Profile
Blog
Photos
Videos
Kandytys on saatu lopulta siihen vaiheeseen, etta on paatetty ottaa uusi ja arvaamaton askel ja syoksya huomenna kohti uutta tuntematonta. Talla kertaa kyse on Adam's Peak:n (eli paikallisesti Sri Padan) valloituksesta. Epailen ettemme ole ensimmaiset tai viimeiset talla pyhiinvaeltajien kukkulalla, mutta toisaalta vaikuttaa silta etta paikka on hyvinkin pienimuotoisen kiipeilyn arvoinen. Vuoret odottavat, veikkaseni.
Jumituimme siis Kandyn kaupunkiin, jossa meille reilunlaiset 6 yota tulee huomenna tayteen. Olde Empiren porukka riemuitsi pitkaa yopymisryopytystamme ja minahan lupasin hotellia pitavalle vanhalle pariskunnalle, etta takaisin olemme tulossa. Kaskivat soittaa paivaa ennen ja kertoa, etta on tutuksi tulleesta partaveijarista kaverinsa kera kyse, jotta jarjestavat puitteet yopymisille. Ja jos vuorenvalloitukselta palataan niin Olde Empire saa meita asuttaa - siitahan ei kay edes keskusteleminen.
Paivat kuluvat sukkelaan - mitaan ei oikeastaan edes olla ehditty tehda, vaikka joka paivalle on jotain liikunnallisia suoritteita koitettu varkata. Siinapa se oikeastaan. Televisioista ja lehdista on katseltu ja hammastelty presidentti Rajapaksan (eli Borderline s***:n) syntymapaivia seuranneita tuuletuksia. Taisipa mies saada jossain valissa toisen kaudenkin presidenttiytta (lieko lahjaksi sitten). Lehdet varsinkin tuulettavat pressan peraan jollain ennennakemattomalla kritiikittomyydella. Mutta toisaalta voihan toki olla, etta Rajapaksa todellakin on noin pidetty ja kenties viela oikeasti taitava paamies. Kai sellaistakin on saatettu joskus iltojemme hamarissa nahda. Lehtia ja kirjoja lukiessa seka Kandyn kaikki paa- ja puolet sivukaduista on nyt kartoitettu ja tutkimusmatkailijoiden mielissa halajavat jo toiset laanit.
Lehtien ja kirjojen saralla teimme kulttuurillisesti painavan loydon yhtena iltapaivana etsiytyessamme Kandyn kirjaston syleilyyn. Edelliselta evasretkelta muistan viihdyttaneeni itseani Pondicherryn kirjastossa, josta englanninkielisia loytoja sai kylla todellakin kaivaa. Sekin erinomainen kokemus silti. Talla haavaa kellot kilkattivat varsin erilla tahtilajilla. Kandyn kirjastohan ylitti komeasti kaikki oletukset ja ennakkokaavailut ja veti meidat laudalta huomionarvoisella kirjallisella tavalla. Paikan paalla odotti kasoittain, laijttain tai metreittain englanninkielista tekstia kaikenlaisesta sairaudesta kuten Margaret Thatcherin omaelamakerrasta Guinnessin ennatyskirjoihin (mita kaunokirjallista huipentumaa) ja joka kirjaston perusvarustuksiin kuuluviin (ilmaisesta jakeluperinteestaan tiettavasti johtuen) L. Ron Hubbardin skientologiaoppaisiin. Muassaan myos niinkin asiallisia teksteja kuin Jungin kootut teokset seka otteita Ramakrishnan sielun toista. Hammentavia hetkia - paaosa ajasta kului ensyklopedioita ja tiedelehtia mulkoillessa ja taytyypa sanoa, etta suosittelen kaikille tutustumista rajalliseen, muttei liian suppeaan kirjastomaailmaan Kandyssa. Ja jos jollain sattuisi olemaan aikaa enemman kuin esimerkiksi aanekkaasti juoruavilla, mutta meidan hiljaiseen keskusteluun mielellaan puuttuvilla kirjaston tadeilla, voisi kirjaston vaikka jarjestaa jonkinlaiseen perusteelliseen luokitukseen lahtien ihan vaikka aiheiden muokaisesta numeroinnista ja aakkosjarjestyksesta. Mutta toisaalta kaikkea logiikkaa kivasti karttavat etela aasialaiset tavat ja tottumuksethan tassa vain olemassaolonsa kirkkautta julistivat. Kirjaston tiloihin oli sitten livahtanut pienimuotoinen amerikkalaisen unelman hehkutusosastokin - American Corner. Nurkkaus oli itseasiassa lopulta suhteellisen informatiivinen joskin varityksiltaan perinteisen vapauttajakansan ja isoveljellisyyden henkeen toteutettu. Sen verran olivat imperialistisia kaden jaljissaan, etta olivatpa ameerikan veljet ottaneet ihan omakseen amerikkalaisen kirjallisuuden-osioonsa niinkin periamerikkalaiset kirjailijat kuin Jules Vernen ja J.R.R. Tolkienin. Historia kirjoitetaan nahtavasti uudestaan sri lankalaisessa kirjastossa.
Kulutuskulttuuriltaan Sri Lanka on viela Malesiaa onneksi kaukana, mutta muovipussittelu ja vesipullottelu (johon olemme itsekin joutuneet lankeamaan karmean kloorillisesti Raksilan uimahalliakin vahvemmin maustetun veden edessa) on saapunut hyvat paivat sitten myos naille kulmauksille. Toisaalta jonkinlaisena luontokohteena ja rehevyytensa sailyttamiseen pyrkivana matkailuvetonaulana, Kandy on kiillotetumpi kuin suurin osa Sri Lankan kaupungeista. Etenkin jarven ymparistoa haravoidaan suhteellisen antaumuksellisesti ja nayttaisi, etta roskavuoria on ... ainakin siirretty jonnekkin muualle. Silti on Sri Lankalta viela loytyva perinteisia muovilta vapaita pakkausmalleja. Yllatin itseni kaupasta (ja poiketen Intiasta taalla tosiaan on kauppoja, mika innovaation huipentuma) tunkemasta ostoskoriin muovisen jugurttipurkin (eli curd-nimea kantavan puhvelin maitotuotteen) sijaan savista curd-ruukkua. Hammentavaa perinteista kiinnipitamista jolle hattua nostan. Tarinat ajalta jonka itsekin tosin muistan kertoo, etta Intiassakin vedettiin chai-teet viela toisinaan savisesta kiposta. Enemmalti nayttaa kuitenkin muoviin muuttuneen tamakin tuotekehittely. Kehitys - jos sita sellaiseksi sitten edes voi sanoa - menee sitten toisinaan vain vaaraan suuntaan.
Soi: Kolmas Nainen - Varjo
-K
"My personal hobbies are reading, listening to music, and silence."
- Dame Edith Sitwell
- comments