Profile
Blog
Photos
Videos
"All the pathos and irony of leaving one's youth behind is thus implicit in every joyous moment of travel: one knows that the first joy can never be recovered, and the wise traveler learns not to repeat successes but tries new places all the time."
- Paul Fussell
Saavuin Penangiin kahdeksan aikaan aamulla. Penang on pieni saari Malesian niemimaan länsipuolella ja on erityisen tunnettu vanhasta kaupungistaan Georgetownista. Georgetown oli taas yksi UNESCOn maailmanperintökohde reissullani. Tämän perusteella olen keksinyt itselleni uuden ammatin. Voisin alkaa UNESCOn maailmanperintölähettilläksi tai vastaavaksi. Kiertelisin valitsemassa uusia maailmanperintökohteita ja tarkastamassa, että vanhoja pidetään kunnossa. Se olisi just sopiva homma mulle J
Vanha, hyväksi havaittu reissutapa, kyllä tässä ilman karttakin pärjätään osoittautui jälleen toimivaksi. Olin varannut etukäteen huoneen Reggae Housesta Georgetownista, koska Rob oli suositellut paikaa minulle. Hostelli oli läheyttänyt minulle sähköpostilla ohjeet millä busseilla pääsisin bussiasemalta hostelliin. Bussiasemalla odottelin kahden kanadalaisen tytön seurassa, jotka olivat vaihto-opiskelijoina Singaporessa. Hyppäsimme samaan bussiin, koska he olivat myös menossa Georgetowniin. Jossain vaiheessa bussimatkaa menin näyttämään kuskille lappua, jossa oli hostellin osoite. Hän sanoi, että olemme vasta tulossa sinne. Hyppäsimme kuskin käskystä pysäkillä pois ja olimme kaikki ihan hukassa. Kenellekään meistä ei ollut karttaa. Seisoimme intialaisen ravintolan edustalla, josta tuli pari miestä kysymään voisivatko he auttaa. Näytimme heille osoitteita ja he ohjasivat meidät oikeaan suuntaan. Itse asiassa hostellini sijaitsi muutaman korttelin päässä pysäkistä, mutta hostellin antamat ohjeet olivat jotain ihan muuta.
Saavuttuani hostellille päätin nukkua muutaman tunnin ennen kaupunkikierrosta. Sain todella hyvän kartan respasta ja ajattelin lähteä kävelykierrokselle päivällä. Georgetown on niin pieni alue Penangista, että sen kävelee läpi parissa, kolmessa tunnissa. Georgetownin kiinnostavin kohde oli mielestäni Clan Jetties Weldin laiturialueella. Clan Jetties on alue, joka on täynnä paikallisten kalastajien, satamatyöläisten ja kauppiaiden puisia, pölkkyjen päälle rakennettuja taloja. Talot ovat vieri vieressä veden päällä ja niitä yhdistää puiset jalkakäytävät. Kävellessä alueella, taloihin voi nähdä suoraan sisälle. Useimmilla oven edessä oli vain rautainen portti ja huoneeseen oli suora näköyhteys. Kaikki talot olivat hyvin pieniä ja vaatimattomia. Georgetownissa on muutenkin mukava käveleskellä, koska korttelit ja kulttuurit sulautuvat siellä yhdeksi. Yhdessä hetkessä kävelen Little Indian alueella, seuraavasta kadunkulmasta alkaa Chinatown ja seuraavan nurkan takana näkyy paikallinen moskeija. Georgetown on täynnä tunnelmaa ja historian havinaa. Penangin idyllisin kaupunginosa, jossa on loistavia ruokapaikkoja edullisista intialaisravintoloista hintavampiin mereneläväravintoloihin.
