Profile
Blog
Photos
Videos
Wanderlust 2.0 - Special Limited Vintage Edition
Useampi paiva ehti vilahtaa - paikat vaihtuivat ja sitten taas uudelleen. Rauhattomat sielut etsivat edelleen Sri Lankasta paikkaa johon paansa painaa vaikka useammaksikin paivaksi. Juuri nyt sellaista ei ole loytynyt joten etsinnat jatkuvat. Sen verran kuitenkin paatettiin itseamme saalia, etta jaatiin viela taksi paivaksi Trincomaleen kaupunkiin. Olemme siis pohjolassa... Emme aivan niin pohjoisessa kuin hetkittain muuttuvan suunnitelmamme suunnittelemattomuus antaisi olettaa, silti - entisilla tamilitiikerivyohykkeella - miinaharavoita nakee enemman kuin hotelleja tai guesthouseja.
Anuradhapurassa vietimme juhlalliset kaksi yota. Yhden puolikkaan paivan vaelsimme jopa nahtavyyksien perassa. Buddhan valaistumispuulle ja parille mittavalle temppelille loydettyamme totesimme, etta eikohan se piisaa. Kierrattavaa riittaisi, mutta toisaalta sellaista rallia ei juuri nyt jaksanut iltapaivaa pitemmalle. Tuli sitten sekin todettua, etta (kuten arvelinkin) lippuja ei Anuradhapurassa paljoa kysella. Paikallisen kylddyyrikolmion kiertaville Anuradhapura tarjoaa siis ilmaisen vaelluksen. Mehan emme lippuja olleet ostaneetkaan, koska edellisen kerran olivat minulta liput kysymatta jaaneet. Jaivat siis nakojaan tallakin kertaa, kuten ounastelimme - 7 euron saasto merkitaan logikirjaan.
Anuradhapurasta tiet vievat lahes kaikkiin mahdollisiin suuntiin, mutta meidan paivittain vaihtuva suunnitelmamme oli siirtya mahdollisimman pohjoiseen. Kovin pohjoiseen ei silti paasty, silla niita lupia olisi kuitenkin tarvittu. Ja koska lupia ei tiettavasti heru maitse meneville lankkareille - jatimme menematta. Laivalla taalta Trincomaleesta mita ilmeisemmin olisi mahdollista itsensa Jaffnaan huljauttaa, mutta lauttailuun emme taida sentaan itseamme saada innostumaan ajankin ollessa kortilla. Suuntaamme siis taalta etelaan maakrapulaisina. Jaffnaan tarvittavien lupien selvittamisessa selvisi sitten sekin etta (kuten eraskin kadun mies sen kauniisti sanoiksi puki) 'poliisi ei tieda tassa maassa paskaakaan'. Sellainen kuva todellakin meidankin kasityskyvyille jai. Negombossa nauravaiset poliisit viittailivat lupien kyselijoille kintailla - samaa teemaa jatkettiin Anuradhapurassa, jossa paatimme ihan vain varmistukseksi asiaa viela kerran penata. Lopulta useampi katujen tallaaja tuntui tietavan, etta eivat meita olisi Jaffnaan paastaneet - armeijan kaverit sen lopulta meillekin sanoiksi puki - kunhan tarpeeksi asiaa tivasimme. Ja jotta kykenimme saastamaan hermojamme ja turhaa-vaeltelua pohjoisessa Lankassa, paatimme nousta Jaffnan bussin sijaan Trincomaleen bussiin. Tamakin aiemminkin jokseenkin suljettuna pysynyt alue on hiljalleen avautumassa ja tuntunut perinteiselta etela-aasialaiselta pulleaksi-itsensa syoneelta kylapahaselta.
Trincomaleen rantoja on sen verran kaynyt puskaradio kehuskelemaan, etta paatimme kokeilla onneamme ja suuntasimme eilen Nilavelin kylaan noin kymmenen kilometrin paahan Trincosta. Pienoinen virhearviointi iski ja huomasimme olevamme pitkalti kaikenlaisen budjettimme aarirajojenkin ylapuolella. Resort-huvila-osasto ei noin muutenkaan ole aivan se kaikkein rakkain tuntemamme asia ja toisaalta 90 dollarin maksaminen yopymisesta jatti sen verran kylmaksi, etta oli siina paluumatka jo jokseenkin kosketeltavan lahella. Paadyimme kuitenkin eraan riksa/tuktuk-kuljettajan matkaan paremman suunnitelman uupuessa ja loysimme itsemme jokseenkin budjettiimme paremmin istuvan majoitusvaihtoehdon lahteilta. Edelleen tuo nimettomaksi jaanyt homestay-majoitus tuntui hinnaltaan reippaasti ylakanttiselta. Ja tarkastettuamme 1700 rupian yo-hintaan myytavan majapaikan kulmikkaat muodot ja kuppaiset sangyt, tarjosimme 100 rupiaa ja vaantojen jalkeen asetuimme 1300 rupian (eli 8,5 euron) kohdille. Paiva polskittiin aalloissa ja mietittiin paljonkohan riksakuskimme repi komissioita auntomme hinnasta talon emannalta (sen verran oli aggressiivisen kuuloista keskustelua pihamaalla majoittumisemme jalkeen).
