Profile
Blog
Photos
Videos
Päivän biisi: -Matisyahu- "One Day"
http://www.youtube.com/watch?v=WRmBChQjZPs&ob=av2n
"Helv%#tti!", sano Halla-Aho ja hyppäs kaivoo. "Sa*#ana!", sanoin minä ja laitoin kannen päälle. Tämä äärimmäisen shaisse ja poskelleen mennyt vertauskuva, kuvastakoot kaukaisesti sitä, kuinka vihkoon mun Liman visiitti meni.
Mulla oli päänsisäisessä kaikkivoipaisuudessani rakenneltu huimia pilvilinnoja siitä, mitä Limassa tulee tapahtumaan. Valitettavasti reissuilla ei aina kaikki mene ihan käsikirjoituksen mukaan. Ihan ensiksi kuitenkin pieni tietoisku. Meren rannalla, keskellä aavikoita, sijaitseva Lima on aivan hävyttömän kokonen kaupunki, joten kenenkään Helsingissä ahdistuvan ei kannata ikinä vaivautua. Mielenkiintoisimmat tontit löytyy hieman pohjoisemmasta löytyvästä vanhasta historiallisesta keskustasta sekä rannan läheisyydestä Mirafloresin ja Barrancon kaupunginosista. Miraflores on tyypillinen kehitysmaiden suurkaupunkien business district, jossa kadut kiiltää puhtauttaan, kravatit katkoo verisuonia ja amerikkalaiset suurkorporaatiot levittää tautejaan. Toisin sanoen Mirafloresilla on yhtä paljon tekemistä todellisen Liman kanssa kuin Big Brotherilla viihteen kanssa. Mä saavuin Mirafloresin ytimeen tarkoituksena perustaa leiri ja tehdä sieltä täsmäiskuja ympäri Limaa. Mulla oli pari päivää aikaa ennen kun ihanainen ystäväni den liten, litet, lilla Lilli från Helsingfors tuli treffaamaa mua Limaan. Lilli on menneen talven ajan elättänyt itsensä Buenos Airesin ravintolamaailmassa ja nyt neiti oli Perussa reissaamassa. Satuttiin puoli vahingossa samoihin aikoihin Liman huudeille, joten aikomus oli viettää (surku)hupaisa viikonloppu ennen ku tiet taas eroaa.
Lima on monien opaskirjojen mielestä koko Latino-Amerikan kulinaristinen pääkaupunki, joten Lilliä odotellessa kerkesin pyöriä Mirafloresissa ja harrastaa matkailun parasta alalajia, ruokamatkailua. Safkaamisen ohessa intouduin perjantaina lähtemään muutaman kilsan päässä sijaitseville muinaisille, kaukaisesti pyramidia muistuttaville, raunioille. Joku sitä mulle oli ohi mennen suositellu, joten ajattelin käydä tarkastamassa. Perillä portilla odotti kalastajahattuun, reisitaskuhousuihin ja valkoiseen cowboy-liiviin pukeutunut naurettavan näköinen perulainen turistiopas, joka raahautti perässään 20-henkistä vyölaukkuarmeijaa. Aterve vaan moro hei! Ihan tällästä "rauniota" mä en odottanu. Tulipahan taas todistettua old school turistikierrosten kalkkeus. Eikä tässä oo edes kyse mistää naurettavasta "reissaaja statuksen" vaalimisesta, vaan siitä yksinkertaisesti faktasta, et tollaset piirulleen suunnitellut kierrokset on yleensä ihan hanurista. Ne on tehty ihmisille, jotka kotoa lähtiessään jättää aivot tuulikaappiin eikä osaa ulkomailla enää ilman erillistä ohjeistusta hengittääkään. Jos siis sellasesta tykkää niin suosittelen lämpimästi hymiön kera :)
Mulla on joku hämmästyttävä voima osua reissuilla keskelle mitä erikoisempia tilaisuuksia ja tapahtumia. Nepalissa mä olin radiohaastattelussa, Brasiliassa keskellä Pepsin mainoskuvauksia, Laosissa suutelemassa kiihkeästi Sidney Crosbyn serkun kanssa ja Intiassa kuokkimassa paikallisissa "tänään arvoimme sinulle ruman miehen" -häissä. Tällä kertaa Limassa rannan tuntumassa kävellessäni havahduin ajatuksistani, kun lauma kameramiehiä tökki mua kameran linsseillään ja potki pois jaloista. Hetken jo luulin kameroiden kiinnostuneen minun Rambomaisesta silhuetista(sisäinen pikkutyttöni nauraa huutonaurua!), mutta totuus oli kuitenkin toinen. Huomasin olevani keskellä perulaisen huippu-uimarin tähdittämiä uuden uima-asun mainoskuvauksia, joten ei tiedä vaikka Manolito vilauttais koirailmettään tulevassa Hobby Hallin kuvastossa ;)
Lilli paukki tonteille lauantaina ja niin tragikoomista kun se onkin, niin juuri sillon rupes mun hommat menemää vituralleen. Nähtiin illalla ja mulla oli päällä edellisillan kalsarikännistä johtunut kaamea krapula. Tai niin mä ainakin luulin. Mitä pidemmäksi ilta kuitenkin meni, sitä huonommaksi mun olo muuttui. Lopulta mulle ilmestyi kovaa kuumetta, missä vaiheessa selvisi, ettei kyse varmaan ollutkaan darrasta. Seuraavana päivänä kuumeen kelkkaan hyppäsi päänsärkyä, kivuliaita vatsakramppeja ja yleistä sekavuutta, joten seuraavat päivät vierähti tiukassa patjan syleilyssä. Neljäntenä päivänä oli lopulta pakko raahautua sairaalaan tippapullon jatkoksi selvittämään, että soitetaanko haudankaivajille vai apteekkarille. Testien tuloksena jokin infektio kropasta löytyi, muttei malariaa, dengueta tai muuta vakavampaa. Siispä antibiootteja naamaan ja takasin levolle.
Parin päivän päästä rupes taas jalat kantamaan ja olo kohentumaan. Lillin oli jatkettava matkaa pohjoiseen, mutta sentään sen verran ehdittiin touhuamaan, et päästiin käymään makeessa Guinness World Record -suihkulähdepuistossa. Massiivisesta puistosta löytyy toistakymmentä valtaisaa valaistua suihkulähdettä, joiden luoma valoshow piristi kivasti sairastanutta mieltäni. Suuret kiitokset Lillille seurasta. Mä olin koko viiden päivän ajan huojuvasti laahustava ihmisriekale, josta ei juuri iloa ollut. Lopulta sairastelusta johtuen jäi siis näkemättä koko kaupungin keskusta, Barranco kuin myös Liman kehuttu yoelämäkin. Toisaalta nää on sellasia juttuja, joille ei mitään muuta voi kun lusia rauhassa. Pitkään mä olenkin reissannut ilman minkäänlaisia pahempia sairasteluja, joten pakko sen oli jossain vaiheessa iskeä.
Limalle kaikesta huolimatta peukaloita pystyyn. Sen vähän mitä kerkesin näkeä oli kaunista ja hyvää tunnelmaa. Rio de Janeiron kaltainen trooppinen harmonia kaupungista ehkä puuttuu, mutta omanlaisensa charmi Limassa silti on. Ehdottomasti kannattaa uhrata enemmän kun 1-2 päivää, mitä suuri osa reissaajista tekee. Mun osalta Lima on nyt taputeltu hyvin epäonnistuneesti, joten parempi jättää menneet taakse ja jatkaa kohti etelää ja uusia jekkuja...
Next stop: Huacachina
- comments