Profile
Blog
Photos
Videos
"What you've done becomes the judge of what you're going to do - especially in other people's minds. When you're traveling, you are what you are right there and then. People don't have your past to hold against you. No yesterdays on the road."
- William Least Heat Moon
Tuntuupa hassulta kirjoittaa tätä blogia jo palattuani reissusta, mutta toisaalta on hauskaa muistella kaikkea loppureissussa tapahtunutta. Kyllä tämä blogi valmiiksi tulee :)
Melakasta Singaporeen meno bussilla kesti 4 tuntia ja saavuin Singaporeen yhden maissa iltapäivällä. Tosin Robin kalliimpi bussi oli minun bussia huomattavasti nopeampi. Tullitarkastuksia oli rajalla kaksi, mikä tarkoitti, että poistuimme bussista kaksi kertaa kaikkine tavaroinemme. Tullissa kysyttiin vain, että oliko matkatavaroissani tupakkaa, koska niitä ei saa tuoda Singaporeen. Kuten ei montaa muutakaan asiaa, kuten purukumia tai alkoholia. Laukkujani ei kuitenkaan mitenkään tutkittu, asiasta ainoastaan kysyttiin.
Bussi jätti meidät jonkin kiinni olleen ostoskeskuksen eteen. Paikka oli suljettu kiinalaisen uuden vuoden takia. Minulla ei taaskaan ollut mitään käsitystä, että missä päin Singaporea olin. Ostoskeskuksen vieressä oli kuitenkin taksitolppa, jossa oli kartta lähialueesta. Kartasta huomasin, että metroasema oli muutaman kadun päässä ja lähdin suunnistamaan sinne. Olin kuullut huhuja kuinka etenkin Singaporen metroasemilla on tiukat säädökset. Asemalle päästyäni joka puolella oli kylttejä, joissa kiellettiin syöminen, juominen, tupakointi, palavien aineiden tuonti sekä durian-hedelmät (??). Rikesakko oli 500 - 5000 SGDtä. Roskiksia ei ollut missään ja metroasemat olivat siisteimpiä, joita oli nähnyt.
Pääsin metrolla kätevästi yhden vaihdon kautta hostellille. Mercury Backpackers Hostel sijaitsi kävelymatkan päässä metroasemasta ja mikä parasta, hostellin kattoterassilla oli poreamme. Poreammetta testasimme yhtenä iltana järjestämällä allasbileet, toimii!! Huomasi tulleensa huomattavasti kalliimpaan kaupunkiin, koska sänky neljän hengen huoneessa maksoi 10€ yöltä ja hostelli oli halvimpia mitä löysin. Laskeskelin, että minulla oli varaa olla korkeintaan kolme yötä kaupungissa. Hostelli oli todella siisti, huoneissa elektronisesti lukittavat kaapit ja pesutilat olivat tilavat. Wi-fi toimi moitteettomasti, toisin kuin useimmissa hostelleissa, joissa olin ollut.
Robin bussi oli ollut peräti kaksi tuntia aiemmin perillä kuin minun ja se oli saapunut vain kävelymatkan päähän hostellista. Robilla oli koko päivän suunnitelma valmiina ja aloimme välittömästi toteuttamaan sitä. Menimme ensiksi kävelylle Rochorin alueelle, jossa sijaitsi paljon hintavia hotelleja. Etsimme tiettyä hotellia, nimittäin Raffles hotellia, jossa sijaitsee Long Bar. Long Bar on paikka, jossa alkuperäinen Singapore Sling on keksitty, joten päätimme mennä juomaan yhdet. Itse hotellikin oli jo melkoinen nähtävyys ovimiehineen ja kristallikruunuineen. Long baariin päästyämme ihmettelimme miksi kaksikerroksisen baarin lattia oli täynnä pähkinänkuoria. Luulisi, että näin ylellinen baari pidettäisiin aina puhtaana. Kysyimme asiasta ja tarjoilija totesi, että Long Bar on ainoa paikka Singaporessa, missä saa laillisesti roskata eli heittää pähkinänkuoret lattialle. Eikä Singapore Slingkään pahemmalle maistunut, mutta päädyimme tilaamaan vain yhden drinkin kalleuden vuoksi (30SGD), mutta juoma oli sen verran iso, että siitä riitti molemmille.