Tanaan herattiin Anskun saatua mukavat parikymmenta petipunkin/luteen puremaa. Nakojaan arpaonni valikoi talla kertaa vain toverini syomajuhlien uhriksi silla itse jain suhteellisen vahille jaljille tasta nautinnosta. Joka tapauksessa Nilavelin ylihintaisuus sai meidat paatymaan siirtymisten tielle. Ei kun laukut kasaan ja tielle bussia vaijymaan - sellainen tulee ja ahtaudumme sekaan sekavaan. Huhut keroivat etta Uppavelin rannalla jokunen kilometri Trincomaleehen pain olisi mahdollista majoittua keskiverto kepeasti kevyin evain ja sopivampaan budjettiin, joten sita ihmetta sitten etsimaan. Bussi tayttyy ja porukkaa on peri-etela-aasialaiseen tapaan kaikkialla, kasinojilla, hattuhyllyilla, kuljettajan polkimilla ja lopulta ajaudumme johonkin hyvin lahelle Trincoa. Uppaveli nayttaa ohitetun jo hyvan matkaa sitten joten homma alkaa olla pitkalti pedattu sille, etta kupattu kokoonpano haistattaa hanurit Trincolle ja matkaa Kandyn autuuteen. Mutta mutta... jotain jai hampaankoloon eilisen riis-curryn lisaksi ja paatamme antaa Trincolle viela viimeisen varoituksen ja tilaisuuden. Kaymme keskustelua Trincon lahiossa guesthousen kayvasta hinnasta ja toteamme etta pokkaa piisaa, silla kuppaisuudeltaan hammentavan kuppaisesta yksilosta, jota majapaikaksi kai kay kutsuttavan saa maksaa 2000 rupiaa. Budjetti keikkuu edelleen 1300 rupian kohdilla joten nauramme itsemme kipeiksi, mutta huomaamme, etta mies mita ilmeisemmin on tosissaan. Sukkelasti ulos epauskoiset ilmeet katukivetyksista kajahdellen ja bussilla Trincoon, jossa sitten arvomme hetkisen ja loydamme lopulta luukun joka yllattaa suhteellisella puhtaudella ja 1200 rupian hinnallaan. Kuittaamme itsemme sisaan ja jaamme odottelemaan huomista Kandyn bussia vesi kielella. Kyllahan Nilavelin ranta lopulta natti oli, mutta suhteeton hinta ja saato vain pelkan rannan takia. Toisaalta Sri Lankan haastavuus piilee todellakin siina, kuinka paljon budjettiaan haluaa venyttaa. Kaikki on lahtokohdiltaan erittainkin edukasta, mutta lankkareille suunnatuissa ravintoloissa evas voi maksaa oikeastaan mita vain, sama koskee majoitusta. Ja kyllahan tamankin ymmartaa - tyhmahan ei ole se joka pyytaa, vaan se joka maksaa. Ainakin oma kaytoksemme on viime aikoina osoittanut, etta tyhmakaan ei tarvitse olla, jotta Lankasta voisi nauttia. Halvallakin voi menna, mutta kieltamatta se vaatii sitten oman panostuksensa, jotta hinnoista on valmis vaantamaan ja jotta loytaa ne kansan ravintolat, joissa kylma riisi-curry ei hinnallaan paata huimaa.
Muutoin Lanka vaikuttaa edelleen hienolta suunnalta suunnistaa. Tuijottelu on tiivista kuten nailla leveys- ja pituuspiireilla tapaa olla. Missaan ei saa olla rauhassa ellei lukittaudu neljan seinan sisaan, mutta silti tassa on hohtonsa ja valilla riksakuskien kanssa saattaa jopa jaksaa lappaa heittaa. Mutta kuten kuuluukin - valilla ei jaksa kiinnostaa kun jokainen vastaantulija luulee kysyvansa ne samat perkeleen kysymykset ja heittavansa ne samat hassut kommentit parrasta ja ihonvarista ensimmaisen kerran. Aina ei jaksa - tuskin tarvitseekaan, sitten toisaalta eihan tassa lopulta olla kuin ihmisia.
