Kööpenhamina, päivä 3.

Aamu check out hostellista klo 10:00 ja sipiripi rinkat lokerikkoon pois painamasta. Edessä olisi vielä kokonainen päivä aikaa tallustella kaupungissa ennen seuraavaa määränpäätä.
Eilinen päivä oli ollut J:n ja M:n osalta niinkin täydellinen että tämä päivä ei voinut alkaa yhtä hyvin. Kaivaessaan infopisteellä kuvetta, M huomasi että kukkarossa olleet setelit, sekä eurot että kruunut olivat kaikki kaikonneet. Kertakaikkisen hävinneet. Se fiilis kun tajuaa että sinulta on varastettu...nyt sen ymmärtää: p******stä!
Kolikolla on aina kääntöpuoli, jos on kolikkoja ollenkaan, hehheh.
No, aftershokin jälkeen elämä jatkui ja lähdimme kohti keskustan yliopistoaluetta, 200 metrin päässä raatihuoneelta (kaiken keskipiste). Ja voi mitä ihania katuja siellä olikaan: hurjasti pieniä opiskelijahinnoin varusteltuja kahviloita, bistroja ja muita putiikkeja. Vaikka J ja M yrittävätkin tällä matkalla ottaa nuuskamuikkusmentaliteetin, eli omistetaan katsomalla, piti siitä silti hieman poiketa mielettömän kasari/vintage/secondhand-puodin takia. Siitä putiikista ei vain voinut lähteä ottamatta muutamia matkamuistoja!
Siinä ihastellessamme ääneen puotia, kassan tyttö myhäili ja liittyi keskusteluun suomeksi. Jälleen uusi hauska suomikohtaaminen!
Matka jatkui tämän jälkeen vain muikkusihastelulla. Hyvä kun pääsimme ollenkaan liikkumaan sillä pieniä kellarikauppoja oli vieri vieressä koko kadun matkalta ja jokaisessa olimme kuin lapset karkkikaupassa. Tanskalaiset vain osaavat tehdä kaiken paremmin.

Hitaan mutta antoisan putiikkikiertelyn jälkeen suuntasimme kuninkaan puutarhaan, sekin vain 10 minuutin matkan päässä yliopistoalueelta.
Kartan mukaan eräs tie johti tulosuunnastamme suoraan puutarhan luo, mutta tämä suora tyssäsi kuninkaan porteilla stillalivenigga-vartijaan pyssy olallaan. Tämä vaati meitä lähtemään alueelta HETI!!
Pikkuisen vain kierrettiin ja niin jo astelimme hieman turvallisemmista porteista sisälle puutarhaan.
Siinä se seisoi uljaana edessämme, korkea ja mahtava goottilaistyylinen kivilinna. Porttien edustalla oli pieni kivinen talo mistä haimme turhan makeat limpparit joiden kera istuimme muiden ihmisten sekaan nurmialueelle.
Alue oli kertakaikkisen kaunis ja levittäytyi laajalle. Edessämme oli pitkä upotettu lampi, jossa sorsat uiskentelivat (ja sukelsivat mystisesti tulematta pintaan takaisin?!), lammen vieressä ruusupuutarha jota ympäröivät geometrisesti leikatut pensaat. Linnan takana aukesi laaja viheralue missä jopa puut olivat leikattu suorakaiteen muotoon.
Puutarha todella keräsi paikallisia ihmisiä puoleensa; lapset pelailivat palloa, äidit olivat keräätyneet vauvarattaineen rinkiin rupattelemaan, pariskunnat olivat torstaipiknikilä ja moni oli ihan vain yksinään nauttimassa miljööstä. Kaverit hoi, ettei vain muutettaisi Tanskaan ja keräännyttäisi porukalla puutarhaan!

Last but not least: Nyhavn. Meille kaikille postikorteista tuttu näkymä. Satamakadun 1700-luvulla rakennetut eriväriset kapeat talot, vanhoja aikoja kunnioittavat kahvilat ja ravintolat, ja tietysti mahtavat purjelaivat kanaalin seinustalla ovat upea näky. Lisätunnelmaa tuo jazzmuusikoiden soitanto, katutaiteilijoiden tuotanto ja tietysti iloiset ihmiset. Nyhavnin imussa voisi mennä päiväkaudet! Tälläkin kertaa saimme nauttia tästä kaikesta vain pienen hetken mutta sekin on nyt omistuksessamme. Nuuskamuikkunen olisi ylpeä meistä!

Vielä tanskalaiset sandwichit, jutustelut supermukavan somalitarjoilijan kanssa Hojbro platsin kupeessa ja näin tarina onkin Kööpenhaminan osalta ohi.
Nyt paahdamme tanskan kauniilla maaseudulla tuhatta ja sataa kohti suurta ja tuntematonta.

J&M, kaiken näkevät piippupipo omistajat.