Minulla oli aikaa olla Penangissa vain kaksi päivää, koska minun täytyi ehtiä Balin lennolle Kuala Lumpurista. Harmittelin asiaa kun huomasin, että Penang on itse asiassa melkoisen suuri saari, jossa olisi helposti löytynyt tekemistä ainakin 4-5 päiväksi. Päätin heti seuraavana päivänä lähteä pyöräretkellä kaupungin kuuluisimmalle kukkulalle, Penang Hillille. Kukkula sijaitsi 6 kilsan päässä Georgetownista ja siksi päätin ensin käydä kevyellä lounaalla kaupungilla. Tarjoilijapoika oli kovin kiinnostunut tekemisistäni ja tiedusteli mitä aioin tehdä tänään. Totesin, että aion pyöräillä Penang Hillille. Poika oli kauhuissaan ja päivitteli, että se on kovin kaukana. Sanoin, ettei se ole kuin kuuden kilsan päässä, ei se ole kaukana. Poika oli eri mieltä ja totesi: "Don't get lost!! I can't come find you if you get lost!". Vakuutin hänelle, etten aio eksyä. Mikä oli jokseenkin harhaanjohtavaa kun minulle ei ollut karttaa, joka olisi kattanut koko alueen. Karttani ulottui vain hieman Georgetownin ulkopuolelle eikä turisti-infossakaan ollut isompaa karttaa. Turisti-infon nainen oli kuitenkin kovin ystävällinen ja neuvoi minua vain seuraamaan kartalla näkyvää tietä ja kun tie päättyy, näkisin kaupungin moskeijan tornin. Moskeijan luota olisi opasteet Penang Hillille.
Lähdin innoissani hostellilta hakemaan pyörää ja vaihtamaan sporttisempia asusteita. Ihmettelin kovasti miksi he eivät antaneet pyörääni lainkaan lukkoa, mutta respan nainen vakuutti, ettei sellaista ollut. Eli oletettavasti sellaista ei tarvinnut, koska kysyin asiasta varmuuden vuoksi kahdesti. Matkan varrella ihmettelin miksi kadun kulmassa partioineet poliisit tervehtivät minua sanoin: "Hello very beatiful!", usein myös takaani tulleet skootterikuskit kääntyivät ajaessaan ohitseni ja tervehtivät minua kovin iloisesti. Sitten tajusin, että minullahan olikin päälläni erittäin sporttiset, minimaalisen lyhyet farkkusortsit. Siitä siis kaikki huomio. Aloin sitten vain moikkailemaan niitä jamppoja takaisin.
Malesialaisen liikennekulttuurin mukaisesti pyöräteitä ei ollut vaan ajoin taas maantien reunaa. Näytin olevan myös ainoa ei-paikallinen pyöräilijä, joten ilmeisesti kovin yleistä Penang Hillille pyöräily ei ollut. Liikenne oli yhtä kaoottista kuin Melakassakin. Sääntönä se, ettei niitä ollut. Käsimerkein heiluttelin autoille, että mihin suuntaan olisin seuraavaksi menossa. Ja siinä kohtaa kun ajoin ulos kartalta ja odotin näkeväni pian moskeijan tornin, mitään moskeijaa ei tietenkään näkynyt. Olin ihan hukassa. Eihän se auttanut muuta kuin mennä kysymään joltain, että minne päin on Penan Hill. Lopulta päädyin kysymään neljältä eri ihmiseltä neuvoa oikeasta suunnasta kun meinasi usko loppua. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että se oli tosi kaukana ja pitivät minua ilmeisen mielenvikaisena. Koska aasialaiset ovat peruslaiskoja ja kulkevat autolla tai skootterilla joka paikkaan, en ottanut heidän kauhistelujaan kuuleviin korviini. Ja kyllähän minä lopulta sinne Penang Hillille pääsin, eksymättä kertaakaan eikä siinä mennyt kuin tunti.
