Torstai, tarkoittaa siis sitä että huomisen jälkeen on taas viikon opetusurakka takana. Huh, se on kyllä yllättävän rankkaa kun ei tiedä mitä tekisi ja miten tekisi. Oppilaat kyllä tuntuvat olevan suhteellisen armeliaita minua kohtaan tai ehkä jotakin voi päätellä myös siitä että 27 rekisteröityneestä oppilaasta tänään oli paikalla kokonaista 8. Minua se ei haittaa, helpompi höpötellä pienemmälle kuin suuremmalle joukolle. Täällä on ilmeisesti tapana kuitenkin lintsata, paljon!

Ajantaju on täällä myös vähän erilainen. Minun tuntini alkavat aina 7.00 aamulla. Itse saavuin tänä aamuna paikalle klo 7.10 ja olin ensimmäinen. 7.20 paikalle oli ilmestynyt muutamia opiskelijoita ja 7.30 jälkeen oli koko pieni osanottajajoukko kasassa. Normi päivä siis ja iso osa ilmeisesti koko aasialaista kulttuuria kun asiat ei ole niin minuutin päälle. Jotain mitä en välttämättä halua viedä kotiin tuliaisiksi täältä mutta joka nyt ei niin täälläpäin haittaa.

Ajantajun suhteellisuuden tajusin myös viikonloppuna kun minua vietiin lauantaina 'virkistäytymään' rannalle. Lähtö kello 9:00 ja matka rannalle autolla noin kaksi tuntia minulle kerrottiin. 9:30 istuttiin edelleen lähtökuopissa ja kolmen tunnin ajoröykkyytyksen jälkeen istuttiin edelleen autossa. Perillä oltiin siis vähän ennen yhtä. Rannalle lähtiessä mietin laitanko bikinit rantamekon alle vai en. Päädyin olla laittamatta kun jotenkin ajattelin että tästä ei tule uintireissu. Eikä tullutkaan. Paikallisten tapa olla rannalla kun on löytää se suurin varjoalue jossa voi istua farkuissa ja t-paidassa. Jos uinti kiinnostaa, mereen mennään täysissä vaatteissa. Minä siis polvipituisessa mekossa tunsin oloni lähes alastomaksi, rannalla! Vaivalla Kreetalta hankitun rusketuksen syventäminen jäi siis toiveen asteelle. Muuten kyllä mieli lepäsi rannalla raikkaassa ilmassa ja hiljaisuudessa, Paressa kun koko ajan haisee savulle ja liikenne pitää ääntä lähes 24/7.

Liikenne onkin täällä yksi asioista mitä en oikein kävelyä kulkumuotona kannattavana ymmärrä. Täällä kaikkialle kuljetaan mopolla jos sellaisen omistaa. Jopa nurkan takana sijaitsevaan warungiin, jossa siis paikallisittain kupu käydään täyttämässä, mennään mopolla. Olen yrittänyt pari kertaa ehdottaa kävelyä mutta yritykset eivät oikein saa kannatusta ja päädyn aina sen pahaisen mopon kyytiin. Itse en aja, enkä aiokaan ajaa, sen verta pelottava ja vilkas on täkäläinen liikenne. Autoa suostuisin ajamaan vielä vähemmän, sillä kun jää jumiin kaikkiin ruuhkiin ja koko ajan saa olla tarkkana ohi suhaavien mopoilijoiden kanssa. Julkista liikennettä täällä ei edes ole. Siinä missä Suomessa hommataan farmariauto ensimmäisen lapsen jälkeen täällä neljän hengen perhe vetelee tottuneesti yhdellä mopolla.

Kahden viikon aikana tuntuu että olen oppinut täkäläisestä kulttuurista enemmän kuin mistään muusta aikaisemmin, mutta niinhän se taitaa väkisinkin mennä kun on yksin reissussa keskellä täysin erilaista kulttuuria. Toisaalta en koskaan ole kokenut näin täysin erilaista kulttuuria jossa pelkästään uskonto sanelee hyvin pitkälle sen mitä saa laittaa päälle, mitä saa tehdä ja mitä ei. En voi kuin nostaa hattua naisille joiden täytyy täällä kuumudessa julkisilla paikoilla liikkuessaan verhoutua päästä varpaisiin, itse kun tuskastun jo t-paidassa, shortsejakaan täällä ei uskalla käyttää.

-Jenni