Profile
Blog
Photos
Videos
Bolivia - Peru 15.-28.5.2009
Nyt jalleen Buenosiin palanneena. Tuli keottua mahtava reissu, missa vierahti vajaat pari viikkoa. Nyt majapaikkana hostelli vanhoissa kotimaisemissa eli San Telmossa viela nelisen yota, minka jalkeen tiedossa lento kesaan, nain olen kuullut :) Taalla onkin puolestaan syksy valloillaaan, tanaankin satoi koko paivan vetta vain.
No mutta reissusta jotain.. Elikka perjantaina 15.5. hypattiin Sussun & Hennin kanssa Saltaan suuntaavaan bussiin. Ja samalla seurueella saavuttiin myos takaisin, eli kolmen koplalla koettiin kaikki seikkailut yhdessa. Salta on kaupunki Argentiinan pohjoisemmassa osassa. Alkuperaisen suunnitelman mukaan meinattiin viettaa ainakin pari yota kaupungissa, mutta kun meille selvisi, etta Bolivian rajalta seuraavaan matkakohteeseemme eli Uyuniin ei ole junayhteytta joka paiva, niin kiireen vilkkaan pakkasimme kapsakkimme ja sunnuntai-iltana jatkettiin jo yobussilla matkaa kohti rajaa.. Seuraavana aamuna saavuttiin hyisevan kylmaan Argentiinan ja Bolivian rajamaastoon. Ja muutenkin kylla tuntui, etta nyt ollaan jo saavuttu ihan uuteen maailmaan..tai hyvin erilaiseen verrattuna Buenosiin. Rajalla jouduttiin odottelemaan noin tunnin verran sen aukeamista, mutta muutoin kaikki sujui ongelmitta.
Rajalta jatkettiin matkaa jalan ja tiedusteltiin vastaantulijoilta, mista loytyisi bussiasema.. Juna, johon alunperin oli tarkoitus tahdata, olisi lahtenyt vasta myohemmin, joten ajateltiin saastaa aikaa ja lahdettiin metsastamaan sopivaa bussia. Ja kyllahan se loytyi, bussiasemalla tyypit huuteli, mihin suuntaan busseja oli lahdossa, ja saatiin tieto, etta meidan tulee ensin menna Tupizaan, mista voimme jatkaa maaranpaahamme Uyuniin. Ja mehan emme pitkaan taaskaan aikailleet vaan otimme ensimmaisen mahdollisen bussin allemme. Enaa en edes tarkalleen muista, kuinka pitkaan matka kesti, mutta olisikohan noin 8 tuntia... Ja etaisyys ei kylla varmasti ollut kovinkaan kummoinen.. Talla kertaa ei ymparilla nakynyt myoskaan muita turisteja, vaan oltiin kylla selva vahemmisto paikallisvaen joukossa. Reitin varrella oli uskomattomia maisemia, mutta tuon tuosta hyppaili sydan kurkkuun, kun kaarreettiin jyrkanteiden reunoilla ja piiipilla annettin varalta silloin talloin aanimerkkia mahdollisille vastaantulijoille. No jannityksesta huolimatta paastiin onneksi lopulta onnellisesti perille. Mut taytyy sanoa, etta ehka eniten tahan mennessa elamaa tuli janskatettya omaa elossa selviytymista tien paalla, vaikka matkan varrella naita hetkia tuli kylla useampiakin eteen..
Perille paastyamme Uyunin bussiasemalta meidat bongasi paikallinen heppu, joka esitteli majoitusvaihtoehtojaan.. Paadyttiin hotelliin, josta saimme privaattihuoneen omalla kylpyhuoneella. Kaupan teossa heppu toi esille, etta taalla on myos lamminta vetta tarjolla. Nooo... illalla kun saavuimme huoneeseemme ja ajattelimme pesta matkapolyt pois iholta, niin eihan se lammin vesi ihan niin lampoiselta tuntunutkaan.. Mentiin tiedustelemaan asiaa "respasta" ja selvisi, etta ennen yhdeksaa olisi pitanyt suihkussa kayda.. Ja nainpa sitten saimme odottaa lampiman veden tarjoilua seuraavaan aamuun. Lampoa noin muutenkin odottelimme myos, mutta turhaan. Parempi oli kietoutua kaikkiin mahdollisiin viltteihin ja pipot oli tiukasti korvilla myos yon yli. Muihin mukaviin hotellihuoneen varustuksiin kuului Hennin havaitsema rotta kylpparin seinassa olevassa "tuuletusrei´assa" ... Talta samalta paikalliskaverilta varattiin maanantaina myos jeeppisafari seuraavaksi kolmeksi paivaksi. Eli yo Uyunissa, ja sen jalkeen jalleen aamulla uuteen matkaan.
