Huh huh, kyllä aika kuluu niin nopeasti. Nyt on jo melkein syyskuu ja kevät alkaa olla ovella. En jaksa odottaa, että kohta taas pääsee rannalle kirmailemaan eikä tarvitse kantaa takkia mukana. Jos kerran suomessa oli kuumin kesä ikinä, täällä on päinvastaisesti ollut kylmin ja sateisin talvi pariin kymmeneen vuoteen. Minä se aina osaan löytää sen huonoimman diilin. Mutta ainakin paikalliset maanviljelijät ovat olleet onnessaan, kun kerrankin on tullut kunnolla vettä ja kuulemma vetiset pellot tarkoittavat myös hyvää viini vuotta ;).

Muuten täällä ei ole tapahtunut mitään erikoista. Meidän naapuri pitää edelleenkin yhden naisen karaoke konsertteja päivittäin ja tämän viikon teema on ollut Back Street Boysin 90-luvun tuotanto. Toissa viikonloppuna olin tosin aivan varman että hän on joko kuollut asuntoonsa tai passitettu jonkinlaiseen psyykkiseen hoitolaitokseen, sillä yli neljään päivään ei kuulunut mitään ääniä. Aloin olla jo aika huolissani, että mitä meidän pitää alkaa tehdä, kunnes yhtäkkiä konsertti alkoi uudestaan. Musiikista puheen ollen kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa ooppera esityksen. "Aida" oli oikeastaan aika hyvä ooppera, mutta esityksen pituudessa voisi olla pientä hiomisen varaa.

Parin viikon päästä alkaa taas uusi jakso koulussa. Olen nyt tehnyt melkein kolme periodia ja minulla on enää kolme jäljellä, joten puolivälissä alkaa häämöttää. En ole vieläkään löytänyt töitä, mutta pari mahdollista projektia on näkyvissä. Australiassa on sinänsä aika vaikea löytää kunnon töitä, sillä kaikki etenee suhteilla. Pitää vain yrittää tavata mahdollisimman paljon uusia ihmisiä ja valittaa kaikille että haluan töitä, kunnes joku suosittelee säälistä.

Heinäkuun alussa teimme pienen viikonloppu retken läheiseen merenranta kaupunkiin Victor Harbouriin, joka on kuuluisa valaiden ja pingviinien bongaus paikka. Pingviinejä emme löytäneet, mutta valaan onnistuimme näkemään. Ensin luulimme sitä isoksi kiveksi, mutta se kivi ei pysynytkään paikallaan vaan ui eteenpäin. Valitettavasta kyseisestä tapahtumasta ei ole kuva-aineistoa, sillä kameran patterit loppuivat juuri kriittisellä hetkellä. Damm…

Onnistuimme myös vihdoinkin liittymään kuntosalille. Oli jo aikakin, sillä en ole tehnyt paljon mitään viimeiseen puoleen vuoteen. Ei vain hirveästi vala uskoa omaan kuntoon kun kyseisen salin Body Pump tunneilla käy reilusti yli kahdeksan kymppinen mummo, joka käyttää aikas isoja painoja. Josh ei uskonut minua, kun kerroin kyseisestä teräsmummosta, kunnes tiistaina onnistuin suostuttelemaan sen Body Pumppiin ja mummo oli tapansa mukaan paikalla. Josh katsoi kauhistuneena kuinka paljon painoja hän kantoi paikalleen ja yritti itse kauhoa mukaansa enemmän rautaa.

Viime viikonloppuna täällä oli eduskuntavaalit, mutta vieläkään mikään puolue ei ole voittanut. Henkilökohtaisesti olin kovin iloinen kyseisestä vaalituloksesta, sillä talousekspertit ennustivat tasatuloksen vaikuttavat negatiivisesti Australian valuuttakurssiin. Olin jo ihan onnessani vaihtamassa euroja taaloiksi, mutta kyseistä isoa pudotusta ei tapahtunutkaan. Nyt kuumeisesti odottelen saadaanko hallitusta pystyyn ollenkaan, jotta tietäisin koska on hyvä aika pennoseni vahtaa. Onko ihan väärin haluta poliittista kaaosta, jotta itse voisi tienata pari taalaa lisää?

Yritän kirjoittaa pian lisää kuulumisia. Pari pientä lähiseutu reissua on suunnitteilla, joten katsotaan mitä me saamme aikaiseksi. Ensin pitää kuitenkin kärsiä taas yksi syntymäpäivä, mutta jos sää sallii on suunnitteilla sentään kiva piknik rannalla. En ole kyllä koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka rakastavat syntymäpäiviään. Kuukausi sitten oli kaverini Catin synttärit ja se oli aikakin viikon etukäteen ihan täpinöissään, mutta me vietimme kyllä todella kivan päivän ensin kauneushoitolassa hemmotellen ja illalla bilettäen.

Terkkuja kaikille ja toivottavasti suomen syksy ei ole liian märkä ja pimeä…