Profile
Blog
Photos
Videos
"The use of traveling is to regulate imagination by reality, and instead of thinking how things may be, to see them as they are." - Samuel Johnson
Seuraavana etappinani oli vapaaehtoistyö paikallisessa kylässä. Tulisin opettamaan englantia koululaisille. Vapaaehtoistyökokemukseni oli huikea ja suosittelen kaikkia kokeilemaan! Sitä kautta pääsee ihan eri tavalla sisälle paikalliseen kulttuuriin ja elämäntapoihin. Leiri järjestettiin Samraongin kylässä, Siem Reapin provinsissa, kahden tunnin ajomatkan päässä Siem Reapista. Koko leirin ajan asuimme paikallisen koordinaattorin perheen luona. Meitä oli yhteensä 15 vapaaehtoista seitsemästä eri maasta, 4 poikaa ja 11 tyttöä. Sinä päivänä kun minä aloitin, meitä oli vain kaksi uutta vapaaehtoista, minä ja Pauline Hollannista. Muut olivat olleet leirillä jo viikkoja. Useimmat olivat 3-5 viikkoa. Minä ja kaksi tanskalaistyttöä olimme ainoat kahden viikon vapaaehtoiset.
Vapaaehtoistyö alkoi orientaatioviikolla, jolloin paikallinen koordinaattori esitteli meille organisaation eri projekteja kylässä sekä kertoi Kambodzan kielestä ja kulttuurista. Pääsimme vierailemaan myös lähikylissä skootterikyydillä sekä Thaimaan ja Kambodzan rajalla, jossa sijaitsi Pol Potin hautapaikka. Viikon päätteeksi yövyimme paikallisella temppelialueella ja pääsimme seuraamaan läheltä temppelin iltarituaaleja sekä juttelemaan munkkien kanssa.
Olin yllättynyt siitä kuinka taikauskoisia kambodzalaiset ovat. Seurustelu ei kuulu kulttuuriin vaan nuoren parin on mentävä ensin naimisiin, jotta he voivat tapailla. Naimisiinmenopäivän ja parin yhteensopivuuden päättää ennustaja. Jos tätä tapaa ei noudateta, se tietää erittäin huonoa onnea. Tästä johtuen ei tule yllätyksenä, että avioliitoissa petetään usein. Yllätys sen sijaan oli, että avioero on kuitenkin täysin sallittua. Jos parilla on lapsia, avioeroa ei suositella, mutta ei sitä kielletäkään. On kuulemma hyvin yleistä, että uudessa avioliitossa isäpuoli saattaa käyttää lapsia hyväkseen tai pahoinpidellä heitä. Taikauskoisuus näkyy myös numeroissa. Kun menin hankimaan paikallista sim-korttia, myyjä levitti kasan sim-kortteja tiskille, joista sain valita omani. Ihmettelin, mitä väliä sillä on, mikä numero liittymälläni on, mutta kuulemma paikallisille numerolla on suuri merkitys. Ettei vain seuraa huonoa onnea.
Hauta- ja häärituaalit ovat myös oma numeronsa. Kahden viikon vapaaehtoisleirini aikana Samraongin kylässä järjestettiin useammat häät ja hautajaiset. Talomme naapurissa sattui kuolemantapaus. Kambodzalaisen tavan mukaan vainaja on siunattava haudan lepoon muutaman päivän sisään tai huono onni seuraa. Hautausmaita ei ole vaan kaikki vainajat polttohaudataan, alle 6-vuotiaita lapsia lukuun ottamatta. Hautajaismusiikkia aletaan soittamaan talosta, jossa kuolemantapaus sattuu, kello viisi aamulla ja sitä jatketaan kello seitsemään asti illalla. Musiikki kuuluu kauas ja yleensä siinä laulaa mies jotain rukousta. Olimme kaikki korvia myöten täynnä hautajaismusiikkia päivän päätteeksi. Näin yhtenä päivänä koulun pihalta kuinka hautajaissaattue kulki läpi kylän musiikkia soittaen. Arkkua vedettiin jonkinlaisissa kärryissä ja arkun ympärillä istui munkkeja. Munkkien kuuluu osallistua hautajaisiin ja häihin, koska se tietää hyvää onnea. Kaikilla hautajaisvierailla oli jotain valkoista päällä ja heillä oli käsissään suitsukkeita. Kukaan ei näyttänyt itkevän.
