Päivän biisi: -Awolnation- "Guilty Filthy Soul"

http://www.youtube.com/watch?v=gyN_jD58qCI

Jogidi jou rakkahit radion katselijat! Peru expedition jatkukoon. Brasilian jälkeen valuutta on vaihtunut soleiksi, valtameri Atlantista Tyyneksi ja kieli vihdoin espanjaksi.

Iquitosista tie vei Peruvian Airlinesin siivittämänä maan pääkaupunkiin Limaan. Sieltä jatkettiin samoilla vauhdeilla 10h bussimatkan verran pohjoiseen ja Huanchacon pieneen kylään. Tämä kuivan ja lämpimän merituulen raiskaama paikka todella maistui Amazonian helvetillisen kuumuuden ja vielä helvetillisemmän kosteuden jälkeen. Lisäksi Huanchaco on Perun top 5 surffispotteja, joten oli taas aika jatkaa treeniä kohti Rip Curlin "Vuoden neitimäisin surffaaja" -äänestystä. Tätä harrastusta tosin häiritsi jäätävän kylmä merivirtaus, joka ajoi äkkiä pojat terassille juomaan kaakaota. Kaupungissa oli päällänsä low season, mikä käytännössä tarkoittaa vähemmän ihmisiä, halvempia hintoja ja parempaa meininkiä. Kolmella eurolla sai katon pään päälle ja 2-5 eurolla valtavan ruoka-annoksen, joten kaikki kuulosti loistavalta kalliin Brasilian jälkeen.

Eräänä kauniina iltana Huanchacon lintukotomainen rauha kuitenkin rikkoutui poliisiaseman ympärille kehkeytyneeseen mellakkaan. Osuttiin dinnerin jälkeen keskelle kuuminta äksöniä, kun ihmiset kaatoi autoja ja heitteli poliisiaseman edustalle linnoittautuneita, täysin varustautuneita, mellakkapoliiseja pulloilla, kivillä ja hedelmillä. Tunnelma kehkeytyi sen verran kuumaksi, että Kimmon kanssa päätettiin ottaa hatkat ennen ku saadaan kumiluodista pakaroille. Hetkeä myöhemmin meille selvisi, mikä homman nimi oikein oli. Kolme päivää aiemmin kylän poliisipäällikön poika oli ayahuascapäissään ajanut autolla kohtalokkaasti moottoripyöräilijän päälle. Koko kaupunki tunsi kolarissa kuolleen nuoren miehen ja tunteet kansalle kuohahti siinä vaiheessa, kun syy kolarista laitettiin hänen piikkiinsä. Poliisipäällikön poika oli salakuljetettu ulos kaupungista ja virallisiin kirjoihin oli kirjattu menehtyneen motoristin ajaneen nakit silmillä auton alle. Koko kaupunki tiesi totuuden ja yritti tästä johtuen polttaa koko poliisiaseman päälliköineen päivineen. Jopa tällaisen rauhaa rakastavan pasifistin tunteet kuohahti siinä vaiheessa ja sympatiat oli kansan puolella. Melkein teki mieli käydä näyttämässä paikallisille, mikä Molotovin cocktail oikein on ja nousta "lihansyönti on murha" -talidomien lailla barrikaadeille mesoamaan. Huh huh, sairas maailma sanon minä! Sekoilkaamme siis mukana ja väistelkäämme luoteja niin pitkään kuin mahdollista.

Kolmen päivän chillailun jälkeen oli mun ja Kimmon aika erota. Kimmolla oli enää kaksi viikkoa reissuaikaa ja miehellä oli kiihkeä himo päästä vielä sukeltamaan. Tästä kiimasta johtuen Kimmon tie vei Ecuadoriin ja ehkäpä maailman huikeimpiin sukellusvesiin Galapagossaarille. Ei muuta kun tsemppiä amigolle Pakolaissaarten rannoille ja hyviä daiveja! Mä sen sijaan jatkoin letkeää rantapummin elämää hyväksi todetussa Huanchacossa. Paikallisten asukkien ystävällisyys ja elämän huolettomuus sai mut lopulta jumahtamaan Huanchacoon yli viikoksi. Meille muodostui majataloon lämminhenkinen kommuuni kahden amerikkalaisen ja yhden kanadalaisen reissaajan kanssa. Mun viimeisen päivän kunniaksi päätettiin yhdessä omistajan, meidän "perheen" äitihahmon, Amelian johdolla tutustua empiirisin keinoin Perun kansallisruoan, cevichen valmistukseen. Resepti on simppeli: tuoretta raakaa kalaa, sipulia, limejä, chiliä, suolaa, korianteria, pippuria ja VOILA! Tätä nimettömäksi tunnustaunutta fisua ei siis kypsennetä lainkaan, vaan sen annetaan hetken aikaa muhia lime-chili -kastikkeessa ennen popsimista. Meikäläisen rooliin keittiössä kuului paljon paljasta pintaa, Eminemin korkeaoktaavisia lyriikoita ja suomalaisia äärimmäisen motivoivia voimasanoja. Puoli tuntia myöhemmin creme de la creme oli valmis eikä mun tarvinut(lue=annettu) edes koskea ruokaan. Lopputuloksena monien mielestä maailman parasta raakaa kalaa heti japanialaisten sushisuharien jälkeen. Suosittelen!

Lähdön hetki kuitenkin koitti ja oli aika siirtyä pariksi päiväksi läheiseen Trujillon kaupunkiin. Tämä välistoppi osoittautui melko turhaksi, sillä Pohjois-Espanjaa vahvasti muistuttavasta kauniista katukuvasta huolimatta, paikka oli melkosen tylsä. Bussilasteittain länsimaisia vanhuksia laahusti ympäri kaupungin keskusaukiota ja tuijotti rakennuksia kokemuksen sumentamilla monokkeleillaan. Kaupunkiin kannattaakin palata vasta siinä vaiheessa, kun elämän suunnasta päättää rollaattori ja erektion aiheuttaa sunnuntaibingo. Siispä rinkka säppiin ja takasin bussiin. Nyt kiikarit osoittaa kohti etelää ja maan sekä hallinnollista että kulinaristista pääkaupunkia Limaa, jossa tarkoitus on syödä hyvin, juoda riittävästi ja kuka tietää vaikka na... nauraa paljon! :D

Hyvää kevättä kaikille!

Toivottaa

Rallimies Kusi eli Kullimies Rasi