITA KYMMENIÄ saa palovammoja. Millonkohan tässä maailmassa tajutaan, ettei tästä saa riskitöntä, vaikka luotaisiin miljardi uutta lakia ja säädöstä. Aina tulee uusia hasardeja, aina kuolee ihmisiä ja niin sen pitääkin olla. Sitä täällä päin sanotaan elämäksi.
Jos meininki Euroopassa on todella menossa tähän, että yritetään kieltää jo tuhansia vuosia vanhoja kansanjuhlia, niin miksei saman tien tehdä valehtelusta laitonta ja kärrätä joulupukki Korvatunturilta hiuksista vittuun huijaamasta viattomia lapsukaisia. Samalla voitaisiin kieltää myös ulkonaliikkuminen juhannuksena ja puhuminen vappuaattona, niin saataisiin oikein hilpeä yhteiskunta. Yhteiskunta, jossa on helvetin kiva tahkota 40-vuotinen työura, huomaten, ettei sillä vähäisellä vapaa-ajallakaan saa enää tehdä yhtään mitään. Välillä mä todella toivon kuolevani nuorena, jottei ikinä tarvis todistaa sitä kurjuutta, mihin tämä "supersivistynyt" Eurooppa on menossa. 10 vuoden päästä meidän jokaista liikettä ja sanaa määrää joku direktiivi. Kärjistettyä, kyllä. Totta, valitettavasti. Ei Orwell 100 vuotta sitte osannu kuvitellakaan, kuinka oikeassa oli. Jos minä saisin päättää, tekisin mä Euroopasta kuningaskunnan ja nimeäisin ensitöikseni Silvio Berlusconin kuninkaaksi. Täten ainakin saavutettaisiin mielenkiintoinen ja elämisen arvoinen valtakunta, josta ei skandaaleja ja tapahtumia puuttuisi. :D
Se siitä raivonpurkauksesta. Välillä tää mopo vaan tuppaa keulimaan. Nyt tämä poika laittaa suun tukkoon ja suuntaa vielä korkeammalle Cuscon kaupunkiin. Tiedossa on paluu 14 kuukauden tauon jälkeen vuoristoon ja hyppy vaelluskenkiin. Himalaja on nyt vaihtunut Andeiksi ja tiedossa viisi päivää ja neljä telttayötä kohti legendaarista inkojen kauan kadoksissa ollutta kaupunkia, Machu Picchua. Palanemme siis tällä foorumilla joskus viikon päästä kun poika on saatu takasin vuorilta. Kiitos ja anteeksi...
- comments
A-V-T Ei muuta ku jalat käymään ja kohti korkeuksia, sano jo Jursinov Nummeliinille!
Mane C`mon A-V-T!! Jalat kavi vaha liikaakii...