Profile
Blog
Photos
Videos
Matkalaisten tulevaisuutta ajatellen keskeiseksi muotounut Intian viisumi ja sen hankkimisen kaikki muodot ja variaatiot on nyt sitten saatu kaynnistettya. Osaltaan tasta johtuen olemme tulleet Kandyn kauneuteen. Saasteinenhan tama pakokaasujen ja vuorten peittelema paikka on ja ei-aina-niin-mukavien kauppiaiden ja vedattajien Jerusalem. Silti paikan kasittamaton kauneus, ymparoiva vehreys ja keskusta jarvimaisemat eivat voi olla nostattamatta riemukkaita mielialoja matkaajan toisinaan vasyneille kasvotuksille. Kaunis on myos matkaajan majatalovalinta. Olde Empire Hotellia tuli jo Yangonin maisemilla lammolla muisteltua kun vierailimme The Strandissa. Samaa kolonialismin aikaista henkea, jalkain alla narisevaa lautalattiaa, keltaista valonkajastusta ja tunnelmapaloja jostain aivan toisesta maailmasta. Tuskin pystyn paikkaa tarpeeksi hehkuttamaan - 1000 rupian hinnalla ei saa omaa vessaa, mutta hetkellisia onnen tuntemuksia kaiketi. Seka kodikkaalla tavalla kadotettua menneen maisemaa ja siistilla tavalla nuhjuista palasta autuudesta.
Intian viisumin kanssa touhuilut alkoivat sitten tanaan odotetussa sahellyksessa. Ensin noustaan Intian viisumin toivossa kukkuloille lahetystoon ja palataan nopsasti alas todeten, etta ovat ulkoistaneet tamankin palvelun. Viisumia saa sitten anoa jostain toisaalta, jota etsimaan lahdemme kupatulla bussipoloisella. Osoitetiedot kourassa bussin ikkunasta oikeita numero- ja nimitietoja vertailemaan. Hammennykseksemme osumme kerralla oikeaan ja nousemme bussista kutakuinkin oikeassa kohdassa. Enpa muista vahaan aikaan mihinkaan osoitteen perusteella loytaneenikaan. Viela vahemman nailla maailman kolkilla. Roikumme sopivasti rivassa kun ovet aukeavat ja alamme puskemaan runosuonta sopivin tahtilajein viisumihakemuksiin. Naissa papereissahan kysytaan kaikki mahdollinen isan nimista entisten viisumien numeroihin ja vessapaperilaatuihin ja siskojen tyttonimiin (lahes). Sen verran ovat kaytannot jokaisessa viisumisaadossa erilaiset, etta nytkin jannataan minka pituinen oleskelulupa kohdalle napsahtaa. Pyrkimyshan olisi saada puolen vuoden oleskelut, mutta virkailija antoi ymmartaa, etta tama sitten riippuu ihan viisumin myontajan paivasta. Huonoimmillaan kouraan jaa 3 kuukautta - ja vallitsevien tietojen mukaan Intian viisumiahan ei aivan kepein perusteluin enaa Intiassa uusita. Jannitettavaa siis riittaa - ja talla kertaa todellakin ensi viikon torstaihin asti. Viisumin peraan saa nahkaas huudella vasta 10 paivan paasta. Nain ollen saimmekin kuitin suoritetusta maksutapahtumasta (30-35 euroa) ja kuittiin merkinnan jonka myota saamme saapua seuraavan kerran nurkille notkumaan 10 paivan paasta aamulla 8-11 valilla jolloin jostain tarrataikapajalta on saatu viisumimme ongittua ja joka sijoitetaan passimme valiin iltapaivan 16-17 valiseen aikaan mennessa. Alkaa kysyko miksi tai miten... Joutavan byrokratian aikanaan briteilta perinty ja jostain syysta siihen vietavasti rakastunut intialainen kansa paasee taas osuvaan osaansa.
Viisumin reippaiden odotusaikojen myotahapealla pysyttelemme Kandyssa nyt ainakin muutaman paivan - koitamme loytaa jostain lamminta ruokaa (joka jo edellisen Lankan kokemukseni pohjilta on itse asiassa yllattavan haastavaa) ja katsella kauniiden maisemien peraan. Tulevia suunnitelmia hieman avatakseni totean, etta vuorenvalloittajamainen fiiliksen iskiessa mahdamme kayda eraalla Aatamin kukkulalla jossain vaiheessa ja sitten epailematta tulemme jannittamaan viisumiemme kohtaloja. Ala tule paha kakku, tule hyva viisumi... Ja muita perisuomalaisia kansantaruja kerraten kohti Kandyn katuja.
Soimassa: Pearl Jam - Immortality
-K
- Wilhelm Stekel
- comments