Aika on taas kummasti vierähtänyt siitä, kun viimeksi kerroin kuulumisia. Viime viikot ovat kuluneet muuttaessa, koulutehtäviä väsätessä ja kokeisiin valmistautuessa. Onneksi viimeinenkin koe on nyt tehty ja saa välillä rentoutua. Mutta kuten aina yleensä lomalla, pieni flunssa pääsi yllättämään, enkä ole kohta viikkoon pystynyt kunnolla puhumaan äänen kadottua jonnekin kylmään talvi tuuleen. Täytyy toivoa, että tauti alkaa pikkuhiljaa hellittää ja pystyy paremmin nauttimaan lomapäivistä. Pieni reissu kohti erämaata on ollut suunnitteilla, mutta katsotaan mitä me lopulta saadaan aikaiseksi. Haluaisin käydä varsinkin Cooper Peedy nimisessä kaivoskaupungissa, jossa suuri osa taloista on maan alla. Sinne on kuitenkin 700 kilometrin ajomatka, eikä ihan hirveästi virikkeitä matkanvarrella. Toinen vaihtoehto on tunnin ajomatkan päästä löytyvä Victor Harbour, joka on tähän aikaan vuodesta hyvä paikka bongata valaita.

Australialaiset todella rakastavat lomapäiviään. Jopa niin paljon että niitä pidetään mitä kummallisimmista syistä. Parhaita esimerkkejä ovat paikallinen Adelaide Cup Day, joka on vain lähinnä ravikisa sekä pari viikkoa sitten pidetty Queen's Birthday. Hauskinta kyseisessä juhlapäivässä on, että se ei ole kuningattaren oikea syntymäpäivä (oikea päivä on paria kuukautta aikaisemmin) ja Australialaiset eivät edes pidä Englannin kuningasperheestä. Mutta kai jos sen takia saa kerran vapaapäivän, niin miksi ei juhlia kuningattaren synttäreitä. Kai meillä suomalaisilla on vastaavasti vappu ja juhannus. Juhannuksesta puheen ollen, en meinannut edes muistaa kyseistä juhlaa tänä vuotta. On jotenkin niin kummallista juhlistaa yötöntä yötä, kun täällä on pimein aika vuodesta ja uutisissa kerrotaan laskettelukeskusten lumitilanteesta. Minusta tuntuu että suomessa on varmisti vielä kinoksittain lunta ja miinus kymmenen pakkasta niin kuin silloin kun lähdin tammikuussa.

Tuli muuten käytyä jääkiekko-ottelussa toissa viikonloppuna, mikä oli hieman kummallinen kokemus. Olen totta kai käynyt katsomassa jääkiekkoa aikaisemminkin, mutta oli jotenkin kummallista katsella kuinka paikalliset käyttäytyivät ihan niin kuin kiekkofanit Hakametsässä (halli ei ollut kuitenkaan yhtä iso). Ja kaikkien kummallisinta oli kuinka Adelaiden joukkueessa pelasisuomalainen pelaaja Sami Mantere. Siellä minä sitten huutelin kaikkien Australialaisten ympäröimänä että `HYVÄ SAMI`, kun se teki maalin.

Kävimme myös vähän aikaa sitten läheisessä `Wildlife parkissa´ jossa erilaiset paikalliset eläimen ovat vapaana isoissa aitauksissa. Olen käynyt vastaavissa paikoissa aikaisemminkin, mutta en ole koskaan päässyt yhtä lähelle kaikkia eläimiä. Pääsin rapsuttelemaan kenguruita, koalia ja pussieläimiä. Ja kun lopulta lähdimme ajamaan takasin kaupunkiin päin, joukko kenguruita hyppi tien yli puiston ulkopuolella. Huusin äkkiä että `noi kengurut on karannut`!! Kunnes Josh huomautti että kyllä täällä asuu ihan villejäkin kenguruita. Olen kai asunut liian kauan kaupungissa. En uskalla enää edes kävellä puiden alta, sillä viime viikonloppuna kun olimme kävelyllä lintu kakkasi suoraan minun päähän. Sain kauhean vinkumis kohtauksen (koska en pysty huutamaan flunssan takia) ja melkein juoksin takaisin kotiin pesemään hiuksen kahdesti.

Minusta on myös hyvin hassua, kuinka australialaiset ovat hyvin kiinnostuneet Euroviisuista. Semifinaalit ja finaali näytettiin täällä yhden viikonlopun aikana ja ympäri maata olohuoneissa pidettiin kisastudioita. Varsinkin meidän uusi naapuri (nuori tyttö) rakastaa Euroviisuja. On jotenkin kummallista huomata englantia puhuvan naapurin kuuntelevan `työlkin elää` ja ´lose control´ biisejä. Meidän talon seinät eivät ole kovin paksut, joten voitte kuvitella kuinka kaikki äänet kuuluu sienien läpi. Kyseinen naapuri soittaa aika paljon musiikkia, mikä on ok. Ei ainakaan minua haittaa. Mutta kuten huomasimme tänne muutettuamme, että hän tykkää myös laulaa. Oikeastaan aluksi luulimme että joku yrittää kuristaa kissaa. En ole ikinä kuullut kenenkään omistavan yhtä hirveää lauluääntä. Toissa yönä näin kamalaa unta että kyseinen naapuri oli kuullut kaikki kommentit, joita olemme viljelleet aina kuin kun tämä yhden naisen X-Factor alkaa, ja hän syytti minua elämänsä pilaamisesta. Nyt en enää uskalla puhua kotona ääneen tai käydä ulkona kaikkien asuntojen yhteispihalla. Onneksi meillä on oma piha, että voin kuivata pyykkejä rauhassa.

Toivottavasti kaikilla oli mukava juhannus. Minä yritän kovasti päästä eroon flunssasta, sekä naapuri ja lintu pelosta. Muuten kaikki on oikein hyvin täällä puolella maailmaa. Minulla saattaa olla jopa pian töitä, sillä kävin viime viikolla vinkumassa yhdessä työhaastattelussa. Yritän taas pian kertoa kuulumisia J ..

Moikkis!!

Jenni