Matkaa oli taitettu ehka noin puolisen tuntia, kun aiemmin matkakokkinamme esitelty mieshenkilo veti haalarit yllensa ja sukelsi auton alle. Pienta remonttia oli siis tehtava, ja selvisi, etta kokkimme selviytyy hienosti myos mekaanikon tehtavista.. Kuskimme oli puolestaan hieman jurompi kaveri, ihan reippaasti han kertoi, mita milloinkin on ohjelmassa, mutta muutoin han ei sen kummempia rupatellut. Lisaksi matkaseurueeseeemme kuului Guilherme ja Luis Brasiliasta seka ranskalaisvahvistus Val. Tosi hyva porukka! Kolmen paivan aikana sai melko hyvan kosketuksen myos Bolivian tieverkostosta.. Paaasiassa tuntui silta, kuin olisi kynnospellolla paastelty menemaan. Taytyy kuskia kiittaa, etta osasi aina valita oikeat raiteet keskella ei mitaan ja ensimmaisen rempan jalkeen saastyttiin myos auton huolloilta. Maisemat oli jotain sanoin kuvailematonta, todella hienoa! Ensimmaisen paivan aikana kaytiin junien hautausmaalla (nain siis voidaan vanhat "romutkin" valjastaa matkailunahtavyydeksi.. ). Siella tavattiin myos eras suomalainen tytto, joka ylllatys yllatys kertoi viettavansa kesiaan usein Viitasaarella.. Viitasaari taas kerran maailman kartalla.. Kaytiin tutustumassa myos paikalliseen "suolatehtaaseen" ja valtavan kokoiseen suolajarveen. Tamakin oli mahtava paikka, pyrin latailemaan kuviakin joku kerta, niin ne kertovat varmasti paremmin, mista on kyse. Ensimmaisen paivan ajelut paattyivat San Juaniin. Pikku pihapiirin rakennuksista loytyi huone meille ja pihan toisessa nurkassa oli suihkuhuone, jossa oli lamminta vetta tarjolla 5 bolivian rahan maksua vastaaan. Nyt vesi oli onneksi todellakin lamminta, mutta yota varten piti taas varustautua ihan kunnon taminein ja kylma oli silti! Toisen yon majapaikka ei puolestaan tarjonnut pesuvetta edes lisamaksua vastaan ja sangyt oli valettu betonista. Sai tosiaan huomata, etta elama on melko koyhaa ja hyvin erilaista. Puhelinkehityksessakin naytettiin menevan jossain entisajan radiopuhelinajassa vai mika lie lahetin olikaan.. Viimeisena paivana heratys oli jo viidelta ja aamukymmeneen mennessa oltiinkin sitten kayty ihmettelemassa geyshireja seka pulikoimassa kuumassa lahteessa.
Tapamme mukaisesti matka jatkui taas pikaisesti palattuamme safarilta takaisin Uyuniin. Muutaman tunnin jaloittelun jalkeen jalleen yobussikyytia ja talla kertaa matka kohti La Pazia, Bolivian paakaupunkia. La Paz on muuten maailman korkeimmalla sijaitseva paakaupunki. Jannityksella vahan odottelin, etta mitakohan kaupungilla on tarjottavanaan, mutta se olikin oikein kiva paikka. Joten harmi, etta siellakin visiittimme oli melko pikainen. Lauantaipaivan aktiviteettimme pituudeksi kertyi 64 kilometria, pyoran selassa! Ja tuo matka selvitettiin ehken noin neljassa viidessa tunnissa, eli ajo oli paaosin alamakeen menoa. Reitin yksi osuus koostui maailman vaarallisimmista tiesta "The Death Road:sta". Vauhti oli siis menevaa ja melko skarppina piti pysytella. Edellisviikolla yksi pyorailija oli menehtynyt ajauduttuaan sivuun reitilta.. Tosin taustalla oli ilmeisesti ollut hieman liikaa juhlintaa ja sen lisaksi "korkeuserovaihteluvaikutukset".. Joten itse en kylla mitenkaan puolikuntoisena tuolle reitille lahtisi, vaikka hyvin voi vaaratilanteet valttaakin jarkiperaisella ajotahdilla.
Loman loppuhuipennus oli sitten Cusco ja Machu Picchu. Onnekkaina paastiin perille saakka, vaikka hilkulla olikin. Perussa oli pienta mellakointia ja lakkoilua ilmassa ja niinpa kaikki julkiset kulkuvalineet olivat seisoksissa Cuscossa yhden paivan ajan. Matka oli muutenkin melko jannittava ja jonkinmoista saatoa oli suuntaan jos toiseen, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui jalleen kerran hyvin, etta kai me aika onnekkaita on oltu. Matkalla Machu Picchulle oli katseltavaa ja koettevaa aina lehman teurastuksesta puolentoista tunnin ylamakireippailuuun jalkapelilla ennen auringon nousua. Nain nyt lyhykaisyydessaan, ehka jaljempana sitten tarkempaa tilannekuvailua. Kulinaristisessa mielessa tuli matkan aikana laajennettua elamyksia mm. laamaan ja alpakkaan. Ihan syotavaa oli. Marsuja en kuitenkaan uskaltautunut maistamaan, vaikka ovatkin Perussa herkun maineessa..
Torstai-iltana saavuttiin lentaen Cuscosta takaisin Buenos Airesiin. Nyt siis taalla, kiva lepailla ja oleilla vain melko tiivistahtisen kierroksen jalkeen ennen sinne kotimaisemiin palailua.. Melko haikealle tuntuu taman kaiken taakseen jattaminen, vaikka odottelen kylla paluutakin jo.
- comments