Yksi parhaista puolista vapaaehtoiskokemuksessani oli kotimajoitus eli eläminen paikallisen perheen luona. Perheellä oli iso, kaksikerroksinen talo. Talo oli melko länsimaalainen vessat mukaan lukien. Suihkutila oli ulkona. Kambodzalaisen perinteen mukaan talossa asui perhe kolmen lapsen kanssa sekä molempien isovanhemmat. Lisäksi heillä oli kolme koiraa, joista kaksi pentuja sekä yksi kissa. Pihalla mellasti useampi kukko ja kanoja. Kambodzassa ja Laosissa on ihan älyttömästi koiria, joten en ihmettele, että niitä hyödynnetään myös paikallisessa ruokakulttuurissa. Yksi reppureissaaja kertoikin vahingossa syöneensä koiraa keitossa, koska kaikki missä mainitaan meat saattaa olla koiraa. Täälläpäin maailmaa on varminta olla kasvisyöjä tai pysyä kanassa.
Kodin WC.ssä käyminen oli aina kiinnostava elämys, koska siellä asui paljon termiittejä. Jokainen kerta oli kuin National Geographyn jakso. Termiitit olivat vähintään joka toinen kerta löytäneet itseään 10 kertaa isomman raadon, jota ne raahasivat yhteistuumin pitkin WC:n seinää. Sen suurempia ötököitä ei onneksi näkynyt. Muuten olisi iskenyt paniikki. Terassilla juoksi iltaisin paljon gekkoja, mutta sitäkin enemmän oli moskiittoja. Kambodzassa oli ihan ehdottomasti eniten moskiittoja koko reissulla. Jalkani olivat ihan syödyt ja vietin useamman yön jalkojani raapien.
Meille tarjottiin kolme kasvispainotteista ateriaa päivässä sekä saimme oleskella vapaasti isolla terassilla ja huoneessamme. Jaoin huoneen saksalaisen tytön ja hollantilaisen tytön kanssa. Ensimmäisinä aamuina heräsin neljältä, koska kylän kukot alkoivat kiekua innostaen perheen omaa kukkoa samaan. Perhe myös heräsi todella aikaisin, ja kolme alle kouluikäistä lasta pitivät mekkalaa. Huoneemme oli alakerrassa, keittiön vieressä, joten meteliä oli aina. Korvatulpat osoittautuivat jälleen korvaamattomiksi. Ruoka oli hyvin simppeliä: riisiä, paistettua kananmunaa ja keitettyjä kasviksia joka päivä. Ateriakokonaisuus oli jo yleinen vitsi vapaaehtoisten kesken. Ruoassa ei usein ollut mitään makua, joten jokaisen viikon lopussa vapaaehtoiset odottivat innolla pääsevänsä kaupunkiin syömään kunnon ruokaa. Joinain päivinä talon emäntä kokkasi ranskalaisia ja silloin riemu repesi. Itse en välittänyt syödä länsimaalaista ruokaa, joten lahjoitin ilolla ranskalaiseni muille. Parasta aterioissa olivat tuoreet hedelmät. Jokaisella aterialla jälkiruoaksi oli tuoretta mangoa, ananasta, papaijaa tai melonia.
