Profile
Blog
Photos
Videos
kumusta!
Kerranki joku uusi tyyli sanoa terve, tällä kertaa philippiiniläinen. Singapore on okei, mutta en voisi olla iloisempi kun saan jättää tämän oravan pyörän hetkeksi. Ajatus harhailee, kun tuo philippiinimuija kysyy joka sanasta mitä tuo tarkoittaa. Onneksi se meni jo, tajushan se. Anyway, joululomat lähenee ja silmissä kiiluu jo thaimaan valkoiset hiekkarannat. Lomahan on vain vähän yli kaksi viikkoa, mutta se tulee tarpeeseen. Singapore todellakin on, oravan pyörä sen suurimmassa tarkoituksessa. OK, nyt teemme näin että minä kirjoitan tän jutun loppuun joku toinen päivä. Ei tästä tule nyt yhtään mitään ku tuo yksi roikkuu koko ajan kaulassa ja kyselee tyhmiä kysymyksiä. Ehkäpä herään yöllä tätä kirjoittamaan, ainakin silloin olisi rauhallista... To be continued...
All right, eiköhän me jatketa.
Siis tosta viime tekstistä on nyt about kaks viikkoa ja oli muuten rankka viikonloppu. Tosta seuraavana päivänä lähdettiin sitten koko firman voimin brunssille, ja voi kuinka ihana brunssi siitä tulikaa. Taxissa kateltiin pasin kans toisiamme ja päädyimme tulokseen että, näytämme erittäin krapulaisilta. Päätimmekin sitten yhteistuumin että, jos pidämme silmiä niin auki kuin mahdollista, näytämme paljon vastaanottavimmilta ja ehkä siltä että meitä olisi helppo lähestyä. Tämä kikka toimi aina siihen asti että olimme jo niin kännissä että unohdimme että meillä kuuluisi olla krapula.
Siinä sitä sitten syötiin lobstereita ja muita mätitahnoja shamppanja lasit koskaan tyhjentymättä. Eikä lasit pysyneet täynnä siksi että emme olisi niitä juoneet, vaan siksi että niitä täytettiin sitä myöten kun niitä juotiin. Tätä yltäkylläisyyttä jatkui sitten noin neljä tuntia minkä jälkeen siirryimme cocktailbaariin nauttimaan muutama pullo viskiä ja kuubalaisia sikareita.
Pakko viellä mainita että viereisessä pöydässämme istui joku hyvin huvittavan humalainen jätkä, joka tuli meidän jälkeen ja oli vielä enemmän kännissä ku me. Päätinkin sitten että tuota jätkää on pakko käydä jututtamassa, ja hupsistaheijaa, eiköhän ilmenekkin että kyseinen herra on suomesta. Ja vittu mikä urpo, en voi käsittää, niin urpoa jätkää en ole nähnyt vuosiin. Niin saatanan leuhka ja olevinaan niin vitun maailman matkaaja että. Ei se ees tajunnu että me vittuiltiin sille, veti vaan englantia jollain vitun nokkaäänellä.
Takaisin cocktailbaariin... Itse asiassa enpä taida muistaa enempää cocktailbaarista. Mutta sen muistan että nuokuin yhdessä toisessa ulkoilma baarissa, kunnes aiemminkin mainittu philippiinoemäntä tuli hakemaan mut pois sieltä. Kotio päin kävellessäni pelottelin paikallisia huutamalla perkele aina ku ne oli kohdalla. Että paraskin puhuja noista suomiurpoista... Jotkut ihmiset varmaan sitten muistaaki loppuillan kun soittelin suomeen päin. Meni varmaan jotain 100 dollaria niihinki puheluihin. Kyllä mullekki saa soittaa..
Mutta asiasta kolmanteen.
Vielä huominen pitäisi töissä kärvistellä ja sitten alkaa loma! Aaaaaaahhh se lämmittää mieltä ja varmasti myöskin kehoa. Pääsen vihdoinkin rentoutumaan muutenkin kuin ryyppäämällä, jos sitä rentoutumiseksi voi kutsua. Lauantai aamuna kello 10.45 lähtee lento kohti langkawia, jossa suunnitelmissa olisi viettää päivä tai pari. Sen jälkeen botskilla lipelle, aikarajoja ei ole. Ja viimeiseksi botskilla ja junalla koh taolle, ehkä sukeltamaan.
Tällä kertaa tulee varmaan kuviakin, kun ajattelin käydä huomenna ostaa kameran. Mikä turisti se semmonen on, jolla ei oo kameraa. Täh! Pikkusen kuitenkin arveluttaa että, mitä siitä tulee että ei pääse yksin reissuun. Nimittäin emäntä lähtee messiin. No, ei se kyllä miltään kermaperseeltä vaikuta, mutta onhan siinä sitten yksi ihminen enemmän ajateltavana. On niin mukavaa kun ei tarvi ajatella muita ku itseänsä, mutta toisaalta, nyt voin jakaa hienot kokemukset jonkun kans. Eiköhän se ihan hyvin mene, ja näkeepä ainakin mistä on nainen tehty.
Mutta lisää tekstiä sitten taas ku pääsen reissuun, onhan tämä kuitenkin loppujen lopuksi reissublogi. No niin, se on sitten morjens tältä kertaa.
- comments