Soiden: Hawkwind - We Took the Wrong Step Years Ago
-K
"I love mankind; it's people I can't stand." - Charles M. Schulz
Anuradhapurassa vietimme juhlalliset kaksi yota. Yhden puolikkaan paivan vaelsimme jopa nahtavyyksien perassa. Buddhan valaistumispuulle ja parille mittavalle temppelille loydettyamme totesimme, etta eikohan se piisaa. Kierrattavaa riittaisi, mutta toisaalta sellaista rallia ei juuri nyt jaksanut iltapaivaa pitemmalle. Tuli sitten sekin todettua, etta (kuten arvelinkin) lippuja ei Anuradhapurassa paljoa kysella. Paikallisen kylddyyrikolmion kiertaville Anuradhapura tarjoaa siis ilmaisen vaelluksen. Mehan emme lippuja olleet ostaneetkaan, koska edellisen kerran olivat minulta liput kysymatta jaaneet. Jaivat siis nakojaan tallakin kertaa, kuten ounastelimme - 7 euron saasto merkitaan logikirjaan.
Anuradhapurasta tiet vievat lahes kaikkiin mahdollisiin suuntiin, mutta meidan paivittain vaihtuva suunnitelmamme oli siirtya mahdollisimman pohjoiseen. Kovin pohjoiseen ei silti paasty, silla niita lupia olisi kuitenkin tarvittu. Ja koska lupia ei tiettavasti heru maitse meneville lankkareille - jatimme menematta. Laivalla taalta Trincomaleesta mita ilmeisemmin olisi mahdollista itsensa Jaffnaan huljauttaa, mutta lauttailuun emme taida sentaan itseamme saada innostumaan ajankin ollessa kortilla. Suuntaamme siis taalta etelaan maakrapulaisina. Jaffnaan tarvittavien lupien selvittamisessa selvisi sitten sekin etta (kuten eraskin kadun mies sen kauniisti sanoiksi puki) 'poliisi ei tieda tassa maassa paskaakaan'. Sellainen kuva todellakin meidankin kasityskyvyille jai. Negombossa nauravaiset poliisit viittailivat lupien kyselijoille kintailla - samaa teemaa jatkettiin Anuradhapurassa, jossa paatimme ihan vain varmistukseksi asiaa viela kerran penata. Lopulta useampi katujen tallaaja tuntui tietavan, etta eivat meita olisi Jaffnaan paastaneet - armeijan kaverit sen lopulta meillekin sanoiksi puki - kunhan tarpeeksi asiaa tivasimme. Ja jotta kykenimme saastamaan hermojamme ja turhaa-vaeltelua pohjoisessa Lankassa, paatimme nousta Jaffnan bussin sijaan Trincomaleen bussiin. Tamakin aiemminkin jokseenkin suljettuna pysynyt alue on hiljalleen avautumassa ja tuntunut perinteiselta etela-aasialaiselta pulleaksi-itsensa syoneelta kylapahaselta.
Trincomaleen rantoja on sen verran kaynyt puskaradio kehuskelemaan, etta paatimme kokeilla onneamme ja suuntasimme eilen Nilavelin kylaan noin kymmenen kilometrin paahan Trincosta. Pienoinen virhearviointi iski ja huomasimme olevamme pitkalti kaikenlaisen budjettimme aarirajojenkin ylapuolella. Resort-huvila-osasto ei noin muutenkaan ole aivan se kaikkein rakkain tuntemamme asia ja toisaalta 90 dollarin maksaminen yopymisesta jatti sen verran kylmaksi, etta oli siina paluumatka jo jokseenkin kosketeltavan lahella. Paadyimme kuitenkin eraan riksa/tuktuk-kuljettajan matkaan paremman suunnitelman uupuessa ja loysimme itsemme jokseenkin budjettiimme paremmin istuvan majoitusvaihtoehdon lahteilta. Edelleen tuo nimettomaksi jaanyt homestay-majoitus tuntui hinnaltaan reippaasti ylakanttiselta. Ja tarkastettuamme 1700 rupian yo-hintaan myytavan majapaikan kulmikkaat muodot ja kuppaiset sangyt, tarjosimme 100 rupiaa ja vaantojen jalkeen asetuimme 1300 rupian (eli 8,5 euron) kohdille. Paiva polskittiin aalloissa ja mietittiin paljonkohan riksakuskimme repi komissioita auntomme hinnasta talon emannalta (sen verran oli aggressiivisen kuuloista keskustelua pihamaalla majoittumisemme jalkeen).
