Katkonaisesti nukuttu yö palovammojen poltellessa. Aamulla yläkerran buddhalaistemppelissä oli geimit käynnissä yhdeksän pintaan, äänimatto toi mieleen Koya-Sanin temppelivuoren viime kesän Japanin turneelta.
Hitaahko, tahmea herääminen. Aamiaiseksi hotlasta tilatut sandwitchit ja jämäkokkaus munista, tulisesta paprikasta ja sipulista.

Kello oli pitkälle yli puolen päivän, kun Alan kärräsi meidät jeepin lavalla alas lauttalippuja ja Bangkokin hotlaa buukkaamaan.

Myöhäinen lounas Khok Khaissa pääkadulla. Tulisena pyydetty Tom Yum katkoilla perushyvää, ilman kookosta, rapuja poikkeuksellisen paljon. Käveltiin samat poikkikadut kohti rantaa ja pois, katukojusta oiva ananas-kookosshake, shoppasin t-paidan.

Mohitot Barracudassa. Villan antama puhelin oli kuollut, eikä meillä ollut Alanin numeroa, piti soittaa herra Kolle, joka poimi meidät kuudelta villalle.

Katseltiin terassilta auringon painumista mustaksi yöksi, jolloin mantereen valot syttyivät horisonttiin. Silmäiltiin telkkaria, tehtiin toastit, kun ei löydetty Mint Kitchenin ruokalistasta delivery-numeroa, eikä jaksettu lähteä liikkeelle.
Käsipäivä päättyi uneen kymmenen jälkeen.

Toisaalta olimme jo valmiita jättämään Taon, kadut tallattu, saari nähty, turtle bongattu ja palovammat niin pahoja, ettei uimisesta voi haaveilla viikkoon.
Jos olisi ollut pidempään, olisi pitänyt kehittää tekemistä: Koh Nangyuanin reissu zipline-osuuksilla ja snorkkauksella olisi kuluttanut päivän. Pari yötä olisi viettynyt myös Koh Phanganilla, jossa on paremmat rannat. Siellä olisi voinut vuokrata hikisen ponin dyynikiitoon, Taolla siinä ei ollut järkeä osin asfaltoitujen teiden sekä liian pienien ja kansoitettujen rantojen vuoksi. Tunnelma oli hauska muutamiksi päiviksi, mutta ei täällä asuisi.