Buenos Aires 29.3.2009

Palattuamme maanantaina takaisin oppia hakemaan UADE:en saimme kuulla, että olikin vuorossa kevyt lomalta paluu, sillä tiistai on kansallinen vapaapäivä. Kysessä oli siis "Dia de la Memoria (por la Verdad y Justicia)", jolla kunnioitetaan 70-luvun lopun hallinnon aikana menetettyjä kansalaisia. Se tuntuu niin uskomattomalta, kun ihmiset kertovat kuinka tuona aikana lähespä ihan kuka tahansa vain saattoi yht´äkkiä kadota jäljettömiin, ilman sen suurempia syitä tai selityksiä. Oltiin tuolloin tiistaina ranskalaiskämppikseni Augustinon sekä vuokraisännän &-emännän Carloksen & Miriamin kanssa seuraamassa kulkuetta, joka päättyi lopulta Plaza de Mayolle, pinkin talon edustalle. Oli jotenkin outoa nähdä, kun ihmisillä oli käsissään lappuja ja isoja banderolleja, joissa oli kuvia ja tietoja kadonneista. Isänsä menettäneet pojat ovat perustaneet liiton HIJOS ja puolestaan lapsensa menettäneet äidit yhdistävät voimansa yhdistyksen MADRES "alla". Molemmat ovat edellen hyvin aktiivisia. Ei voi kuin tuumata, että kyllä on tälläkin maalla erikoinen ja karu historia, ja siis noista tapahtumista ei ole kuitenkaan kuin 33 vuotta aikaa.. Miriam sanoi, että ihan jokainen argentiinalainen tietää aina jonkun tutun tai oman perheen jäsenen, joka katosi tuona aikan, joten siitä voinee päätellä, että kadonneita on tosiaan monia monia..

No sitten toisenlaista tunteen paloa koettiin lauantaina Venezuela Argentiina jalkapallo-ottelussa. Tai no oikeastaan ei nyt ihan hirveän tunteellista menoa edes ollut. Vähän enemmän säpinää olis kaivannut! Taisi olla liian helppo pala Argentiinalle tuo vastus ja siinä taisi mennä sitten pelin jännityskin. Paikallisten seurojen Bocan ja Riverin taistot olisi varmasti kuulopuheiden pohjalta sitten aivan toista luokkaa. Tässä liikutaan sellaisen seurauskollisuuden parissa, ettei esimerkiksi tietyissä kaupungin osissa tule vahingossakaan pukeutua väärän seuran tunnusväreihin, mikäli haluaa säästää nahkansa pahemmilta kolhuilta..

Sään puolesta täällä on taas viime päivinä lämpö hellinyt meitä. Eilen ja tänään varmaan päälle 30 asteen hujakoilla on menty. Ihan hassua. Voi kun olisi vaan jokin ranta tuossa vieressä.. Täällä kaupungin keskellä ei tuollainen lämpö tunnu aina niin nautinnolliselta, vaikka kävinkin kyllä vähän aikaa yhdessä lähipuistossa (lähes liikenteen keskellä) aurinkoa katsastamassa.

Kävin ostamassa myös liput Iquazulle pääsiäiseksi, kun saan Veeran tänne kylään :) Oli mielenkiintoinen tilanne, kun lippuja ostaessa tiedustelin, että saanko hostellikortillani matkasta alennusta, kuten joidenkin bussiyhtiöiden kohdalla on. No siitä virkailija ei oikein tiennyt mitään, mutta lupasi 10% alennusta, mikäli maksan käteisellä, mitä ei tietenkään ollut riittävästi matkassa. Hieman siinä touhuiltuaan hän sitten kuitenkin tiputti oikeaa hintaa ja kysyi onko ok.. No onhan se. Eli täällä ei tosiaan missään ole mitään normeja siitä, miten hinnat muodostuu. Ehkä nyt noilla suuremmilla yrityksillä pientä yhtenäistä linjaa on, mutta mahdollisuus poikkeuksiin on aina olemassa. Sehän se on vaan typerää, että kuuliaisena suomalaisena kiltistä on aina valmis maksamaan sen mitä pyydetään, eikä edes osaa ajatella, että mahdollisuus muuhunkin olisi.. Ja sitten vielä kun joka ikinen kerta paljastuu kuitenkin heti alkutöpinöissä se, että on jostain muualta kuin täältä, niin varmasti turistilisä on jo valmiiksi asetettu hintoihin ja palveluun… Omat on lakinsa täällä valtakunnassa.. Ja niihin on oikeastaan turha pyrkiä vaikuttamaan. Leppoisaa.