Tanaan herattiin Anskun saatua mukavat parikymmenta petipunkin/luteen puremaa. Nakojaan arpaonni valikoi talla kertaa vain toverini syomajuhlien uhriksi silla itse jain suhteellisen vahille jaljille tasta nautinnosta. Joka tapauksessa Nilavelin ylihintaisuus sai meidat paatymaan siirtymisten tielle. Ei kun laukut kasaan ja tielle bussia vaijymaan - sellainen tulee ja ahtaudumme sekaan sekavaan. Huhut keroivat etta Uppavelin rannalla jokunen kilometri Trincomaleehen pain olisi mahdollista majoittua keskiverto kepeasti kevyin evain ja sopivampaan budjettiin, joten sita ihmetta sitten etsimaan. Bussi tayttyy ja porukkaa on peri-etela-aasialaiseen tapaan kaikkialla, kasinojilla, hattuhyllyilla, kuljettajan polkimilla ja lopulta ajaudumme johonkin hyvin lahelle Trincoa. Uppaveli nayttaa ohitetun jo hyvan matkaa sitten joten homma alkaa olla pitkalti pedattu sille, etta kupattu kokoonpano haistattaa hanurit Trincolle ja matkaa Kandyn autuuteen. Mutta mutta... jotain jai hampaankoloon eilisen riis-curryn lisaksi ja paatamme antaa Trincolle viela viimeisen varoituksen ja tilaisuuden. Kaymme keskustelua Trincon lahiossa guesthousen kayvasta hinnasta ja toteamme etta pokkaa piisaa, silla kuppaisuudeltaan hammentavan kuppaisesta yksilosta, jota majapaikaksi kai kay kutsuttavan saa maksaa 2000 rupiaa. Budjetti keikkuu edelleen 1300 rupian kohdilla joten nauramme itsemme kipeiksi, mutta huomaamme, etta mies mita ilmeisemmin on tosissaan. Sukkelasti ulos epauskoiset ilmeet katukivetyksista kajahdellen ja bussilla Trincoon, jossa sitten arvomme hetkisen ja loydamme lopulta luukun joka yllattaa suhteellisella puhtaudella ja 1200 rupian hinnallaan. Kuittaamme itsemme sisaan ja jaamme odottelemaan huomista Kandyn bussia vesi kielella. Kyllahan Nilavelin ranta lopulta natti oli, mutta suhteeton hinta ja saato vain pelkan rannan takia. Toisaalta Sri Lankan haastavuus piilee todellakin siina, kuinka paljon budjettiaan haluaa venyttaa. Kaikki on lahtokohdiltaan erittainkin edukasta, mutta lankkareille suunnatuissa ravintoloissa evas voi maksaa oikeastaan mita vain, sama koskee majoitusta. Ja kyllahan tamankin ymmartaa - tyhmahan ei ole se joka pyytaa, vaan se joka maksaa. Ainakin oma kaytoksemme on viime aikoina osoittanut, etta tyhmakaan ei tarvitse olla, jotta Lankasta voisi nauttia. Halvallakin voi menna, mutta kieltamatta se vaatii sitten oman panostuksensa, jotta hinnoista on valmis vaantamaan ja jotta loytaa ne kansan ravintolat, joissa kylma riisi-curry ei hinnallaan paata huimaa.
Muutoin Lanka vaikuttaa edelleen hienolta suunnalta suunnistaa. Tuijottelu on tiivista kuten nailla leveys- ja pituuspiireilla tapaa olla. Missaan ei saa olla rauhassa ellei lukittaudu neljan seinan sisaan, mutta silti tassa on hohtonsa ja valilla riksakuskien kanssa saattaa jopa jaksaa lappaa heittaa. Mutta kuten kuuluukin - valilla ei jaksa kiinnostaa kun jokainen vastaantulija luulee kysyvansa ne samat perkeleen kysymykset ja heittavansa ne samat hassut kommentit parrasta ja ihonvarista ensimmaisen kerran. Aina ei jaksa - tuskin tarvitseekaan, sitten toisaalta eihan tassa lopulta olla kuin ihmisia.
Soiden: Hawkwind - We Took the Wrong Step Years Ago
-K
"I love mankind; it's people I can't stand." - Charles M. Schulz
- comments