Jatkoimme matkaa Ritz-Carlton Milleniaan, koska Rob tiesi, että hotellissa oli mittaamattoman arvokas taidekokoelma, jota turistit saivat ilmaiseksi käydä katsomassa. Taidekokoelma oli kolmessa eri kerroksessa, käsittäen 4200 taideteosta lasiveistoksista maalauksiin. Kyseessä on yksi Eteläisen Aasian laajimpia modernin taiteen kokoelmia ja kokoelma on arvoltaan 5 miljoonaa SGD. Palvelu oli erinomaista. Saimme molemmat esittelyvihkosen ja omat i-podit korviin. Koko kokoelman käsittänyt audiokierros kertoi sekä taideteoksesta että itse taiteilijasta. Taiteilijoiden skaala oli laaja aina aasialaisista taiteilijoista amerikkalaisiin. Henry Moore, David Hockney, Frank Stella, Zhu Wei, Betty Woodman ja Andy Warhol olivat muutamia taiteilijoista. Putosimme audiokierroksen kyydistä muutaman kerran kun emme onnistuneet löytämään oikean taideteoksen kohdalle. Jossain vaiheessa huomasimme, että olimme kokonaan eri kerroksessa kuin missä audiokierros oli menossa. Ei ihme ettemme löytäneet yhtään taulua mitä nauhalta kuului :D Minulla petti pokka ihan täysin kun Rob meni kysymään hotellin kuntosalilta: "I'm sorry, is Betty Woodman here?? Not the person but the painting." Betty ei ollut siellä, mutta David Hockney oli :D Andy Warholin taulun edessä tapahtui myös jotain yllättävää. Seisoin siinä vierekkäin jonkun keski-ikäisen aasialaisen miehen kanssa ihmettelemässä teosta. Yhtäkkiä mies pieraisi todella äänekkäästi. Hän seisoi vielä hetken paikallaan ja käveli sitten pois, sanomatta sanakaan muina miehinä. Se oli niin hämmentävää, että purskahdin nauramaan ja tipahdin lattialle. Rob oli ollut kauempana mutta hänkin oli kuullut sen ja tuli miehen mentyä kysymään: " Did he just farted on you??!!". Näin Aasiassa :D
Illalla oli vuorossa kiinalaisen uuden vuoden juhlintaa Robin kiinalaisen kaverin, Nicholasin perheen luona. Olin ihmetellyt kuinka kauan kiinalainen uusi vuosi oikein kestää kun tuntui, että mihin tahansa kaupunkiin menin, siellä oli kiinalaisen uuden vuoden juhlinta käynnissä. Vastaus on 42 päivää. Kiinalaiset juhlivat uutta vuotta 42 päivää ja valmistautuvat siihen kuukausia etukäteen. Juhlaa vietetään perheen ja ystävien kesken. Länsimaalaisesta se vaikutti vähän samalta kuin joulun vietto, perhe kerääntyy yhteen, syödään ja annetaan lahjoja. Robin ystävä asui perheensä kanssa samassa taloudessa, kuten aasialaiseen perinteeseen kuului. Pääsimme siis tapaamaan isän, äidin, siskot ja isovanhemmat sekä ystävät. Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli meille ainutlaatuinen. Kuinka moni muu voi sanoa juhlineensa kiinalaista uutta vuotta kiinalaisen perheen kanssa?? Tunsin itseni todella onnekkaaksi.
Menimme paikalle yhdentoista aikaan ja heidän pilvenpiirtäjä-asuntonsa oli täynnä porukkaa. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja ohjattiin ruokapöytään, jonka keskellä oli steamboat. Steamboat on höyrykattila, jossa voi keittää kaiken mahdollisen. Kun veteen laitettu raaka-aine nousee pintaan, on se merkki siitä, että sen voi syödä. Pöytä oli täynnä kaikenlaista keitettävää, kuten kalapullia, kanaa, vihanneksia, sieniä, rapuja, kalaa. Yritin maistaa kaikkea mahdollista. Huomasin, että juhlassa ei tarjoiltu lainkaan alkoholia vaan tarjolla oli erilaisia jääteelaatuja sekä mehua ja limsaa. Saimme perheeltä perinteisen punaisen kirjekuoren, joka sisälsi 8 dollaria paikallista rahaa sekä kaksi mandariinia, koska ne tuova hyvää onnea. Juhlinta huipentui