Seuraava ongelma oli pyörän parkkeeraus, koska lukkoa ei ollut. Penang Hillin juurella päivystivät vartijat, jotka ohjasivat autot oikeaan paikkaan. Menin kysymään heiltä, että voikohan pyörän jättää lukitsematta. Vartija oli sitä mieltä, että on hyvin mahdollista, että se varastetaan. Väläytin hänelle valloittavimman hymyni ja kysyin, että olisikohan mitenkään mahdollista, että he katsoisivat minun pyörääni sillä aikaa, kun minä käyn vuoren päällä. Vartija oli hetken epäileväinen, meinasi ensin kieltäytyä mutta myöntyi lopulta. Talutin pyöräni henkilökunnan pyörien viereen ja lähdin hakkimaan lippua. Alun perin tarkoituksenani oli patikoida Penang Hillin päälle, koska sinne kulkea patikkareitti. Lippuluukulla kävi kuitenkin ilmi, että patikkareitti lähtee toiselta puolelta vuorta, kasvitieteellisestä puutarhasta ja sinne pitäisi mennä bussilta. Se kuulosti niin monimutkaiselta ja kun karttaa ei ollut niin päätin ottaa junan huipulle.
Penang Hill sijaitsee yli 700 metrin korkeudessa ja näkymät vuoren päältä ovat mielettömät. Sieltä näkee sekä koko Penangin että Malesian rannikon. Itse huipulla ei ole juurikaan muuta nähtävää upeiden maisemien lisäksi. Huipulla sijaitsi muutama temppeli (hindutemppeli ja moskeija), lintupuisto ja joitain ravintoloita. Kun parin tunnin päästä palasin takaisin alas, pyöräni oli samassa paikassa mihin olin sen jättänyt. Paluumatka ei ollut ollenkaan niin hankala kuin menomatka. Reitti oli käytännössä melko suora siihen asti kunnes olin taas karttareitillä.
Olin jättänyt bussilippuni ostamisen viime tinkaan, koska lippuja pystyi varaamaan hostellistani. Illalla tein ensin hintavertailua käymällä muissa matkatoimistoissa kysymässä bussilippua Kuala Lumpuriin seuraavalle päivälle. Kauhukseni kaikki sanoivat, ettei niitä ole, koska bussit olivat täynnä. Näin sanottiin myös hostellissani, mutta neuvottiin menemään bussiasemalle kysymään. Heillä kuulemma saattoi vielä olla vapaita paikkoja. Ryntäsin bussiasemalle miettien samalla päässäni varasuunnitelmaa. En saisi myöhästyä maanantain Balin lennolta ja minun oli pakko päästä seuraavana päivänä Kuala Lumpuriin. Ensimmäisessä matkatoimistossa, johon kävelin, oli yksi paikka klo 10 bussiin Kuala Lumpuriin. Valtava taakka putosi harteiltani ja kysyin, että miten ihmeessä kaikki bussit sunnuntaille ovat täynnä. Nainen selitti, että koska on kiinalainen uusi vuosi ja koululaisten loma loppuu sunnuntaina. Silloin tuli tunne, että nyt on juhlittu kiinalaista uutta vuotta tarpeeksi enkä halua ihan hetkeen juhlia sitä uudestaan.
Aamulla istuessani bussissa matkalla Kuala Lumpuriin, tajusin, että se olisi reissuni viimeinen bussimatka. Kyyneleet kihosivat silmiin tajutessani, että kohta, aivan liian pian, koko reissu on ohi. En ollut valmis palaamaan Suomeen, en halunnut palata Suomeen.
Kuala Lumpuriin saapuminen oli kuin kotiinsa olisi tullut. Tämän kaupungihan minä jo tunnen ja täällä oli kivaa. Viimeisenä iltanani Kuala Lumpurissa menin tekemään viime hetken hankintoja Central Marketista. Lisäksi menin käymään KL Towerissa, maailman kolmanneksi korkeimmassa radiotornissa. Huipulta oli upeat näkymät joka suuntaan Kuala Lumpuria ja se oli myös huomattavasti halvempi kuin pömpöösi Petronas Twin Towers. Ihmisiä oli harvakseltaan. KL Tower oli kun Näsinneula, mutta huomattavasti korkeampi. Se oli hieno ja ikimuistoinen tapa jättää jäähyväiset Kuala Lumpurille. Aamulla otin suunnan kohti viimeistä matkakohdettani, Balia.
- comments
Lady Marianne of Glencoe Näin juuri: jos joudut kartalta ulos, niin jatka vain suoraan. Ja saman toisinpäin ;-)