Koko reissulla olin ehkä eniten odottanut Ecuadorin visiittiä, ja tarkemmin ottaen Bañosta, nähtyäni vuosia sitten erään nimeltä mainitsemattoman matkailuohjelman jakson ko paikasta. Ja mikä Bañoksessa kiehtoo, vaikea sanoa. Mesta on täynnä friikkiä aktiviteettia vähän kaikille, joka päivälle löytyy kyllä eri puuhaa jos vaan pää kestää. No saavuttuamme Bañokseen aloitimme retken heti seuraavana päivänä kevyellä pikku pyöräretkellä - vain 10 km ylämäkeen auringon paahteessa.. Viime pyöräilykokemuksestani on about 10 vuotta, ja muutenkin koiranäyttelyssä kehän ympäri juokseminen ei ole ehkä parasta mahdollista liikuntaa.. JA SEN KYLLÄ HUOMASI! Ensimmäiset kaksi ylämäkikilometria silkkaa tuskaa, tämän jälkeen koko kropan vikasietotila (joka myöskin tällä matkalla on tullut tutuksi käsitteeksi), ja hirveällä kiroilulla ja periksiantamattomuudella vielä 8km ylös päin. Kannatti. Vaikka en itse ollut ehkä yhtä fileissä keinusta (koska korkeapaikka jne..), maisemat olivat hullun upeat! Ja alastulo oikein palkitsevaa! Parissa päivässä Ecu oli kyllä lunastanut odotukset ja enemmänkin.
Mahtavien maisemien lisäksi Ecuador on toistaiseksi ainakin sika halpa ja helppo. Fiilis oli myös hieman turvallisempi kuin Bogotassa, vaikka ennen lähtöä olin lukenut aika paljon juttuja ryöstöyrityksistä Quitossa. Siitä kuinka turistimesta Ecu on, on paha sanoa koska reissailemme off seasonin aikaan.

Pyöräilyn lisäksi kokeilimme myös white water raftingia, josta olimme heittäneet läpyskää jonkin verran. "sopiva" rako raftaukselle aukeni kun päätimme olla Bañoksessa yhden ylimääräisen päivän ja maailman söpöimmän bullterrieripentu Lolan houkuttelemina menimme Geotoursin officeen.. Hetken kuluttua olimme siis buukanneet ääsimme seuraavaan aamun raftaukseen.

Raftaus olikin aluksi oikein mukavaa ja leppoisaa, vaikka "ohjaajamme" Cesar vaikuttikin hyvällä tavalla vähän sekopäältä. Hetken kuluttua pannutimme kuitenkin huolella koskeen koko veneellisen voimin, ja jo toisen kerran viikon sisään olin aika saletti että kuolema korjaa. No Cesar onneksi pelasti suomimuijjan veneen alta ja Miia pääsi maailman sympaattisimman Timotein kajakin kyydillä takaisin veneelle, saksalaisetkin otettiin kyytiin ja matka jatkui kohti seuraavia, astetta smoothimpia, pannuja. Tästäkin kokemuksesta selvittiin hengissä, ehkä painajaisia nähden vielä hetken aikaa..