keskiyön aikaan erikoiseen syömärituaaliin, jota on hieman vaikea selittää. Video tapahtumasta löytyy kuvagalleriasta. Pöydän keskelle oli iso tarjotin täynnä erivärisiä nuudeleita, kalaa ja äyriäisiä tms.. Kaikki kerääntyivät pöydän ympärille ja jokainen sai puikot käteensä. Yhteisestä merkistä kaikki hyökkäsivät annoksen kimppuun nostaen puikoilla ilmaan suupalasia annoksesta ja tiputtaen sen sitten takaisin tarjottimelle. Tämä toistettiin useampaan kertaan, jonka jälkeen annos syötiin. Oletin, että tämä oli taas jonkinlainen hyvän onnen perinne. Illan päätteeksi Nicholas ajoi meidät avoautollaan meidän linjamme metroasemalle, koska viimeiset metrot olivat juuri lähdössä. Oli aika mahtavaa olla avoauton kyydissä, koska en ollut koskaan aiemmin ollut. Tosin se ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin elokuvissa. Tukka oli koko ajan silmillä ja vieressä istuvalle piti huutaa, jotta se kuuli :D
Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan Little Indiaan ja Chinatowniin. Little India osoittautui todella pieneksi alueeksi ja se oli nopeasti kävelty läpi. Siellä oli pääasiassa hindutemppeleitä ja intialaisia ruokakauppoja ja toreja. Chinatownissa menimme tutustumaan Chinatown Heritage Centeriin. Se oli museo, joka kertoi kiinalaisten maahanmuutosta Singaporeen, heidän elämästään karuissa oloissa sekä Singaporen kaupungin kehittymisestä. Kyseessä oli ehdottomasti yksi parhaimpia ja kiinnostavimpia museoita, joissa olen tällä reissulla käynyt. Museon kokoelma oli kattava (kolmessa kerroksessa), erittäin informatiivinen, mutta kuitenkin sopivan kokoinen muutaman tunnin vierailulle. Suosittelen museota sellaisille, joita kiinnostaa miten kiinalaisista tuli Singaporen enemmistökansa ja miten heidän elämänsä muotoutuivat yhdessä Singaporen kehityksen kanssa. Rakennuksessa, jossa museo sijaitsee, on aikoinaan asunut Singaporeen muuttaneita kiinalaisia. Alimman kerroksen huoneet on restauroitu sellaisiksi kuin ne olivat siirtolaisten asuessa siellä. Käytävillä kävellessään tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin.
Seuraavaksi suuntasimme Marina Bayn satama-alueelle, jossa sijaitsee Singaporen kuuluisimmat pilvenpiirtäjät ja, josta etenkin iltaisin, saa upeita kuvia Singaporen skylinesta. Iltaisin siellä voi seurata ilmaista 20 minuuttia kestävää laser-showta. Robert halusi ehdottomasti nähdä shown, joten päätimme tulla alueelle illalla uudestaan. Alueella on myös valtavia, ja kalliita ostoskeskuksia jos shoppaili kiinnostaa. Ja suoraan sanottuna jos shoppailu ei kiinnosta niin Singapore ei ole sinun paikkasi. Singaporessa shoppailu on edullisempaa kuin Euroopassa mutta kallista muuhun Aasiaan verrattuna. Shoppailumahdollisuudet ovat rajattomat, kaikkea löytyy ökykalliista halpaan, luksusmerkeistä halpismeerkkeihin. Jokaiselle jotakin. Erityisen edullisia löytöjä voi tehdä Little Indian ja Chinatownin alueella. Singaporessa on myös ostoskatuja, joiden varrella olevista ostoskeskuksista löytyy kaikki kansainväliset merkit.
Illalla hienon lasershown jälkeen kävimme Tonyn, Robin ja kanadalaisen Sheldonin kanssa syömässä chilirapua, joka on nimenomaan Singaporen erikoisuus. Tony oli suositellut sitä meille ja valitsi myös sopivan ravintolan joen varrelta. Ateria ei ollut mikään edullinen mutta neljään pekkaan jaettuna kohtuuhintainen ja kaikille riitti syötävää isosta ravusta. Ruoka oli aivan mieletöntä, ehkä paras rapuateriani koskaan.
