Terzeeee!

Taas on hetki jos toinenkin vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta pakkoko tuota on aina mainostaa. Singaporessa on kaikki ennallaan. Vaikka pientä lisämaustetta on tietenkin tuonut Nicolen Philippiineille lähtö ja yllä olevassa kuvassakin poseeraavien ystävieni vierailu. Taidankin perehtyä tällä kertaa tuohon ah, niin mukavaan, mutta mehuja syövään vierailuun. Voitte varmaankin arvata miksi vierailu oli niin mehuja syövä ja ehkä myöskin miksi ku´vailuni saattavat jäädä hieman utuisiksi tai katkonaisiksi.

Ensinmäiseksi täytyy antaa tunnustusta Nestorille, Mikolle ja Sailalle, ensinmäisille ja luultavasti myöskin viimeisille henkilökohtaisille vierailleni täällä Singaporessa. Oli erittäin miellyttävää nähdä Singaporessa kerrankin aitoja ihmisiä. Kuvista voitte ehkä päätellä, että alkomahoolia tuli maisteltua aikalailla. Ja hauskaa myöskin oli, sen voin valehtelamatta ja kerskailematta tunnustaa. Missään vaiheessa ei tullut olo, että noooh mitäs nyt tehtäisiin. Työ kylläkin taisi tästä veikeästä vierailusta hieman kärsiä, koska allekirjoittaneella taisi olla krapula joka ikinen päivä. No, tulipa otettua sitten viikonloppu iisisti.

Viikonloppuna kävin ensinmäistä kertaa elämässäni katsomassa 3D-elokuvan. Kyseinen elokuva sattui olemaan lapsuusvuosieni lempitarina, eli Liisa ihmemaassa. Täytyy myöntää, että olihan se pirun siisti se 3D homma, vaikkei elokuva ehkä ihan top10 kamaa ollutkaan, jos ei nyt huonokaan.

Tämän ja seuraavan viikon ajattelin ottaa suhteellisen rauhallisesti ja tulevaa Philippiinien reissua kuumottaen. Täytyy sanoa, että vaikkei minua ikinä ole matkalle lähtö pelottanutkaan, saa tämä reissu kuitenkin pieniä kuumotusaaltoja kulkemaan selkäpiirissäni. Onhan kyseinen alue kuitenkin tunnettu terroristijärjestöistään ja heidän tekemistään ihmiskaappauksista ja pommi-iskuista. Nicole tietenkin vakuutta että minulla ei ole mitään hätää, mutta miten tuommoinen hento tyttönen voisi minua puolustaa karskeja parrakkaita terroristejä vastaan. Kysynpähän vaan.

Mutta toisaalta, se ei pelaa joka pelkää, ei pidä olla ennakkoluuloinen, antaa kaikkien kukkien kukkia ja muut kliseet päälle. Eiköhän se siitä suttaannu ja varmasti siitä tulee hyvä reissu. Appiukko on jo pyytänyt, tai itseasiassa vaatinut jo minua mukaansa lyömään vetoa kukkotappeiuista ja anoppi lupasi kääriä minulle kunnon philippiinisätkän parhaasta luomutupakastaan tervetuliaislahjaksi. Eli ainekset ovat hyvään, antoisaan ja simiä avaavaan reissuun.

PS. En ole ihan varma pystyykö siellä ainakaan yleisillä paikoilla blogia kirjoittamaan, koska vuosittain alueella tapetaan noin sata journalistia. Mutta olen varma että kaikki tämä kuumotus on ihan turhaa, älkää huolestuko.

Sepä siitä tällä kertaa, se on morjens!