Orientaatioviikon ohjelmaan kuului vierailu Thaimaan ja Kambodzan rajalla, Anlong Vengissa. Rajalle ajoi kylästä alle tunnin. Itse Anlong Veng on hyvin vaatimaton, pölyinen kylä, jossa ei ollut juurikaan nähtävää. Rajan läheisyydessä sijaitsi vuori, Peuy Ta Mok, josta oli huikeat maisemat yli Siem Reapin provinssin. Anlong Veng on kuitenkin historiallisesti merkittävä paikka, koska Punaisten Khmerien merkittävimmät johtajat piileskelivät alueella aina vuoteen 1998 asti, kunnes antautuivat. Vuonna 1998 alueella asunut Pol Pot kuoli ja kambodzalaisen perinteen mukaan myös hänen hautansa sijaitsee siellä. Pol Potin hautapaikka oli hyvin vaatimaton, aidattu alue, jossa oli jonkinlainen katos keskellä. Tarina kertoo, että hänet poltettiin roskien ja autonrenkaiden seassa, kuten hänen "arvolleen" sopi. Jotkut olivat tuoneet paikalle kukka ja suitsukkeita. Koordinaattorimme Mr. Ear kertoi, että noin 5% kambodzalaisista pitää tyyppiä edelleen arvossa. Vieraillessamme paikalle siellä vieraili samaan aikaa kambodzalainen vanhempi pariskunta aikuisen tyttären kanssa. Mr. Ear jutteli heidän kanssaan ja kävi ilmi, että he olivat tulleet Ranskasta asti vain vieraillakseen Pol Potin hautapaikalla. He poseerasivat iloisina kameralle hautapaikan edessä. Arvatenkin he kuuluivat siihen harvinaiseen 5 prosenttiin. Kävimme myös lähellä sijainneessa Ta Mokin Villassa, joka oli entisen Punaisten Khmerien komentajan talo. Itse talossa ei ollut mitään esillä, se oli vain tyhjä talo, jossa oli kauniit seinämaalaukset. Talon autotallissa sijaitsi häkkejä, joissa Punaisten Khmerien vankeja pidettiin. Talo sijaitsi upealla paikalla, kukkulalla järven penkereellä. Paikka vaikutti vehmaalta ja idylliseltä. Paikalliset kuulemma tykkäsivät käydä viikonloppuisin piknikillä alueella. Punaisten Khmerien viimeisen linnakkeen näkeminen oli kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Olin päätynyt Phnom Penhin Killing Fieldsiltä aina viimeiseen etappiin asti.
Reissattuani Aasiassa jo puolitoista kuukautta, olin huomannut, että länsimaalaiset kohteliaisuussäännöt eivät täällä päde. On ihan normaalia, että miehet röyhtäilevät, syljeskelevät tai piereskelevät yleisesti. Miehet myös pitävät usein t-paitaansa rullattuna ylös vyötärölle kuumuuden takia. Painosta vitsaileminen tai iän kysyminen ei ole mikään tabu. Yksi tapaus sattui kun lounastimme Anlong Viengissä sijainneessa ravintolassa. Ulkoilmaravintola sijaitsi vuoren päällä ja maisemat olivat mielettömät. Mr. Ear joi makeutettua vihreää teetä ja selitti, että ihmiset juovat sitä laihtuakseen. Pyysin saada maistaa teetä. "Maria, I don't think you need to drink that! Pauline maybe need to drink that but you, no!", totesi Mr. Ear nauraen. Pauline oli minua huomattavasti isokokoisempi tyttö, joten viittaus olisi länsimaissa tulkittu hyvin loukkaavana. Mr. Ear käytännössä sanoi, että Paulinen tarvitsee laihduttaa, minun ei. Kambodzassa painosta puhuminen tai siihen viittaaminen ei ole kuitenkaan mitenkään epäsopivaa, joten emme voineet muuta kuin nauraa vaivaantuneesti Paulinen kanssa.
Orientaatioviikon viimeisenä päivänä pääsimme vierailemaan paikalliseen luostariin. Tarkoituksena oli että, seuraisimme alttaripoikien iltarituaaleja, juttelisimme munkkien kanssa, yöpyisimme yhden yön lattialla yhdessä ulkorakennuksista ja aamulla siivoaisimme temppelin. Pääsimme kuuntelemaan alttaripoikien iltarukousta, jonka jälkeen siirryimme oman rakennuksemme terassille. Hyvä, että olimme Paulinen kanssa päässeet istumaan kun joukko munkkeja lähestyi meitä. Mr. Ear oli sanonut, että munkit tulevat jututtumaan meitä, koska he haluavat harjaannuttaa englanninkielen taitoaan.
