Tere!

Mitäs kuuluu kaiken karvaisille ystävilleni kotipuolessa ja muissa maailman kolkissa? Mulla menee hyvin, kiitos kysymästä. By the way, enkös näytäkkin aika pönäkältä tossa kuvassa, tä?

Itärintamalla ei mitään uutta, varsi vahvistuu, aurinko paistaa ja muutenkin kaikki on ennallaan. Tällä hetkellä kuuntelen AC/DC:tä, juon uskokaa tai älkää suomalaista lonkkua ja ajattelin lähteä pelaamaan bilistä. Ja äidille tiedoksi, join vasta ekan bissen tällä viikolla tänään.

Viikonloppuna tehtiin emännän kanssa pieni virkistäytymisreissu Malesian Tiomanille. Lähdettiin tästä kämpiltä aamu kahdeksalta taksilla liikenteeseen ja päästiin pieneen satamakaupunkiin nimeltä Mersing, noin kolme tuntia myöhemmin vain huomataksemme, että seuraava lautta lähtee vasta puoli seitsämältä.

Voin vakuutta teille kaverit, että pikkusen vitutti. Edellis illan rientojen jälkeen oli vielä pieni krapulan poikanen jäljellä ja en tiedä olenko aina ollut tälläinen, mutta ainakin täällä Singaporessa minulla on ollut aina krapulassa hienoinen vitutus päällä. Joten manasinkin heti alkuunsa tämän maan alinpaan helvettiin ja kirosin kuin viimeistä päivää. Yritin myös saada paikallisia kalastajia viemään meidät saarelle, mutta sain kuulla että jos jäämme kiinni on edessä linnareissu. Joten päätinkin sitten unohtaa tämän idean pienien toraäänien saattamana.

Tämän takaiskun vituttumana päätin keskittyä mielialaa kohentaviin virkistäviin juomiin. Minun puolustuksekseni oli saatanallisen kuuma ja minulla oli farkut jalassa eikä myöskään krapula ottanut taantuakseen. Ei siinä sitten mitään ihmeempiä, istuttiin ja ihmeteltiin, yritettiin etsiä biljardi pöytää, syötiin ja juotiin, kunnes kello oli jo vartin yli kuusi. Tällä hetkellä ajattelin että vielä on aikaa ja pullo puolillaan, kunnes huomasin että tostahan juuri lähtee joku paatti. Ja pitihän sen sattua että juuri tämä oli se meidän paatti. Heitin rahat tiskiin ja eikun juoksuksi. Pääsimme satamaan ja pienen neuvottelun jälkeen virkailija soitti laivaan ja he tulivat takaisin. Täytyy myöntää että hieman närkästyneitä katseita oli havaittavissa kanssa matkustajiemme joukossa. Mutta rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu, all good.

Tiomanista täytyy sanoa, että erittäin kaunis paikka. En tiedä johtuiko siitä että olimme periaatteessa saaren ainoat turistit, mutta ei saarella paljoakaan tekemistä olem jos ei uimista (ja naimista) lasketa. Mutta täydellinen paikka rentoutumiselle, sen voin hyvällä omatunnolla myöntää.

Aikaa ei hirveästi palloiluun jäänyt, kiitos yli kaksitoista tuntia ja lauantain tuhlanneen reissaamisen. Mutta reissu oli kaikenkaikkiaan erittäin antoisa. Aurinkoa riitti, ihmiset olivat mukavia ja maisemat kauniita ja mikä parasta pääsin Singaporen oravan pyörästä edes pieneksi hetkeksi eroon.

Sunnuntaina vietimme romanttista illallista meren äärellä viinin, hyvän ruoan ja makoisan sikarin kera. Minkä jälkeen juhlimme hieman mökkinaapuriemme kanssa, paistamalla kalaa nuotiolla, uimalla täysikuun valossa ja pelaamalla korttia.

Tulomatkasta viisastuneina päätimme palata Singaporeen lentokoneella, mikä osottautui hienoksi kokemukseksi. Kiitorata oli luhyt, kone pieini ja tunnelma mieltä ylentävä. Oli erittäin mukava (jos nyt noin voi sanoa) palata töihin suoraan lentokentältä biitsi kuteissa ja virkistäytyneenä.

Että semmosta, Morjens!