Estados Unidos 954, Buenos Aires, 19.4.2009

Viimeisestä kirjoittelusta on taas kulunut pieni tovi.. mutta siis viimeisen jälkeen olen ennättänyt mm. muuttamaan uuteen kotiin San Telmon kaupunginosaan. Nyt ei tarvitse koulumatkaan uhrata hirmuisesti aikaa, riittää kun hyppelehtii Nueve de Julion yli, eli viisi minuuttia kun varaa aikaa, niin hyvin ennättää. Taas sain varoitteluja, että ei välttämättä ole niin turvallista seutua etenkään öisin, mutta ei onneksi ole tullut eteen mitään pelkotilanteita. mutta kopkop..kaiken varalta. Kävin juuri käppäilemässä vähän tuossa ympäristössä, kun tällä alueella on aina sunnuntaisin katumarkkinat. Ja tykkään ihan hirmuisesti tästä paikasta kyllä, olo tuntuu hyvin kotoisalle näillä kulmilla. Mukulakivikatua, vähän rosoisuutta siellä täällä ja kaikkea pientä persoonallista tarjolla.. Kaikista tunnelmallisinta minusta on kyllä kierrellä noilla kaduilla pienessä iltahämärässä. Aaah. San Telmo on siis sellaista vanhaa kaupunginosaa, ihania pikkuputiikkeja & kuppiloita, jotenkin vaan tosi viehättävää. Tietäisin kyllä muutamia tytsyjä, ketkä viihtyis näillä kaduilla loistavasti.. terkut vois lähteä näin pikaisesti ainakin Heiskalle & Elinalle ;) Ja itseasiassa aika monelle muullekin kyllä!

Ja sithän Veera oli täällä myös! Ja arvaten oli melkomoisen mukavaa. Kierreltiin Buenos Airesissa ja käytiin suunnitelman mukaisesti Iguazúlla. Vaikka joiltain tahoilta yritettiinkin hieman herätellä hysteriaa &matkapelkoa, kun täällä on ollut muutamia dengue-kuume tapauksia, että tulisi harkita lähteäkö matkaan vai ei… Mutta ilmeisesti taustalla on osittain jopa hieman poliittisia kuvioita; mitä seutuja halutaan näyttää positiivisemmassa tai negatiivisemmassa valossa. Tietty riski on aina riski, mutta denguen kohdalla tilanne on kuulemma sama joka vuosi, eikä nyt ollut mitään erityisvaaraa normaaliin nähden.

Iguazún putoukset ovat siis sekä Argentiinan että Brasilian puolella, ja molemmat puolet käytiin tottakai tarkistamassa. Saavuttiin Iguazúun perjantaiaamuna 10.4. ja kun oli viety reput säilöön hostelliin, suunnattiin Brasilian puolelle. Hostellin henkilökunta kertoi, että eräs argentiinalainen tyttö olisi lähdössä myös rajan toisella puolelle putouksia katsomaan ja hän olisi halukas jakamaan taksin, mikäli halutaan liittyä hänen seuraansa. No parinkymmenen tunnin bussimatkan jälkeen privaattikuljetus putouksille kuulosti oikein hyvältä vaihtoehdolta. Kuski vei meidät siis perille saakka ja tuli illemmalla noutamaan sovittuun aikaan takaisin. Veeran & Solin kanssa sitten ihasteltiin noita putouksia naapurimaan puolella. Seuraavana aamuna mentiin puolestaan Argentiinan puolelle, mistä itse asiassa tykkäsin enemmän. Brasilian puolelta putoukset näkee paremmin kokonaisuudessaan, mutta Argentiinan puolella putouksia pääsee kuulemaan & tarkastelemaan lähempää. Tuolloin lauantaina seuraamme liittyi myös Katriina, suomalaistuttu Buenos Airesista. Törmättiin sattumalta uudestaan myös Soliin sekä muutamiin meidän luokkalaisiin, jotka olivat tulleet myös pääsiäistä tuonne viettämään. Tutustuttiin myös paikallisiin "kaupunkilokkihin".. Kyseessä on siis sellainen lutuisen näköinen Coati, se pitkänokkainen kaveri kuva-albumissa. En edes tiedä, miksi niitä lie kutsutaan suomeksi.. Näitä nenäkkäitä viiletti siellä täällä ympäri puistoa, ja lutuisuudestaan huolimatta vaikuttivat olevan melko röyhkeitä ja oikein murheenkryynejä joillekin. Hyppivät mielellään nimittäin taukopaikkojen pöydille ja matkalaisten evässämpylät näyttivät nopeasti löytävän tiensä parempiin suihin.. Hupaisaa seurattavaa, kun ei sattunut omalle kohdalle.. :D

Buenos Airesissa ollessa törmättiin ihan sattumalta San Martin aukiolla oleviin Buddy Beareihin, joista myös otoksia kuvien joukossa. Eli nämä 140 karhua edustavat YK:n jäsenmaita, ja niiden kuvitukset tulee maiden ominaispiirteistä ja ne on tehnyt aina kunkin maan oma taiteilija. Käytiin halimassa nalleja muutamaankin kertaan, Suomiotsoa myös. Karhujen välityksellä halutaan välittää suvaitsevaisuutta ja eri kulttuurien välistä yhteenkuuluvuutta. Seuraavaksi nämä karhut aikoo siirtyä Stuttgartiin. Kiva nalleidea.

Taitaisi olla joitain pikkujuttuja, jotka olis tietty parhaita, mutta näin kun aina venyttää tätä kirjoittelua, niin tulee aika suurpiirteisiä kuvailuja tapahtumista.. Hei no bussimatkalta vielä yksi juttu.. kun minähän ajattelin, että varaan meille hyvät cama-luokan istuimet ja palvelut.. No niissä näyttääkin olevan eroja sen mukaan, minkä bussifirman camasta on kyse ja jopa samankin firman sisällä on eroja… Noh menomatkalla oltiin siis vähän pettyneitä, kun malttamattomina jouduttiin odottamaan ikuisuus ruokatarjoilua ja tyynyjä & peittoja odoteltiin puolestaan aivan turhaan … Kotimatkalla puolestaan jouduttiin hieraisemaan korviamme muutamaan kertaan, kun tarjoilija lähestyi meitä tiedustellen "Coffee or whiskey?" Ja eipä siinä tietty muuta tarjolla tarvitse ollakaan.. No mut koitin kuitenkin kysellä, josko olisin voinut saada teetä, mutta se ei kuulunut valikoimaan ja kun yritin vielä jatkaa, että olisikohan mahdollista saada jotain muuta juomaa, niin vastaus oli "no entiendo". Eli ei ollut mun kieli tarpeeksi ymmärrettävää, ja niinpä työntekijä vain ilmaisi, ettei ymmärrä ja jatkoi matkaansa. Vastaus tuli siis selväksi.. Täällä ei siis todellakaan ihan joka kerta tarvitse kokea mitään huippuhetkiä asiakaspalvelun parissa eikä ole varmasti kuultakaan sellaisesta ihmelausahduksesta, kuin että muka asiakas olisi edes joskus oikeassa..