Illallisen jälkeen Tony halusi esitellä meille toista Singaporen erikoisuutta, paikallista punaisten lyhtyjen aluetta, joka sijaitsi Galangin alueella. Tonyn tarkoituksena oli siis esitellä aluetta, ei ostaa sieltä mitään. Prostituutio on kaikkialla muualla Singaporessa laitonta, paitsi kyseisellä alueella, jossa sijaitsee useita bordelleja. Tony kertoi, että alueen "palveluja" käyttävät erityisesti liikematkalla olevat aasialaiset liikemiehet. Aikaisempi kokemukseni oli vain kävely Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella, koska sitä on vähän vaikea välttääkään keskustassa liikkuessaan. Singaporessa alue tuli kuitenkin tietää, sinne ei voinut vahingossa eksyä. Yllättäen olin ainut länsimaalainen nainen koko korttelissa :D Pojat pääsivät kyllä sisälle taloihin mutta naiset eivät olleet tervetulleita. Joku heistä jäi aina pitämään minulle seuraa kun muut kävivät sisällä katsomassa. Kun kysyin millaista siellä oli, he kertoivat, että naiset istuvat rivissä tuoleilla ja asiakas valitsee kenet haluaa. Tonyn mukaan kiinalaiset prostitoidut ovat kalleimpia, koska he ovat yleensä sen verran vauraita, ettei heidän tarvitse alentua sellaiseen työhön. Mitä kauemmas maantieteellisesti alkuperäisväestöstä mentiin, sitä halvempia olivat naiset. Vaikka alueella myytiin jonkin verran naisia myös kaduilla (heillä oli aina parittaja), oli naisen ostaminen kadulta laitonta. Seksiä sai ostaa vaan bordelleista ja seksin tuli myös tapahtua siinä bordellissa mistä naisen osti. Suurin ostajakunta näytti tosiaan olevan aasialaiset miehet. Hieman huvittavaa oli myös kun yksi aasialainen turistibussi täynnä aasialisia turisteja, sekä miehiä että naisia, pyyhälsi alueen halki, kaikilla kamerat valmiina. Itse ihmettelin, että mitä jos pariskunta haluaa kolmen kimppaan ja naisosapuolta ei edes päästetä mihinkään sisälle. Testasimme asiaa Robertin kanssa kysymällä parittajille olisiko sellaisia palveluja tarjolla. Tulos oli, että olisimme voineet ostaa naisen kadulta eli laittomasti 30 singaporen dollarilla tai 100 dollarilla bordellista. Mutta bordellissakaan minua ei olisi päästetty valitsemaan. Kaiken kaikkiaan se oli mielenkiintoinen joskin hämmentävä empiirinen tutkimus Singaporen punaisten lyhtyjen alueelta :D
Seuraavana päivänä Rob ja Sheldon päättivät lähteä Universal Studiolle Sentosan saarelle. Kävin ko. huvipuistossa viime kesänä Losisa ja päätin, että yksi kerta riittää, etenkin kun liput olivat aika hintavia. Sen sijaan päättelin kierrellä kaupungilla ja ehkä ostaa jotain matkamuistoja. Shoppailukierroksen lopuksi tulin siihen tulokseen, että olisi sitenkin ollut edullisempaa mennä Universal Studiosille ;D Illalla Robilla lähti lento Lontooseen ja itse menin Tonyn kanssa NIght Safarille. Tony ei ollut koskaan käynyt siellä vaikka asui kaupungissa. Night safari oli siis eläintarha, jossa iltaisin pystyi ihastelemaan kaikkia yöeläimiä isoista kissaeläimistä hyeenoihin ja sarvikuonoihin. En ollut koskaan käynyt vastaavassa eläintarhassa, joten olihan se aika jännää. Etenkin kun suurin osa eläimistä oli vain aidan takana, ei siis häkissä. Paitsi yksi tiikeri, luojan kiitos, joka tuijotti meitä intensiivisesti lasin läpi. Osa safarista mentiin kävellen, osa opastetulla kiertoajelulla istuen. Kiertoajelulla esiteltiin kaikki isoimmat eläimet kuten leijonat, sarvikuonot, kirahvit ja elefantit. Vaikka oli pimeää, eläimet näkyivät yllättävän hyvin. Olin tosin niin väsynyt läpi yön kestäneiden allasbileiden jälkeen, että nukahtelin kierroksella vähän väliä. Havahduin jossain vaiheessa kun vieressä istunut Tony ihmetteli: "Maria, are you sleeping??". Sanoin Tonylle, että herättää sitten kun tullaan jonkin mielenkiintoisen eläimen kohdalle :D
