Olemme nyt jumahtaneet Paihin kolmatta paivaa. Ajattelimme ensin etta odottelemme sateiden loppumista, mutta vetta nayttaa tulevan paivittain enemman tai vahemman. Pai on tosin ihan mukava paikka viettaa aikaa, jonkinlainen hippi/farang-kyla. Lansimaalaisia on varsin perkeleesti, mutta tunnelma on melkoisen leppoisa. Mukavana lisana kadut ovat taynnaan erilaisten kasityolaisten kojuja ja kauppoja. Eilen kavimme myos ensi kertaa ratsastamassa elefantilla Pain lahella Thomin norsufarmilla. Ensikohtaaminen ison elaimen kanssa ei hevin unohdu, sen verran vaikuttava ilmestys se oli. Ratsastus ilman koria tai satulaa oli mukavaa perseen puutumisesta huolimatta, ja oli uskomatonta nahda kuinka elefantti kykenee tasaisen leppoisasti kulkemaan melko brutaalissakin maastossa. Kivikkoiset jyrkahkot polut menivat yhta rauhallisesti kuin tasainen hiekkapolku, eika joessa ollut yhtakkinen syvannekaan tuntunut elainta pahemmin haittaavan. Se vain kuljeskeli suunnilleen sinne minne pieni huutava ohjastaja yritti sita vieda, kayden silloin talloin hakemassa laheisesta pensaikosta joko ruokaa tai oksaston jolla piiskata hairitsevia verenimija-karpasia.

Ratsastus oli jo sinansa mieleenpainuvaa, mutta suurimman vaikutuksen tekivat ne hetket jotka syotimme banaaneja ronsuille, erityisesti kun yksi elaimista kietoi karsansa ymparilleni havitellen kadessa ollutta banskua. Massiivisen elaimen laheisyydessa oleminen on jotenkin pirun vaikuttavaa, etenkin kun elefantit vaikuttivat majesteettisen hillityilta ja rauhallisilta, mutta silti omapaisilta.

----------------------------------------------------

Ennen saapumistamme Paihin koimme myos kaksi mielenkiintoisinta ajokokemusta miesmuistiin. Ensin Mae Hong Sonissa katkesivat sahkot sakkipimeassa yossa. Kun olimme hetken odottaneet niiden palautumista, paatimme kuitenkin ajella skootterilla lapi oisen kaupungin sateen. Kun seuraavana paivana lahdimme auringossa ajelemaan Ban Rak Thain kautta kohti Paita, emme todellakaan odottaneet kolmen maissa puhjennutta rankkasadetta ja myrskya, jonka alkaessa olimme tietenkin jo vuoristossa. Edessa oli viela ainakin 60km Paihin, mutta olimme jo sen verran kaukana edellisesta kaupungista ettei takaisinkaan kannattanut kaantya. Ajelimme siis eteenpain sateen piiskatessa ajoittaisissa kuuroissa, joiden aikana tiet muuttuivat osittain pienien purojen peittamiksi vesimassoiksi, ja ajaminen hankaloitui kun sade piiskasi naamaa visiirittomassa kyparassa. Kenties juuri sateen takia vuorilla oli tosin uskomattomat maisemat, pilvet alhaalla ja vuoret sumun peittamia. Matkakin sujui melkoisen mukavasti aina "Pai 25" -merkin kohdalle, jonka jalkeen alkaneessa jyrkan alamaen tiukassa mutkassa skootteri lahti luisuun alhaisesta nopeudesta huolimatta. Skootteri ja me raastoimme muutaman metrin matkan alas mutkaa vetisella asfaltilla. Skootteri sai pari naarmua, Annalle ei kaynyt mitaan, ja itse sain muutamia asfaltti-ihottumia. Haavat eivat tuntuneet kovin pahoilta, mutta vuotivat ajaessa ja Paihin saapuessa veren peittama saari naytti ikavahkolta. Olin puhdistanut haavan kaatumisen jalkeen kasidesilla, mutta paatin kuitenkin hyodyntaa matkavakuutusta ja kavin paikallisessa sairaalassa pesetyttamassa jalan. Hoito oli nopeaa, henkilokunta mukavaa, ja sain mukaani myos itsehoitotarvikkeet - koko hoidon hinta 213 bahtia. Hinta tuntuu liikkuvan suhteessa suunnilleen samassa kuin Suomessa; Thaimaa tuntuu noin 8-10 kertaa halvemmalta kuin Suomi, hoito maksoi vajaat 5 euroa, Suomessa yksityinen noin 50 euroa. Hinnan minkaanasteisesta kohtuullisuudesta paikallisten tulotasoon nahden en sitten osaakaan sanoa juuta enka jaata.

Majatalo Paissa on mukava ja edullinen. Gekkoja lukuunottamatta elainystavia ei ole ollut, hinta on se 300 bahtia yo/huone, ja kaytavan kylpyhuone on kaytannossa oma muiden asukkaiden puuttuessa. Piakkoin lahtenemme etelaan kohti vakaampia ilmoja.