Lauantai. Olen siis selvinnyt ensimmäisen viikon opetusurakasta. On aika mielenkiintoista alkaa 'opettamaan' kun ei tiedä yhtään mitä tekee! Täytynee sanoa että yrityksen ja organisaation ja minun välillä on ollut ilmeisesti jonkun verran väärinkäsityksiä ilmassa kun minä opiskelijana kuvittelen että jos on harjoittelussa sitä saisi jonkunlaista apua siihen mitä tekee ja nämä täällä kuvittelivat saavansa täysipainoisen opettajan. No, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä.. joten nyt yritetään sitten sovitella asioita kaiken parhaan kyvyn mukaan. Sen siitä saanee kun lähtee liian eksoottiseen paikkaan?

Muuten elämä alkaa asettua uomiinsa vaikkakin tunteiden kirjo päivä- ja jopa tuntitasolla on edelleen käsittämätön. Tuntuu kuin kävisin kulttuurishokin ja sopeutumisen vaiheita läpi monta kertaa päivässä. Välillä haluan pois, välillä olen haltioissani. Mutta olen huomannut että kylmä suihku ei tunnu enää niin vastenmieliseltä kuin alussa. Alan myös tottua paikalliseen ruokaan (joskin mahalla taitaa olla eriäviä mielipiteitä asiasta..): riisiä, riisiä ja vähän vielä riisiä, ehkä vähän kanaa ja jotain vihanneksentynkää väriksi. En ymmärrä miten tämä kansa ei ole siellä Maailman Lihavimmat Kansat listalla kun kaikki ruoka joko uppopaistetaan tai kyllästetään sokerilla niin että jopa tälläinen sokerihiiri on ihmeissään siitä miten paljon sitä sokeria voikaan siihen kahviin/mehuun/teehen tunkea. Ja tietenkin ruoka on supertulista vaikkakin sumatralaiset väittävät että Paren ruoka on mautonta. Enpä taida koskaan uskaltaa maistaa sumatralaista ruokaa!

Silmäkin alkaa tottumaan maisemaan. En voi sanoa että täällä olisi mitenkään erityisen kaunista arkkitehtuurisesti mutta kauneus lienee katsojan silmissä ja mitä kauemmin olen täällä, sitä enempi tähänkin tottuu ja maisema alkaa näyttää normaalilta. Mutta edelleen joka kerta kun kuljen tuolla silmäni hakevat jotain tuttua mihin tarttua mutta varsinkin täällä Paressa sellaiset ovat vähissä. Kun menee vähän kauemmas suurempaan kaupunkiin saattaa löytää jo McDonalds'in tai PizzaHutin. Se on jännä miten siitä saakin hieman lohtua kun näkee jotain tuttua ja turvallista!

Näin loppuviikosta on luvassa paljon aktiviteettejä. Eilen kävin ensimmäisellä temppelivisiitillä, kohta lähden rannalle (kolme tuntia suuntaansa autolla..) ja huomenna on tarkoitus käydä Malangissa, vähän isompi kaupunki parin tunnin ajomatkan päässä jossa saatan jopa törmätä muihin länsimaalaisiin. Jännää!

Jenni