Chom Thongista lahdimme ajelemaan Doi Inthanon-vuorelle. Tiet olivat kiemuraisia mutta melko hyvakuntoisia, ja ajaminen kuumassa paahteessa nautinnollista. Kipuaminen yli 2500-metrisen vuoren huipulle 125-kuutioisella Honda Dreamilla kaksi paalla + rinkka olikin sitten oma lukunsa. Monet jyrkemmat nousut oli pakko piiskata ykkosella koneen huutaessa niin etta pelkasin koko roskan leviavan hetkena mina hyvansa. Kaiken muun hyvan paalle jouduimme kaantymaan takaisin eraan checkpointin kohdalla, kun paikallinen puistonvartija oli sita mielta ettei bensa tule riittamaan mitenkaan. Laskettelimme makia nautinnolliset nopeasti takaisin kuitenkin kiroten samalla etta pitaisi ne viela kivuta kuitenkin. Lukuisten kyselyjen jalkeen loysimme pienesta kylasta bensa-aseman. Ukko ei puhunut sanaakaan englantia emmeka me thaita kuin kiitoksen verran, mutta hyvin tayttyi tankki elekielenkin avulla. Ostimme mukaamme myos vetta seka paikallista energiajuomaa (Courage! Sacrifice! jne). Elekielelle tuli tasta lahtien melkoisesti kayttoa, useimmat kohtaamiset koostuivat lahinna elehtimisesta, hymyilysta, kenties kartan nayttamisesta tai kuvien piirtelysta seka yhdessa nauramisesta sille ettei kumpikaan ymmarra mitaan. Matkalla Inthanonilta Mae Chaemiin kohtasimme pari paikallista naista retkella, toinen nuorehko ja toinen vanha kuin taivas. Tutustuimme taysin uuteen makuun, litsiin. Suomessakin muistimme hieman piikikkaita hedelmia nahneemme, muttemme olleet koskaan maistaneet. Varsin herkullisia olivat.

Mae Chaemissa vietimme yon suomalais-thaimaalaisessa majatalossa maksaen huoneesta samalla kovimman hinnan tahan asti, 800 bahtia. Vastaavasti kyseessa tosin oli ylivoimaisesta upein majatalo tahan mennessa, jyrkkaan rinteeseen louhittu pieni paratiisi jonka bungalowien terassit antavat suoraan vuoristoon. Illalla kohtasimme oluen aarella toisen suomalaisen, nelikymppisen savolaispalomiehen Eskon, joka oli myos ajelemassa Chiang Maista. Olut seurasi toistaan, ja vaikkei saldo suureksi noussutkaan, aiheutti se ensimmaisen orastavan tropiikki-krapulanpoikasen. Seuraavana aamuna ajoimme Eskon seurassa 40 kilometria katsomaan kuumaa lahdetta, joka osoittautui melkoiseksi pettymykseksi. Naimme paikan paalla kuitenkin mielenkiintoisen kameleontti-tyyppisen liskon, joka hyppasi puuhun ja alkoi vaihtaa variaan puun mukaan. Paluumatkalla tankkasimme piskuisella gaso-asemalla, jonka omistajalla oli myymalassaan/kodissaan kotkanpoika pahvilaatikossa. Pidgin-keskustelussa selvisi etta kylan pojat olivat loytaneet sen ja lahjoittaneet poikasen hanelle. Se soi kuulemma lahinna possua ja lihaa yleisesti.

Koska matkaan kuumalle lahteelle meni niin kauan, lahdimme aivan liian myohaan ajamaan sadan kilometrin matkaa Khun Yuamiin, taysin sivuuttaen sen ettei sata kilometria vuoristossa taitu aivan yhta rivakasti kuin sata kilometria tasaisella. Ajoimme ja ajoimme ja ajoimme, perse puutuneena ja vesivarannot vahissa. Matkan varrella jouduimme pari kertaa varmistelemaan tieta, kun yhtakkia tie haarautui ilman kyltteja. Ajettuamme loputtoman tuntuisen ajan tajusimme ettei valoa tulisi riittamaan enaa kovinkaan kauaa. Taman lisaksi bensa alkoi olla vahissa. Onneksi tormasimme pieneen kylanpahaseen josta saimme taydennysta. Matka aikaa vastaan alkoi olla epatoivoinen, kun ensimmaisen hamaran myota tie tayttyi kaikenlaisista lentavista perkeleista. Jos jonkilaiset hyttyset, moskiitot sun muut tormailivat jatkuvasti naamaan, lisaksi tiet olivat paitsi kasittamattoman mutkaisia, myos paikoitellen varsin heikossa kunnossa. 180-asteiset mutkat jyrkassa alamaessa eivat olleet mitenkaan erikoisia, ja aiemmin tiesta oli yhtakkia loppunut asfaltti kenties kymmenen metrin ajaksi - tama ei tietenkaan haittisi mikali asfaltin paikka olisi jotenkin taytetty kymmensenttisen pudotuksen sijasta. Kuoppia sun muita riitti myos. Voitonriemulla ei ollut rajaa kun saavuimme jahmeina maaranpaahan juuri pimeyden laskeutuessa.

Talla kertaa majatalossamme oli enemman elamaa. Katossa asuvan gekon ystavina olivat paitsi lukuisat lentavat hyonteiset ja lakanoissa majailevat pikkuotokat myos miehekkaan kokoinen torakka, jota yritimme hetken metsastaa. Sen jekutettua meita tarpeeksi jatimme sen lopulta rauhaan. Illalla vetta ostaessamme joku ajoi vauhdilla suoraan koiraa pain. Uikuttava koira juoksi hetken ympariinsa ja katosi sitten, seudun muiden koirien jaadessa haukkumaan auton peraan. Yhdelta niista puuttui tassu, kavi mielessa oliko syyna vastaava tapaus. Soimme mahtavat iltaruoat katuruokalassa ja painuimme pehkuihin. Yolla herasin hatistelemaan lakanoissa asunutta koppakuoriaista. Ensimmaista kertaa jain kaipaamaan jonkinlaista verkkoa sangyn ylle, hetken perasta tulivat mieleen paikalliset hokkelikylien asukit ja oma neuroottisuus.