Viimeinen päiväni Singaporessa oli todella sateinen, vettä tuli kuin aisaa koko päivän ja mietin aamulla, että mitä voisin itsekseni tehdä. Olin päättänyt mennä keinotekoiselle Sentosan saarelle, jossa oli paljon muitakin huvituksia kuin Universal Studios. Lähinnä odotin lahden yli menevää sky train-ajelua, etenkin jos se olisi yhtä hieno kuin Hong Kongissa. Mennessäni hostellin aulaan törmäsin Sheldoniin, joka sanoi voivansa tulla seuraksi. Sky train-asemalle päästyämme huomasimme, että siellä oli erikseen Angry Birds vaunuja. Rovio oli tehnyt sopimuksen paikallisen sky train-yhtiön kanssa ja tämä oli varmaan ensimmäinen kerta koko matkalla kun Angry Birdsia promottiin laillisesti. Koko Aasiahan on täynnä Angry Birds-tuotteita, mutta kaikki ovat laittomia kopioita. Sheldon halusi ehdottomasti mennä Angy Birds vaunulla saarelle. Sheldon myös pyysi lippua ostaessamme Angy Birds naamareita, jotka kuuluivat lippuun, mutta olivat tarkoitettu lapsille. Lipunmyyjä antoi hymyillen meille molemmille naamarit. Panimme ne heti päähämme ja kävelimme muina miehinä hissiin. Hissistä tuli ulos joukko aasialaisia, joista osalla meni täysin pokka meidät nähtyään. Seisoimme hissin edessä täysin cooleina ja tervehdimme heitä. Hississä oli siivooja, jonka kanssa juttelimme niitä näitä naamarit päässämme. Siivoojaa naamarimme eivät tuntuneet hämmentävän vaan hän jutteli meille kuin olisi ihan normaalia, että aikuiset ihmiset kulkevat Angry Birds naamarit päässään. Pääsimme Angry Birds vaunuun, joka oli koristeltu Angry Birds tyynyillä ja ikkunat hahmojen kuvilla. Paikan päällä saimme hakea Angry Birds muovimukiimme hedelmäpunssia paikallisesta ravintolasta.
Matka Sentosan saarelle ei kestänyt kuin noin 10 minuuttia. Saari oli siitä kätevä, että lähes koko alue oli katettu, joten jatkuva sade ei juuri haitannut. Saarella oli paljon kahviloita, kauppoja ja kaupungin symboli, vettä sylkevä Merlion-patsas (puoliksi leijona, puoliksi käärme). Patsaan sisälle pääsee pääsymaksua vastaan ja patsaan suusta voi ihastella näkymiä Singaporeen. Patsas oli kuitenkin osittain suljettu kovan sateen ja tuulen vuoksi, joten emme käyneet sisällä. Kun olimme muutan tunnin tarponeet saarella, oli aika lähteä takaisin hostellille. Yöbussini kohti Penangin saarta lähti illalla hostellin lähellä sijainneesta Golden Triangle ostoskompleksista. Aamuvarhaisella, vajaan 10 tunnin päästä, olisin taas Malesiassa J
Singapore on äärimmäisen siisti ja turvallinen kaupunki. Itselleni siitä tuli vähän Hong Kong mieleen. Vaikka Singaporessa riitti tekemistä kolmeksi päiväksi, jäi kaupungista jotenkin sieluton kuva. Kaikesta näkee, että se on paikka, johon tullaan tekemään rahaa. Pilvenpiirtäjiä on silmänkantamattomiin, mutta puistoja ei ole juuri missään. Tony kertoikin, että Singapore on paikka, jonne nuoret tulevat muutamaksi vuodeksi tienaamaan ja muuttavat sitten muualle. Singaporen veroprosentti on kaikille 5, joten siellä tienaa nopeasti, mutta esimerkiksi auton omistaminen on ihan järjettömän kallista. Singapore on niin tiheään asuttu, että ainoa asumismuoto ovat pilvenpiirtäjät. Singapore kärsii valtavasti maastamuutosta ja syntyvyys on maailman alhaisimpia. Näin ehkä kaksi lasta koko paikassa ja hekin vaikuttivat hyvin tylsistyneiltä, koska leikkikavereita ei ollut. En nähnyt myöskään yhtään koulua, tarhaa tai lasten puistoa. Singaporen valtio on niin epätoivoinen asian suhteen, että se on aloittanut ohjelman, jossa singaporelaisille maksetaan lasten saamisesta. Ensimmäisestä lapsesta saa muistaakseni 6000 SGD ja seuraavista 9000. Rahat laitetaan lapsen nimissä olevaan rahastoon ja ehtona on myös, ettei perhe saa muuttaa Singaporesta pois. Yhtenä vuonna valtio sponsoroi myös lastenteko videon, johon linkki alla. Aika hämmentävää….
National Night video; http://www.youtube.com/watch?v=8jxU89x78ac
- comments
PT Hyvää tietoa matkaa suunnittelevalle. Matkaa suunnittelevien kannattaa vilkaista myös sivu www.singaporeopas.com, jossa on tärkeimpiä asioita Singaporesta tiiviisti.
Abc123 Durian- hedelmät kuulemma haisevat aika lailla.