Herätys kasilta suruaikaan, piti jättää The Place. Toasteja tulisella vihreällä paprikalla, juustolla ja kinkulla päällystettynä, nescafea ja liian eksoottinen jogurtti altaan ääressä aamiaiseksi. Taksi oli myöhässä, saatiin jättää jäähyväisiä puoli tuntia pidempään.

Star Villasin näköala oli vielä parempi, laajempi panoraama. Lohduttauduin sillä. Kysyttiin Alanilta snorkkivinkit ja otettiin taksi Hin Wong -poukamaan saaren toiselle laidalle. Kivien välistä puikkelehdittiin pienelle hiekkarannalle ja vedettiin maskit naamaan. Poukaman ympärillä nousi meren hiomia kivenjärkäleitä, kauempana muutamia veneitä ankkurissa, kaunista.

Veden alla on aina hauskaa. Mutta korallit olivat kaukana Balilla koetusta värien ilotulituksesta, myös näkyvyys oli moninkertaisesti huonompi. Suurin osa kaloista oli samoja: suuria siniturkooseja, pitkiä ja kapeita, aivan pinnassa uivia yksilöitä, paljon erilaisia värittömiä, mustavalkoisia isoine pystyine selkäevineen, paljon pieniä eri väreissä. Korallit ruskean, harmaan ja vaaleanvihreän eri sävyissä, jättiläismäisiä aivoja, miniatyyriaivoja, vedenalaisia kaktuksia terävillä reunoilla. Kauempana pari uudenlaista, pidempää mustavalkoista
kaveria punaisella etuvartalolla.

Maisteltiin Changia rannalla, aurinko paahtoi täysillä, rantakivet joihin nojasimme olivat tulikuumia. Viilentävä uinti muuttui snorkkaukseksi jälleen, menin pidemmälle ohi aivojen, sienien sekä sinisten ja vihreiden kirkkoveneiden. Myötäilin rantaa, keskemmällä oli vain hiekkaa.

Ison kiven takana, josta näki seuraavaan poukamaan, alhaalla syvyydessä kiilsi kilpi. Korallien välissä naukkaili levää yksinäinen kilppari. Päiväni oli pelastettu, yhtä onnea. Jäin kellumaan turtlen päälle varmaan 10 minuutiksi, vaikka maski vuoti toiselta puolelta ja jouduin tämän tästä nousemaan pintaan. Aina se oli tallella, kivien varjossa. Villalla Alan ja Heidi sanoivat, että olemme todella onnellisia, jos satumme näkemään konnan. Kuulemma niitä näkee vain veneretkillä, jos joku kantaa nähtävyydet turisteille syvemmältä, tai kerran vuodessa vedenalaisilla festareilla, jolloin niitä vapautetaan veteen. On tämäkin konnasaari.

Maksettiin vuokramaskit ja nautittiin pikkutiikerit rantabaarissa kuluneista ajopuista rakennetulla baaritiskillä. Kuljettajamme Ko odotteli mäessä jo. Hauskasti ensimmäisenä biisinä jeepissä pläigäsi Welcome to the jungle, kun kiipesimme äkkijyrkkää mäkeä keskelle Koh Taon syvintä viidakkoa, sen jälkeen loput Appetite for Destructionista uuteen himaan saakka. Saatiin special alet: kyydin piti olla yhteen suuntaan jo nautituilla hotlan aleilla 400 bht, mutta se oli round tripinä 500 bht.

Maisema näytti ylhäältä aina vain paremmalta, satoi kaukana, mutta ei päässyt perille. Heidi heitti meidät Saireelle, tällä kertaa tiesin varautua tuuleen ja pitelin toisella kädellä hameen helmaa, toisella kiinni kaiteesta. Aina silloin tällöin piti kyykistyä isompien oksien tieltä, myrsky oli juuri kaatanut kookospalmun, jonka vuoksi voimalinjat roikkuivat vielä normaaliakin alempana, sukelluksia.

Käveltiin tavoitteellisesti Barracudaan. Sattumalta osui häppäri, alut 99 bht, mohito 100 bht, kaksi Tigeria 99. Pakko ottaa kaikki. Mohito oli reissun paras.

New Zealand Green Lip Mussels thai-yrteillä alkuun, Piritalla tonnikalaa thai-fuusioilla, lopputulema lähellä inkivääri-valkosipuli-soijamarinoitua raakaa tonnaria kuutioina kotitekoisella leivällä. Molemmat hyviä, simpukat suuria, mutta tuna vei voiton syvemmillä mauilla.

Päiksi tunaa parsa- ja kasvispedillä valkosipulisessa kastikkeessa ja surf'n'turf valkosipulisilla paistetuilla perunoilla ja majolla. Piritan tuna 9Gemsissä oli voittamaton kaikessa hienovireisyydessään, vaikka annokseni oli täydellinen medium miinus. Piritan pihvi laadukasta lihaa ja kypsyys toivotun mukainen. Makuihin vain olisi toivonut enemmän sekä voimaa että hienostuneisuutta.

Siirryttiin Shalimariin minttuseeshalle ja paikan erikoisille, häppärin kunniaksi cocktailit kaksi yhden hinnalla. Samaan häppäriin ehdittiin vielä tilata pienet oluet, Tiger ja Singha 45 baht, vähemmän kuin hotlan baarikaapista. Minttuseesha oli smooth operator.

Jälkiruoaksi kolmen tunnin viiveellä pad thai katukojusta, joka syötiin jonkin resortin portailla, rantakadun varrella. Hyvää, irtosi kakkossija. Soitettiin kyyti hotlalle ja neuvoteltiin samalla huomisen retkistä.

Päivän saldo: kirkkaanpunainen kokovartalo takaa päin. Nukkuminen selällään mahdotonta. Uaaa.