Munkit olivat todella herttaisia nuoria. Nuorin oli 12-vuotias. Luulin häntä 8-vuotiaaksi, koska hän oli todella pienikokoinen. Kaikki ovat niin pienikokoisia, että heidän ikäänsä on koon perusteella mahdotonta päätellä. Toisin kuin katolisissa maissa, Kambodassa luostariin tuleminen ei ole mikään loppuelämän päätös. Luostari tarjoaa usein parempaa opetusta kuin koulut, joten useimmat nuoret tulevat luostariin opiskelemaan, eivät uskonnollisista sysitä. Olin todella yllättynyt kuinka vapaata munkkien elämä on. Yksi munkki kertoi, että hän aikoo opiskella pari vuotta luostarissa, jonka jälkeen hän hakee yliopistoon, menee naimisiin ja perustaa perheen. Luostarista sai vapaasti lähteä milloin halusi. Munkit kysyivät hyvin suoria kysymyksiä iästä, perheestä ja maamme korruptiosta, koska Kambodzassa korruptiota on yleisesti. He vaikuttivat välillä kovin ujoilta. Jos he tekivät virheen englannissaan, he pahoittelivat asiaa kovasti ja hihittelivät.
Yövyimme ulkorakennuksen lattialla kaislamattojen päällä, joten alusta oli vähintäänkin kova. Muut vapaaehtoiset olivat varoitelleet, että yöllä tulee todella kylmä, joten olin ottanut paljon vaatetta mukaan. Minulla oli kaksi makuupussia sekä kaksi paitaa ja pitkät housut. Yö oli ihan sairaan kuuma, olin tukahtua kuumuuteen. Alustan kovuus ei vaivannut minua lainkaan niin paljon kuin huoneen kuumuus. En nukkunut kovinkaan paljon sinä. Alun perin tarkoituksenamme oli ollut herätä aamulla viideltä seuraamaan munkkien almujen keruuseremoniaa. Kyseessä on hyvin yleinen seremonia täällä päin, jossa munkit kulkevat läpi kylän keräten erilaisia lahjoituksia kyläläisiltä. Lahjoitukset voivat olla ruokaa tai rahaa. Sinä aamuna seremoniaa ei kuitenkaan järjestetty, koska luostarin munkeilla oli niin monet hautajaiset ja häät, joihin heidän tuli osallistua ko. päivänä. Olin hieman pettynyt, koska olin odottanut näkeväni juuri tämän seremonian. Pääsimme kuitenkin kiittämään luostarin johtavaa munkkia temppelin siivouksen jälkeen. Oletimme Paulinen kanssa tyypin olevan joku todella vanha, auktoriteettia henkivä munkki, joka on viettänyt koko elämänsä luostarissa. Yllätykseni oli suuri kun vastassa oli 22-vuotias pojankloppi :D Hän kyseli paljon samoja kysymyksiä kuin munkit edellisenä iltana. Mekin saimme esittää kysymyksiä, mutta olimme kysyneet kaikki jo edellisenä iltana. Mr. Ear oli edellisen iltana kertonut järkytykseksemme, että munkit eivät pidä alusvaatteita kaapujensa alla, mutta ajattelin, että olisi ehkä epäkorrektia kysyä johtavalta munkilta, miksi he eivät pidä alusvaatteita. Tämä asia jäi mysteeriksi…
Orientaatioviikon päätyttyä viikonloput olivat vapaat ja suuntasimme koko porukka Siem Reapiin viikonlopuksi. Kylästä ei päässyt kuin taksilla kaupunkiin, mutta koska meitä oli sen verran iso porukka, ei hintakaan ollut suuri. Viikonlopun ohjelmaani kuului Kelluvat Kylät (Floating Villages) Siem Reapin ulkopuolella sekä kambodzalainen kokkauskurssi, jonka olin halunnut tehdä jo pidemmän aikaa.
- comments
Lady Marianne Junila of Glencoe Upea luotaus kambodzalaiseen elämänmenoon! Lihan syömiseen liittyviä tabuja puidaan täällä Euroopassakin parasta aikaa. Kuluttajia on huijattu syömään hevosenlihaa naudanlihana, mistä briti ovat aivan tolaltaan. Olen jotenkin epäillytkin, ettei niillä munkeilla ole pikkareita. Siellä se on tosin ymmärrettävämpää kuin tuulisessa Skotlannissa.
Marjatta Junila Enpä taida lähteä Reean kanssa lähteä sinne itään , voisi Reealle käydä kalpaten . Tuo munkkihomma vaikuttaa kyllä vähän erikoiselta, verrattuna katollisen kirkon munkkikäytäntöön. Eikö muuten ole näkynyt muita suomalaisia ??
Lord Juhani Munkit eivät pidä alusvaatteita sen vuoksi, ettei pieru jää kiertämään. Hieno blogi taas kerran.